Lahden viimeinen MM-taisto

Kansainvälinen kilpahiihtoväki (FIS) ei enää halua palata rikospaikalle. Se ei halua, että Lahden dopingkisojen muisteleminen alkaisi maailman urheilulehdistössä ja muissakin tiedotusvälineissä. Tämän takia Lahti ei saa MM-kisoja vuodeksi 2015 eikä sen jälkeenkään. Tämä näkökohta tuodaan näkyvästi esille Suomen Urheilulehden isossa jutussa.

"Nyt meneillään olevassa, vuoden 2015 MM-kisoihin tähtäävässä kampanjassa on kyse viimeisestä taistelusta. Lahden lobbarit yrittävät maalata kuvaa kisoista, joissa pohjoismaiset lajit palaavat katastrofinsa näyttämölle ja osoittavat, että menneet ovat menneitä ja uusi aika on alkanut. Mutta pureekohan moinen maalailu ympyrän sulkeutumisesta", kirjoittaa Jari Kupila.

Tätäkin voimakkaammin jutussa käsitellään sitä, että Lahden asema muutenkin on heikentynyt:

"Mäkitornit ovat tuulialttiit ja kansainvälinen mäkiperhe pitää niitä vanhanaikaisina. Latuprofiilit ja koko stadionrakenne on toteutettu sitä aikaa varten, jolloin hiihdettiin pertsaa, normaalimatkoja ja ehdottomasti vain väliaikalähtöjä. Lahden stadion on isojen muutostöiden tarpeessa. Nykyisellään sitä on yhä vaikeampi tarjota edes maailmancupin isäntäpaikaksi, MM-kisoista puhumattakaan."

Opetusministeriö on kylläkin satsaamassa rahaa Lahden urheilukeskuksen parantamiseen, mutta onko siinä järkeä, kysyy Kupila:

"Kannattaisiko tässä kohdin miettiä asiaa hieman laajemmin? Jos Lahden hiihto- ja mäkikeskus on vanhenemassa käsiin, mihin kannattaa suunnata rahat, joilla Suomi pidetään uskottavana huippuluokan talviurheilutapahtumien järjestäjänä. Lumi- ja tuulioloiltaan epävarmaan Lahteen? Kaupunkiin, josta on tullut hiihtopiireissä mustan aikakauden vertauskuva? Kaupunkiin, joka ei ole minkäänsortin hiihtomatkailukohde?"

Onko vaihtoehto Ruka? ESS:n hiihtotoimittaja Juha Hölttä kehuu tämän päin lehdessä: "Rukan Nordic Opening järjestettiin kahdeksannen kerran. Aina paikalla olleensa uskallan väittää, että yleisöä oli tuplasti enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin."

Yleisömäärä oli 21 500. Ensi vuonna tahti vain paranee, sillä FIS on myöntänyt Rukalle lisää maailmancupin lajeja. Seuraavalla maailmancup-kaudella Ruka tulee olemaan toiseksi suurin kisatapahtuma Holmenkollenin MM-hiihtojen jälkeen.

Suomen Urheilulehden mukaan keskustelu Lahden asemasta ei ole vain yhden toimittajan mielikuvitusta, vaan "tätä samaa vakavamielistä pohdiskelua harrastetaan hiihdon sisäpiireissä laajemminkin. Asiaa ei arkaluontoisuuden vuoksi ääneen sanota. Keskustelua ei laimenna se, että Lahden Hiihtoseuran kova valtaklikki menetti asemiaan Suomen Hiihtoliiton syksyisissä valtapeleissä."

Näin lahtelaisittain tämä on kurjaa luettavaa, mutta loogisesti ajatelleen näin ne asiat taitavat olla. Jos Lahti ei vuoden 2015 kisoja saa, alkaa Suomen Hiihtoliitossa uuden MM-kandidaattipaikkakunnan etsintä. Ruka, Kuopio, Rovaniemi?

Onneksi Lahti kuitenkin on Helsingin siivellä maailman muotoilupääkaupunki 2012, ja Lahden kaupunginorkesteri on parhaillaan menestyskiertueella Keski-Euroopassa. Maailmanluokan soinnin orkesteri on hionut maailman viiden parhaan konserttitalon joukkoon arvostellussa Sibeliustalossa. Ympäristöteknologian osaamisessakin Lahti on Suomen huippu. Lahti ei enää ole hirttäytynyt hikiseen hiihtourheiluun.

kari.naskinen@gmail.com

Valtuustot antavat pois omaa valtaansa

Kun Kokoomus puhuu rakenteiden tarkastelusta, se tarkoittaa, että hyvinvointivaltion rakenteita pitäisi muuttaa. Asia on ajankohtainen kunnissakin juuri nyt, kun tehdään ensi vuoden talousarvioita. Eivätkä demaritkaan ole olleet sivustakatsojia tässä rakennepelissä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on yhteistuumin rakenteita myllätty voimakkaasti. Tuloksena tästä on ollut, että vaaleilla valitut valtuustot ovat antaneet pois omaa valtaansa.

Lahden kaupungillakin on joko kokonaan tai osittain omistamia osakeyhtiöitä lähes 40, lisäksi on säätiöitä ja muita yhteisöjä. Niiden kaikkien päätöksenteon on kaupunginvaltuusto ulkoistanut pois itseltään - ja ongelmia on.

Enää ei edes puhuta kunnasta. Kunta on nykyisin konserni, ja entisen kunnan asukkaat ovat asiakkaita, jotka ostavat palveluita konsernin eri liiketoimintayksiköiltä.

