Lahden kaupungin velkamäärä kasvaa ensi vuonna 52 miljoonaa euroa, Mäntsälän 8 miljoonaa, Asikkalan 6 miljoonaa, Nastolan 6 miljoonaa, Hämeenkosken 2 miljoonaa jne. Sama tahti on kautta maan.Kovasti hirvitellään sitä, että kohta ollaan veloissa korvia myöten ja että kuka ne velat maksaa. Valtion toimenpitein ahdinkoon ajetun kuntatalouden keinovalikoimassa lainanoton lisääminen on kuitenkin paras ratkaisu, kun kaksi muuta vaihtoehtoa ovat verotuksen entistä kovempi kiristäminen tai palvelujen heikentäminen.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander on sanonut valtionvelasta, että eihän sitä koskaan tarvitse kokonaan pois maksaa, ja sama koskee kuntien velkoja. – ”Yksittäiset lainansa valtiot hoitavat aina ajallaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että velkamäärä muuttuisi, koska erääntyvät velat korvataan ottamalla niiden tilalle uutta velkaa, jolloin kokonaisvelka pysyy ennallaan tai jopa kasvaa. Tällöin tuleville sukupolville velasta aiheutuva aito kustannus on velan korko.”
Kiander muistuttaa siitäkin, että yritykset rajoittaa velkaantumista vain pahentavat tilannetta. Kokemuksia on 1990-luvulta, jolloin valtio yritti jarruttaa velkaantumista isoilla menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla. Näiden tuloksena kokonaiskysyntä supistui, talous lamaantui, työttömyys kasvoi, verotulot pienenivät ja sosiaalimenot paisuivat. Lopputuloksena ei ollut tavoiteltu julkisen talouden tasapainottuminen, vaan julkisen velan kasvu suuremmaksi kuin jos velkaa olisi heti otettu reilusti, eikä olisi lamaannutettu maata menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla.
Jos valtio nyt ottaa 45 miljardia lisävelkaa, aiheutuu tästä nykyisellä korkotasolla vuotuinen 1,4 miljardin euron korkomeno. Kiander laskee, että vuonna 2013 tämä meno olisi 0,7 % bkt:sta, minkä verran kokonaisveroastetta täytyy nostaa, jotta tulot ja menot saadaan uudelleen tasapainoon. Talouden kasvu kuitenkin syö vähitellen velan määrää suhteessa tuloihin. Jos nimellinen bkt kasvaisi seuraavien 20 vuoden ajan esim. 3,5 % vuodessa, alentuisi velkasuhde vuoteen 2023 mennessä 35 prosenttiin ja vuoteen 2033 mennessä 25 prosenttiin, vaikka velkaa ei lyhennettäisi lainkaan. Vastaavasti korkomenojen bkt-osuus putoisi vähitellen vuoden 2013 noin 1,5 prosentista 0,75 prosenttiin, mikä taas mahdollistaisi pienen verotuksen keventämisen aikaa myöden.
”Hidaskin talouskasvu – esim. 1,5 % vuodessa – nostaa yleistä tulotasoa 20 vuoden aikana 35 %. Vaikka tuleva sukupolvi joskus 2030-luvulla joutuisi nykyhetken velkaantumisen vuoksi maksamaan prosenttiyksikön verran korkeampia veroja kuin me, olisivat heidän reaalitulonsa silti 33 % korkeammat kuin meillä. Luultavasti he selviäisivät”, arvelee Kiander.
JULKISEN TALOUDEN RAHOITUS-
VARALLISUUS ERINOMAINEN
Suomen julkisen talouden velan osuus bkt:sta oli vuonna 1995 lähes 57 %, nyt enää 35 %. Tätä pienempään suhdelukuun eivät vanhoista EU-maista pääse kuin Tanska, Irlanti ja Luxemburg. Suomen julkisen talouden tilannetta parantaa aina myös se, että sillä on poikkeuksellisen runsaasti sijoitusomaisuutta, enemmän kuin minkään muun EU-maan julkisella taloudella.
Suomessa työeläkerahastoilla on paljon sijoitettua varallisuutta, samoin Valtion eläkerahasto on suuri sijoittaja. Valtiolla on toistaiseksi myös hyvät osakeomistukset valtionyhtiöissä, joskin Kataisen – Häkämiehen linjauksen mukaan näistä omistuksista pitäisi luopua.
Julkisen talouden rahoitusvarallisuus ylitti Suomen bkt:n tason vuonna 2005. Se lienee nyt 110 prosentin luokkaa. Tämä on selvästi korkein osuus EU-maista. Toisena on Ruotsi noin 70 prosentin osuudellaan.
kari.naskinen@gmail.com