Otsikon sanonnalla tarkoitetaan yleensä sitä, että on rikkaita ja köyhiä, ja
vieläpä niin, että rikkaat rikastuvat edelleen ja köyhät köyhtyvät. Nykyisin on
toisenlainenkin kahtiajako: osa ihmisistä ei ymmärrä, mitä toiset puhuvat tai
kirjoittavat.
Otan esimerkin. Kirjoitin Twitterissä tulossa olevasta taksihintojen vapauttamisesta
ja pohdin, pitääkö Suomessakin kohta kysyä kuskilta Tallinnan ja Pietarin systeemin
mukaan, paljonko kyyti rautatieasemalle tai johonkin maksaa. Hetken kuluttua
sain vastauksen yli-insinööri Maria
Rautavirralta liikenneministeriön
tieto-osastolta:
”Tieto hinnasta on oltava saatavissa myös koneluettavassa muodossa, jolloin
hintavertailun tekee se asiakkaan reitityspalvelu.”
En ymmärrä hölkäsenpöläystä. Mikä ihmeen koneluettava ja mikä reitityspalvelu?
Paljon puhutaan poliitikkojen ja virkamiesten kapulakielestä. Nyt on lisäksi
teknologiakieli, jonka ymmärtäminen on vieläkin vaikeampaa.
Kun vastasin ministeriön viisaalle, että en ymmärrä hänen vastaustaan, sain
selvennyksen: ”Koska hinta voi vaihdella autokohtaisesti, ajoittain tai olla
kiinteä hinta, tulee uusia tapoja kerätä ja kertoa hintatietoja.”
Ei selventänyt yhtään. Mutta kun uudistus astuu voimaan ja haluan päästä
taksilla matkakeskukseen, kysyn siis taksinkuljettajalta ihan suomeksi, paljonko
maksaa.
kari.naskinen@gmail.com