Yksityistäminen, yhtiöittäminen, ulkoistaminen, tilaaja-tuottajamalli, kilpailuttaminen. Nämä kaikki ovat asioita, mitkä liittyvät rakenteiden muuttamiseen. Tämä iso asiakokonaisuus on heikentänyt edustuksellisten toimielinten vaikutusmahdollisuuksia. Vaikka kuinka sanotaan, että kyllähän valtuusto piirtää isot linjat myös kunnan omille yhtiöille, niin tosiasia on, että demokratiavajetta syntyy.

Ongelmallista on, että yhtiöt ja säätiöt toimivat omien lainsäädäntöjensä mukaan. Jo pelkästään tiedonsaanti niistä on vaikeaa, koska yhtiöiden ja säätiöiden asiakirjat eivät ole samalla tavalla julkisia kuin kunnallisten elinten.

Tyypillistä on sekin, että kun valtuusto valitsee edustajansa johonkin osakeyhtiöön, niin sillä sekunnilla nämä edustajat muuttuvat. He eivät enää ole valtuuston edustajia yhtiössä, vaan yhtiön edunvalvojia valtuustossa. Sama koskee kuntayhtymiä.

Kunnallisalan kehittämissäätiön äskettäin julkaisemassa kirjassa Kilpailuttaminen poliittisena päätöksenä todetaan, että kilpailuttamisen ja muiden managerististen uudistusten on havaittu horjuttavan perinteisiä demokraattisia arvoja ja heikentävän kansalaisten käsitystä poliittisten toimijoiden asemasta. Vaaranpaikka tämäkin. Kun usko poliittiseen järjestelmään horjuu, niin mitä sitä äänestämäänkään kannattaa vaivautua…

Kuntapalvelujen kilpailuttamisella on ainakin neljä kielteistä sivuvaikutusta demokraattisen hallintotavan kannalta:

1) Johtaa vaaleilla valittujen edustajien vaikutusvallan kaventumiseen.

2) Virkamiesten vaikutusvalta palvelutuotannon järjestämisessä lisääntyy aiempaa itsenäisemmän aseman myötä.

3) Uudistukset lisäävät poliittis-hallinnollisen koneiston sirpaloitumista.

4) Kun päätöksenteko siirtyy politiikasta markkinoille, muuttuu julkinen sektori ”supermarketiksi” ja yksilön asema järjestelmässä muuttuu kansalaisesta kuluttajaksi.

Hyvinvointipalvelujen tavaratalossa (Vastapaino, 2008) on kirja, jonka tekijä Briitta Koskiaho sai Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton tämänvuotisen tunnustuspalkinnon. Hän on Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen entinen sosiaalipolitiikan professori. Briitta Koskiahon kirja perustuu hänen laajaan tutkimustyöhönsä sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisestä sekä tilaaja-tuottajamallin kehityslinjoista Englannissa, Ruotsissa ja Suomessa. Hänen mukaansa Suomessa ei ole riittävästi selvitetty, mitä ihmisille, julkisen vallan vastuulle ja kansalaisjärjestöille tässä muutoksessa tapahtuu.

Briitta Koskiaho sanoo, että sosiaalipoliittiset arvot ja tavoitteet ovat väistynet taloudellisten arvojen ja tavoitteiden tieltä. Nykyisin huomio kiinnitetään yksipuolisesti palvelujen tuotantoprosessiin, kun aiemmin kiinnostuksen kohteena oli se, miten moni saa tarvitsemansa palvelut ja ovatko toimet auttaneet sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien poistamisessa.

”Yksityistämisen tielle lähteminen vaatii koko yhteiskuntamallin muuttamista”, sanoo Briitta Koskinen.

Näin malli vain on muuttunut ilman sen suurempia ohjelmanjulistuksia. Ei ole yksityistämisohjelmaa sen paremmin maan hallituksella kuin kunnillakaan, mutta juna vain kulkee reitillä Oikeudenmukainen yhteiskuntamoraali – Rahan valta.

kari.naskinen@gmail.com

Maukka, ei ihan tavallinen perusjätkä

Presidentti Mauno Koivistosta (86) kirjan kirjoittanut Seppo Lindblom (74) sanoi Lahden Paasikiviseuran kokouksessa eilen illalla, että Koivisto ei perimmältään ollut sellainen jahkailija kuin tästä vallitseva mielikuva antaa ymmärtää. – ”Poliittinen päätöksenteko ei läheskään aina ole niin yksinkertaista. Kun on käsillä kaksi tai useampia hyviä vaihtoehtoja – tai sama jos on huonoja –, niin kyllä niiden vaihtoehtojen välillä on harrastettava kunnollista fundeeraamista. Ei se ole jahkailua, jos asioita perusteellisesti puntaroidaan”, sanoi Lindblom.

”Myytti Koivistosta jahkailijana murtuu”, otsikoi kirja-arvostelunsa Helsingin Sanomissa myös kokenut politiikantoimittaja Risto Uimonen.

Lindblomin mielestä Koivisto oli kaikessa ”jahkailussaan” ja kansanomaisuudessaan myös Urho Kekkosen loppukauden taitavin taktikko, strategi ja peluri, joka oli vain odottanut kärsivällisesti aikansa tuloa. Senkin Lindblom tuo kaunistelematta esille, että Koivisto ja Kalevi Sorsa olivat SDP:n sisällä varsin kovassa kilpailuasetelmassa. Tämä tuntuu nyt vähän nololta ainakin joidenkin demarien keskuudessa. Uutispäivä Demarissa onkin kolmessa Sorsan hallituksessa ministerinä toiminut Jermu Laine kritisoinut voimakkaasti Lindblomin näkemystä.

Tosiasia joka tapauksessa oli, että Koivisto ja Sorsa ottivat ankarasti yhteen presidenttihaaveidensa takia. Tätä presidenttipeliä pelattiin jo varhain 1970-luvulla, jolloin Sorsa oli pääministerinä ja Koivisto ”vain” Suomen Pankin pääjohtajana.

Ajankohtaisesta presidentin valtaoikeuskysymyksestä Lindblom sanoi Lahdessa, että Koiviston eksaktia mielipidettä hänellä ei nyt ole. Sen hän kuitenkin totesi, että Koivisto on aina ollut tinkimätön parlamentarismin kannattaja. Koiviston toiminnassa parlamentaarinen toiminta meni aina esimerkiksi muskelijärjestöjen edelle. Muskelijärjestöillä Koivisto tarkoittaa työmarkkinajärjestöjä.

”Koivisto on aina ollut kriittinen valtaa ja vallankäyttöä kohtaan”, sanoi Lindblom ja muistutti nimenomaan Koiviston aloittaneen presidentin vallan riisumisen.

Oman mielipiteensä presidentin valtaoikeuksista Lindblom sanoi vähintään yhtä oraakkelimaisesti kuin kaverinsa Koivisto: ”Jos jäljelle jäisi vallasta riisuttu arvojohtaja, niin sellaisen puhe kuulostaisi pienen vasaran kilkuttelulta. Kyllä tasavallan presidentin puheen on oltava sellaista kuin moukarilla iskisi. Jos ei ole valtaa kuin vähäpätöisissä asioissa, niin riisutaan sitten mieluummin valta kokonaan.”

Ota tuosta nyt selvää – Koivisto on vahvan parlamentarismin kannattaja, Koiviston kaveri haluaisi presidentin iskevän moukarilla ja SDP haluaisi mieluummin lisätä presidentin valtaa.

Koiviston ja Lindblomin kaveruus alkoi, kun uusi pääministeri Koivisto kutsui Suomen Pankin tutkijana toimineen Lindblomin poliittiseksi sihteerikseen 1968. Sen jälkeen Lindblom toimi Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen esimiehenä 1970-72, kauppa- ja teollisuusministerinä Rafael Paasion II hallituksessa 1972 ja Sorsan IV hallituksessa 1983-87, valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä 1973-74, valtioneuvoston tulopoliittisena virkamiehenä 1973-74, Suomen Pankissa johtajana 1974-82 ja johtokunnan jäsenenä 1982-87 ja Postipankin pääjohtajana 1988-95. Postipankista hän joutui lähtemään pankin New Yorkin konttorin aiheuttamien satojen miljoonien markkojen tappioiden synnyttämän arvostelun jälkeen.

Selitys tämän jutun otsikolle: vaikka Koiviston lempinimi kansan keskuudessa on Manu, kutsuvat ystävät Koivistoa aina Maunoksi, ja Turussa nuorempana hän oli ollut Maukka. Lindblomin kirjan nimi on silti Manun matkassa (Otava, 2009). Kirjassa Lindblom yrittää vastata kysymyksiin, mihin perustui Koiviston puoluerajat ylittävä kansansuosio, mistä kumpusi Koiviston luottamusta herättävä poliittinen karisma ja mitkä olivat periaatteet Koiviston omintakeisten ajatusten takana. Koiviston pitkäaikaisena ystävänä Lindblom valottaa Koiviston toimintaa dramaattisten poliittisten tapahtumien avulla: ystävyys tiivistyi Koiviston jännityksentäyteisellä matkalla silloin vielä presidenttivaltaisen maan johtoon.

kari.naskinen@gmail.com

Kun Helsingin Sanomat ei postia tarvitse, niin ei sitten muutkaan

Helsingin Sanomien taloustoimituksen uutispäällikkö Anni Lassila kirjoitti, että postia on turha jakaa joka arkipäivä. Koska nyt on sähköpostit ja muut nykyaikaiset vehkeet, niin neiti Lassilan mielestä riittäisi, että postilla olisi vain kolme jakelupäivää viikossa.

Helsingin Sanomien näkökulmasta ajatus on ymmärrettävä. Se ei tarvitse postin palveluja, koska sillä on oma jakelujärjestelmä. Samoin on muilla rikkailla lehtitaloilla. Esimerkiksi meidän huusholliin pitää postin kuitenkin tulla maanantaista perjantaihin joka päivä, koska Uutispäivä Demari ilmestyy niinä päivinä ja Itella tuo lehdet meille.

Postin varassa olevien lehtien ahdinkoa lisätään jo muutenkin. Suvi Lindenin (Kok) ja Anu Vehviläisen (Kok) johtama liikenne- ja viestintäministeriö on nimittäin päättänyt muuttaa lainsäädäntöä niin, että Itellan on toukokuun alusta alennettava tavallisten kirjeiden ja postipakettien hintoja, ja tämän tulonmenetyksensä Itella voi paikata nostamalla jakamiensa lehtien postimaksuja.

Kokoomukselle tämä sopii, koska sillä ei enää ole omia sanomalehtiä. Sen sijaan esimerkiksi Uutispäivä Demarin jakelusta puolet on Itellan hoidossa. Sanomalehtien kotiinkannosta on kaikkiaan 16 prosenttia Itellan päiväjakelussa.

HELSINGIN SANOMAT
TÄRKEÄMPI KUIN SDP

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainenkin tietää, että Helsingin Sanomat on Suomen napa. Kun Hesari esitti Kataiselle kymmenen kysymystä elvytyksestä, Katainen vastasi niihin kiltisti. Sen sijaan SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen julkisiin kysymyksiin Katainen ei suvainnut vastata.

Kataisen Hesarille antamat vastaukset olivat puutaheinää, kuten kansantaloustieteen asiantuntijat totesivat. Yhtään paremmin ei tietenkään olisi käynyt, jos Katainen olisi uskaltanut vastata Jutta Urpilaisen SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa esittämiin kysymyksiin:

1) Hallitus sanoo oppineensa edellisen laman aikana tehdyistä virheistä. Miksi meillä sitten on ensi kesänä 300 000 työtöntä?

2) Miksi työvoimapoliittisia tukitoimia on vähennetty – niiden piirissä on 5200 ihmistä vähemmän kuin vuosi sitten?

3) Miksi hallitus käyttää vain kymmenesosan elvytyksestään julkisiin investointeihin, vaikka niillä olisi kolme kertaa suurempi työllisyysvaikutus kuin veronkevennyksillä? Miksi neuvot eivät kelpaa sen paremmin oppositiolta kuin EU-komissioltakaan?

4) Kun valtion tuki kunnille ei riitä, kunnat leikkaavat ihmisten hyvinvointipalveluista tai korottavat kunnallisveroja. Kumpaa ratkaisua hallitus suosii?

5) Miksi hallitus viivyttelee energiaratkaisua, vaikka kilpailukykyinen energian hinta on oleellinen?

Kysymyksiä voisi tehtailla vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi, miksi hallitus heräsi lamaan kuin unikeko. Otetaan muutama poiminta aiheesta:

Jutta Urpilainen puhui 4.7.2008 ensimmäisenä suomalaispoliitikkona taantumasta ja sanoi sen uhkaavan Suomeakin.

Jyrki Katainen 25.7.2008: ”Ensi vuosi näyttää vielä valoisalta. Meillä ei ole paniikkia.”

Jutta Urpilainen vaati 28.8.2008 hallitusta muuttamaan politiikkaansa kasvua tukevaksi ja arvosteli hallitusta, joka elvyttää taloutta yksinomaan verotusta keventämällä.

Matti Vanhanen 20.9.2008: ”Rahoituskriisin pahin on ohi.”

Jyrki Katainen 18.11.2008: ”Taantuman uhka ei ole välitön.”

kari.naskinen@gmail.com

Lahden Kokoomus hajoamisen partaalla

Jo pitemmän aikaa ovat Lahden Kokoomuksen rivit olleet niin sekaisin, että aletaan olla samanlaisessa tilanteessa kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin Kokoomuksen valtuustoryhmä jakautui virallisestikin kahtia. Jäävuoren huippu tuli pintaan ja julkisuuteen, kun Reijo Mäki-Korvelan johtama Lahden urheiluhalliyhdistys junttasi ulos kaupunginvaltuutettu Jorma Ratian. Mäki-Korvela on Kokoomuksen kunnallisjärjestön puheenjohtaja. Ratian oli määrä tulla valituksi halliyhdistyksen hallitukseen kaupungin edustajana, mutta hänen sijastaan valittiinkin Keski-Lahden Kokoomuksen puheenjohtaja Osmo Hynninen.

Julkisesti ovat sotatilassa keskenään myös Reijo Mäki-Korvela ja kaupunginvaltuutettu Matti Kataja, joka on kunnallisjärjestön hallituksen jäsen ja Joutjärven Kokoomuksen puheenjohtaja.

Eilen pidetyssä Keski-Lahden Kokoomuksen syyskokouksessa Mäki-Korvela ilmoitti, että hän ei enää tule jatkamaan kunnallisjärjestön puheenjohtajana. Kokoomuksen kunnallisjärjestön vuosikokous pidetään 2.12. Uudeksi puheenjohtajaksi valitaan Jorma Ratia tai Jari Salonen.

kari.naskinen@gmail.com

Urheiluhalliyhdistys pyyhki kaupunginhallituksella persettä

Lahden kaupunginhallitus valitsi maanantaina kaupungin edustajat Lahden urheiluhalliyhdistyksen hallitukseen. Halliyhdistyksen vuosikokouksessa keskiviikkona tällä kaupunginhallituksen päätöksellä kuitenkin pyyhittiin persettä. Kaupunginhallituksen nimeämistä henkilöistä halliyhdistykseen ei asianajaja Jorma Ratiaa (kuva) hyväksytty, vaan vuosikokous valitsi hänen tilalleen lääkäri Osmo Hynnisen. Molemmat ovat Kokoomuksen miehiä.

Kaupunginvaltuusto on vastikään hyväksynyt kaupungin omistajapoliittiset linjaukset. Urheiluhalliyhdistys osoittaa, että mitään linjauksia ei tarvita. Urheiluhalliyhdistys ei tulisi toimeen ilman kaupungin merkittävää tukea, mutta hallimiehet eivät alistu sen yläpuolella olevien elinten päätöksiin. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaupunginjohtajakin ovat pilipalipoikia heidän rinnallaan.

kari.naskinen@gmail.com

Ylähuoneen valinnat synnyttivät Lahdessa poliittisen kriisin

Turhaan ei Matti Kataja (Kok) nimitellyt Lahden urheiluhalliyhdistystä "Lahden Ylähuoneeksi". Vähempiarvoinen alahuone on kaupunginvaltuusto, ja jossakin näiden alapuolella toimii kaupunginhallitus. Nyt ovat Ylähuoneen henkilövalinnat aiheuttaneet tämän valtuustokauden ensimmäisen poliittisen kriisin. Kun Kokoomus ja SDP sopivat Ylähuoneen hallituksen henkilövalinnoista kahdestaan ilman pienten valtuustoryhmien apua, julkaisivat alahuoneen pienimmät ryhmät paheksuvan julkilausumansa, minkä ne itkien toimittivat Etelä-Suomen Sanomiin.

ESS:n tämän päivän lehden uutisvalinnoissa tämä pienten sodanjulistus sai tietenkin ison arvon: neljän palstan levyinen näyttävä juttu. Sen sijaan kahta jäähallia vähäpätöisemmän Sibeliustalon johtajan Antti Vihisen lähtö Lahdesta oli vain tulitikkulaatikon kokoisen jutun väärtti - Etelä-Suomen Sanomia ei Sibeliustalo kiinnosta, ennen kuin se saadaan Lahden kaupunginorkesterin hallintaan.

Ylähuoneen tekee poliitikkojen kannalta kiinnostavaksi se, että tässä Lahden tärkeimmässä poliittisessa hallintokunnassa ei olla mistään muista riippuvaisia. Kokouksiakin varten ovat omat edustustilat (kuva), ja Ylähuoneella on hyvä maine rempseänä toimielimenä. Tosin ajat ovat sielläkin muuttuneet: viime talvena oli tarjoilu Uusi Lahti Cupin kutsuvierastilaisuudessa laimentunut pelkäksi keskiolueksi ja vedeksi.

kari.naskinen@gmail.com

Vihinen sai tarpeekseen

Sibeliustalon johtaja, filosofian tohtori Antti Vihinen jättää Lahden. Vihinen lähtee maaliskuussa virkavapaalle ja siirtyy professoriksi Karlsruhen kansainväliseen yliopistoon Saksaan. Jokseenkin varmaa on, että tuolta reissultaan Vihinen ei Lahteen palaa.

Vihinen on tehnyt Sibeliustalosta liiketaloudellisen erikoisuuden. Se toimii omillaan, aivan toisin kuin muut vastaavat kongressi- ja kulttuuritalot Suomessa. Sibeliustalo on kaupungin omistama osakeyhtiö, jonka tulee kaupunginvaltuuston päätösten perusteella toimia niin, ettei toiminnasta aiheudu kuluja kaupungin veronmaksajille. Lahden Sibeliustalo Oy saa kaupungin kassasta vuokra-avustusta noin 800 000 euroa, minkä summan se kuitenkin maksaa takaisin kaupungin kassaan, koska Sibeliustalo Oy on kaupungin omistamassa talossa vuokralaisena.

Varsinaista toiminta-avustusta Sibeliustalo ei saa ollenkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Sibeliustalon on omalla bisneksenteollaan onnistuttava tekemään vähintäänkin nollatulos. Näin on myös käynyt.

Muissa kaupungeissa tällaiset kongressi- ja kulttuuritalot saavat selvää rahaa toimintansa pyörittämiseen. Kun lasketaan, paljonko tällaisten laitosten nettokäyttökustannukset olivat vuonna 2007 veronmaksajille, niin näin ne menivät kärkipään osalta (euroa/asukas):

34 Hämeenlinna
29 Vantaa
25 Tampere
20 Mikkeli
20 Helsinki
19 Espoo
16 Oulu
14 Kotka
14 Kajaani
13 Savonlinna
8 Lahti

Nuo Lahden 8 euroa/asukas kuitenkin siis palautuivat kaupungin kassaan.

Ei ihme, että kansainvälinen yliopistomaailmakin on kiinnostunut Vihisestä, jonka professuurin vastuualueet Karlsruhessa ovat kansainvälinen turismibisnes, tapahtumatuottaminen, kulttuurihallinto ja kaupunkien vetovoimatekijät.

Lahden yksi tärkeimmistä vetovoimatekijöistä on Sibeliustalo. Lahden poliittisessa ymmärryksessä tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Tälläkin hetkellä on vielä epävarmaa, saako Sibeliustalo Oy 70 000 euron lisäyksen ensi vuoden vuokratukeensa, minkä se tarvitsee, koska Lahden kaupunginorkesteri tulee ensi vuonna lohkaisemaan lisää päiviä Sibeliustalon kokonaiskäyttöajasta. Nämä lohkaisut ovat pois siitä bisneksenteosta, millä Vihinen ja kumppanit myyvät Sibeliustalon saleja ulkopuolisille tarvitsijoille.

Veikkaan, että Vihisen lähtöön ovat yksiä syitä tämäntapaiset kiemurtelut kaupungintalolla. Lahdessa puhuttiin ennen kaupunginvaltuustossa olevasta ”urheilupuolueesta”. Vihinen sen sijaan on tuntenut nahoissaan Lahden ”orkesteripuolueen”, jota kaiken lisäksi vetävät ulkoparlamentaariset voimat. Nyt nämä voimat ovat päässeet yhteen keskeiseen tavoitteeseensa.

kari.naskinen@gmail.com

Mauno Saari yrittää olla Haavikko

Kirjallisuuden Finlandia- ja Tieto-Finlandia-palkintojen esiraatien valinnat ovat herättäneet protestointia. On pidetty vääränä, kun mukaan ei ole kelpuutettu lukijoiden suosimia kirjoja, vaan raadit ovat tehneet valintansa ihan itsenäisesti omia näkemyksiään noudattaen. Ilmeisesti ehdokaslistalle kaivataan Reijo Mäkeä, Ilkka Remestä ja Mitä missä milloin -vuosikirjaa.

Yksi tällainen raadin hylkäämä kirja on Mauno Saaren kummallinen elämäkerta Paavo Haavikosta. Joidenkin mielestä se kuuluisi vuoden parhaiden tietokirjojen joukkoon. Ei kuulu, on täyttä potaskaa.

Saarta on totuttu pitämään hyvänä kirjoittajana, mutta nyt on mies mennyt täysin sekaisin. Jo kirjan pitkä esipuhe on sekava, kun Saari yrittää selittää, mitkä osat tekstistä ovat Haavikkoa itseään ja mitkä vähän sinne päin. Eikä lukija mitään tolkkua saakaan. Tietokirja tämä ei ole, ja kaunokirjallisena teoksena se on myös kelvoton, koska Saari ei ole Haavikko, vaan tässä tapauksessa pelkästään Haavikon plagiaattori.

Saari on yrittänyt tehdä Haavikko-nimisestä miehestä (Otava, 2009) oman taideteoksensa, mutta on epäonnistunut pilaamaan Haavikonkin tekstit tekemällä niistä epäjärjestyksessä olevaa mökellystä.

Mauno Saari ”on mies, joka nousi Haavikon harteille, kun harteita ei enää näkynyt eikä Haavikko ollut sanomassa, että iso mies, et viitsis seisoa omilla jaloillas”, kirjoitti Jyrki Lehtola Iltalehdessä.

Mauno Saaren kirjaa varjostaa myös se, että julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Saari ”ahdisteli” Haavikkoa tämän viime vaiheissa – pyrki ohittamaan Haavikon lähisukulaisetkin. Riitta Lindegrenin juttu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä antoi brutaalin kuvan Saaresta. Erikoisen kuvan myös Saaren ja Haavikon kaveruudesta antaa sekin, että Saari on Haavikon kuoleman jälkeen julkaissut valokuvia kuolemankielissä olleesta, kurjannäköisestä Haavikosta. Saaren kirjan myyntiä tällainen sosiaaliporno saattaa edistää, ja entisenä iltapäivälehden päätoimittajana Saari tietenkin tuntee nämä menekinedistämistavat.

"Kukaan muu ei elä elämääsi loppuun saakka paitsi sinä itse”, sanoi Paavo Haavikko. Mauno Saari panee paremmaksi, yrittää elää Haavikon elämää vielä tämän kuoltuakin.

kari.naskinen@gmail.com

Velka, pienempi paha – oikeastaan ei paha ollenkaan

Lahden kaupungin velkamäärä kasvaa ensi vuonna 52 miljoonaa euroa, Mäntsälän 8 miljoonaa, Asikkalan 6 miljoonaa, Nastolan 6 miljoonaa, Hämeenkosken 2 miljoonaa jne. Sama tahti on kautta maan.

Kovasti hirvitellään sitä, että kohta ollaan veloissa korvia myöten ja että kuka ne velat maksaa. Valtion toimenpitein ahdinkoon ajetun kuntatalouden keinovalikoimassa lainanoton lisääminen on kuitenkin paras ratkaisu, kun kaksi muuta vaihtoehtoa ovat verotuksen entistä kovempi kiristäminen tai palvelujen heikentäminen.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander on sanonut valtionvelasta, että eihän sitä koskaan tarvitse kokonaan pois maksaa, ja sama koskee kuntien velkoja. – ”Yksittäiset lainansa valtiot hoitavat aina ajallaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että velkamäärä muuttuisi, koska erääntyvät velat korvataan ottamalla niiden tilalle uutta velkaa, jolloin kokonaisvelka pysyy ennallaan tai jopa kasvaa. Tällöin tuleville sukupolville velasta aiheutuva aito kustannus on velan korko.”

Kiander muistuttaa siitäkin, että yritykset rajoittaa velkaantumista vain pahentavat tilannetta. Kokemuksia on 1990-luvulta, jolloin valtio yritti jarruttaa velkaantumista isoilla menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla. Näiden tuloksena kokonaiskysyntä supistui, talous lamaantui, työttömyys kasvoi, verotulot pienenivät ja sosiaalimenot paisuivat. Lopputuloksena ei ollut tavoiteltu julkisen talouden tasapainottuminen, vaan julkisen velan kasvu suuremmaksi kuin jos velkaa olisi heti otettu reilusti, eikä olisi lamaannutettu maata menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.

Jos valtio nyt ottaa 45 miljardia lisävelkaa, aiheutuu tästä nykyisellä korkotasolla vuotuinen 1,4 miljardin euron korkomeno. Kiander laskee, että vuonna 2013 tämä meno olisi 0,7 % bkt:sta, minkä verran kokonaisveroastetta täytyy nostaa, jotta tulot ja menot saadaan uudelleen tasapainoon. Talouden kasvu kuitenkin syö vähitellen velan määrää suhteessa tuloihin. Jos nimellinen bkt kasvaisi seuraavien 20 vuoden ajan esim. 3,5 % vuodessa, alentuisi velkasuhde vuoteen 2023 mennessä 35 prosenttiin ja vuoteen 2033 mennessä 25 prosenttiin, vaikka velkaa ei lyhennettäisi lainkaan. Vastaavasti korkomenojen bkt-osuus putoisi vähitellen vuoden 2013 noin 1,5 prosentista 0,75 prosenttiin, mikä taas mahdollistaisi pienen verotuksen keventämisen aikaa myöden.

”Hidaskin talouskasvu – esim. 1,5 % vuodessa – nostaa yleistä tulotasoa 20 vuoden aikana 35 %. Vaikka tuleva sukupolvi joskus 2030-luvulla joutuisi nykyhetken velkaantumisen vuoksi maksamaan prosenttiyksikön verran korkeampia veroja kuin me, olisivat heidän reaalitulonsa silti 33 % korkeammat kuin meillä. Luultavasti he selviäisivät”, arvelee Kiander.

JULKISEN TALOUDEN RAHOITUS-
VARALLISUUS ERINOMAINEN

Suomen julkisen talouden velan osuus bkt:sta oli vuonna 1995 lähes 57 %, nyt enää 35 %. Tätä pienempään suhdelukuun eivät vanhoista EU-maista pääse kuin Tanska, Irlanti ja Luxemburg. Suomen julkisen talouden tilannetta parantaa aina myös se, että sillä on poikkeuksellisen runsaasti sijoitusomaisuutta, enemmän kuin minkään muun EU-maan julkisella taloudella.

Suomessa työeläkerahastoilla on paljon sijoitettua varallisuutta, samoin Valtion eläkerahasto on suuri sijoittaja. Valtiolla on toistaiseksi myös hyvät osakeomistukset valtionyhtiöissä, joskin Kataisen – Häkämiehen linjauksen mukaan näistä omistuksista pitäisi luopua.

Julkisen talouden rahoitusvarallisuus ylitti Suomen bkt:n tason vuonna 2005. Se lienee nyt 110 prosentin luokkaa. Tämä on selvästi korkein osuus EU-maista. Toisena on Ruotsi noin 70 prosentin osuudellaan.

kari.naskinen@gmail.com

Kaukolämpöä Lahdesta Kiinaan

Kansanedustaja Jouko Skinnari (SDP) käytti kaupunginvaltuuston kokouksessa eilen puheenvuoron, missä hän ehdotti tutkittavaksi, voisiko Lahti Energia Oy ryhtyä viemään kaukolämpöä Kiinaan.

Hieno idea. Kun Skinnari on aikaisemmin suunnitellut Päijänteen veden viemistä Afrikkaan, niin nyt pitäisi selvittää lisäksi, voisiko kaukolämpöputkessa liikkuvan veden käyttää Kiinassa juomavetenä, koska siellä on pulaa hyvästä vedestä.

Nyt kun Itämeren kaasuputkihanke on jo loppusuoralla, voisi Skinnari houkutella Paavo Lipposen vaihteeksi tämän uuden putkihankkeen lobbariksi. Tämä olisi helpompikin homma, sillä Virrolla ei olisi mitään sananvaltaa lämpöputkiasiassa.

KOIRAVERO PALAA
VASTA 2011

Valtuuston maanantaisen kokouksen pääasia oli ensi vuoden verotuksesta päättäminen. Kiinteistöverot nousevat, mutta tuloverotus pysyy ennallaan. Kunnallisen tuloveroprosentin korottamista 19:sta 19,5:een ehdotti Vasemmistoliitto, koska sen tulkinnan mukaan Lahdessa syyllistytään nyt alibudjetointiin. Tämä näkyy mm. sosiaali- ja terveyspuolella palveluiden heikentämisenä.

Tuloveron kiristämisen kannattajat jäivät äänestyksessä selvään vähemmistöön: Antti Holopainen (Vas), Pekka Järvinen (Vas), Matti Kauppila (Vas), Hilkka Leppänen (Vas), Eino Vuori (Vas), Lasse Koskinen (Pers), Rami Lehto (Pers), Harri Nieminen (Pers), Kai Kuokkanen (Vihr), Marjo Loponen (Krist).

Koiraveron palauttamisesta ei edes äänestetty, vaikka Maija-Liisa Lindqvist (Kesk) ja Raimo Kotala (Sen) ilmoittivat olevansa koiraveron perimisen kannalla. Todennäköistä on, että koiraveron kantamiseen ryhdytään taas vuonna 2011, koska silloin oltaneen selvästi vaikeammassa taloustilanteessa kuin nyt. Vuoden 2011 talousarviota tehtäessä joudutaan kääntämään kaikki pienimmätkin kivet ja kannot, ja silloin koiraverokin tulee palautettavaksi. Ehkä myös kissavero otetaan uutena ohjelmaan. Maija-Liisa Lindqvist olisi varmaan myös sikaveron kantamisen kannalla.

kari.naskinen@gmail.com

Suomen poliitikoissakin Berlusconin puolustajia

EU:n parlamentissa äänestettiin päätöslauselmasta, millä vaadittiin tiedotusvälineiden vapauden puolustamista. Asia liittyi siihen erikoiseen tilanteeseen, mikä Silvio Berlusconin Italiassa vallitsee. Siellähän pääministeri omistaa suurimmat lehdet ja kaupalliset tv-kanavat sekä määrää tietenkin valtion radio- ja tv-yhtiön ohjelmapolitiikasta.

Brysselissä äänestettiin pariinkin kertaan, koska alustavalle päätöslauselmaehdotukselle tehtiin myös vaihtoehtoisia lauselmia. Lopulta voitti niukasti lauselmaehdotus, joka ei tuominnut lehdistön vapautta rajoittavaa toimintaa. Tätä berlusconilaista politiikkaa kannattivat suomalaisista Ville Itälä (Kok), Eija-Riitta Korhola (Kok), Sirpa Pietikäinen (Kok), Timo Soini (Pers) ja Sari Essayah (Krist).

Tiedotusvälineiden vapauden puolustamisen puolesta äänestivät Liisa Jaakonsaari (SDP); Mitro Repo (SDP), Anneli Jäätteenmäki (Kesk), Riikka Manner (Kesk), Hannu Takkula (Kesk), Satu Hassi (Vihr), Heidi Hautala (Vihr) ja Carl Haglund (RKP).

kari.naskinen@gmail.com

Lahdessa rokotukset sujuvat

Lehdissä ja televisiossa on ollut paljon juttuja siitä miten sikarokotuksissa on ollut ongelmia. Systeemi on sekava, tieto ei ole kulkenut ja terveyskeskukset ovat ruuhkautuneet. Tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa on kuva Heinolassa rokotukseen jonottavista, ja Helsingin Sanomissa on kuva Kuopiosta, missä jono terveyskeskuksen ulkopuolella näytti eilen olleen muutaman sadan metrin pituinen.

Lahdessa kaikki on toisin. Rokotukset pelaavat eikä älyttömiä ruuhkia ole. Riskiryhmään kuuluvana kävin eilen hakemassa rokotteen Launeen terveysasemalla. Varttitunti siinä meni ja homma oli sitten selvä.

Kaiken lisäksi henkilökunta toimi joustavasti, sillä olin mennyt väärään paikkaan hakemaan rokotetta. Luulin asuvani keskustan terveysaseman alueella, mutta hoitajarouva sanoi, että kuulunkin Jalkarannan terveyskeskuksen alueeseen. Tämä ei kuitenkaan estänyt piikin saamista.

Varsinainen yllätys oli, että siinä tätä aluejakoa ihmetellessäni sain piikin olkavarteeni niin, että en ehtinyt toimenpidettä edes huomata. Ovat rokotusneulat näköjään ohentuneet siitä, mitä ne olivat 40 vuotta sitten Hennalassa, jossa edellisen kerran olin jonkin rokotteen saanut.

kari.naskinen@gmail.com

Huonompikin taide käy kaupaksi, kun otetaan mukaan porno

Helsinkiläinen tanssiteatteri Zodiak on tehnyt esityksen, jossa tanssijat ovat koko ajan alasti. Nyt on päätetty järjestää esitys, johon saapuvan yleisönkin on oltava alasti. Oheinen kuva on Zodiakin esityksestä Ihmisen asussa.

Taidegalleria Uudessa Kipinässä Lahdessa oli äskettäin näyttely, missä oli orimattilalaisen Marko Suomen pitsistä nypläämiä peniksiä.

Tämä on ajan henki nyt taiteessakin. Kun halutaan julkisuutta vähän huonommallekin taiteelle, tehdään siitä pornoa - lehdet kirjoittavat ja ”taiteilijat” nauravat partaansa nurkan takana.

kari.naskinen@gmail.com

Verotustiedot paljastavat vain osatotuuden

Kone Oyj:n pääjohtaja Matti Alahuhta sanoi maanantaiaamuna televisiossa, että Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi pitäisi työntekijöiden palkkoja alentaa. Viime vuoden verotustiedot julkistettiin samoilla kellonlyömillä, ja niiden mukaan Alahuhdan ansiotulot olivat neljänneksi suurimmat koko maassa, vähän yli 4 miljoonaa euroa. Kannattaisiko Alahuhdan ihan vain esimerkin vuoksi pudottaa aluksi omaa palkkaansa, mikä viime vuonna oli 337 492 euroa kuukaudessa?

Lahden suurituloisin oli Poltimon omistaja Harald Relander, melkein samaa luokkaa Alahuhdan kanssa, 3,5 miljoonaa euroa. Koska Relander ei kuitenkaan käy töissä, hänen tulonsa koostuvat melkein kokonaan pääomatuloista. Relanderin ansiotulot olivat viime vuonna vain 34 295 euroa. Kunnallisveroa Lahden kaupungille Relander maksoi 6500 euroa.

Verohallinnon tilastot eivät kuitenkaan paljasta rikkauksista kuin osatotuuden. Julkista tietoa eivät nimittäin enää ole ihmisten omaisuuksien arvot. Näin päätti vuonna 2006 Matti Vanhasen (Kesk) ja Eero Heinäluoman (SDP) hallitus, kun se antoi määräyksen varallisuuveron keräämisen lopettamisesta. Koska tätä veroa ei kerätä, ei myöskään tietoja varallisuudesta anneta.

Tuoreimmat tiedot ovat siis vuodelta 2005. Silloin Alahuhdan omaisuuden arvo oli 11 miljoonaa euroa ja Relanderin 20 miljoonaa euroa.

Veroviranomaisten julkistamissa tiedoissa on puutteellisuuksia muutenkin. Helsingin Sanomien taloustoimittaja Juha-Pekka Raeste kirjoittaa tämän päivän lehdessä, että verotiedoissa eivät näy pörssin ulkopuolisista yhtiöistä saadut verovapaat osingot. Tällaisia osinkoja maksettiin viime vuonna miljardi euroa, ja olivat siis verovapaita!

kari.naskinen@gmail.com

Kasvattaminen oikeistolaiseksi alkaa jo päiväkodeissa

Kokoomuksella menee tällä hetkellä hyvin. Menee myös tulevaisuudessa, sillä päiväkodeissakin on alettu kasvattaa pentuja oikeistolaisiksi. Pilottilaitoksina toimivat Kuperkeikka-päiväkodit Espoossa ja Porvoossa. Niiden toimintaa tukevat sairaan markkinatalouden etujärjestöt Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen yrittäjät ry.

Päiväkotien internetsivuilla kerrotaan, että pohja yrittäjyyskasvatukselle luodaan jo päivähoidossa. - ”Kuperkeikassa yrittäjyyskasvatus nähdään vahvana yhteiskunnallisena ilmaisuna.”

Millainenhan meteli syntyisi, jos elinkeinoelämän ja kapitalismin vastavoimana oleva ay-liike alkaisi tukea joidenkin päiväkotien "yhteiskunnallista ilmaisua" ja julistaisi, että työntekijöiden oman puolensa pitämiselle luodaan pohja jo päivähoidossa. Lööpit kirkuisivat heti, että vasemmisto yrittää aivopestä pieniä lapsia. Näinhän se toimii myös vaalirahakeskustelussa. Ay-järjestöjen antama tuki vasemmistopuolueille tuomitaan, mutta vastaavanlainen elinkeinoelämän tuki sallitaan.

kari.naskinen@gmail.com