Paavo Haavikko kirjoitti: ”Jotta väkivaltaa voi huoleti harjoittaa, on ensin muutettava sitä kuvaavia sanoja.” (Kansakunnan linja, Otava 1977)
Tällä hetkellä väkivaltaa ja sotaa kutsutaan mm. termillä ”länsimaisten arvojen puolustaminen”. Eikä asia muutu muuksi, kun asioita katsotaan joistakin muista näkökulmista. Siitä samasta on lopulta kysymys, olkoot sotansa puolustelijat kristittyjä, arabeja, juutalaisia, amerikkalaisia, venäläisiä tai mitä tahansa.
Elokuvassa toimittaja näkee, että sota antaa mahdollisuuden luoda uudenlainen todellisuus, jossa esimerkiksi moraaliset säännöt muuttuvat. Sota on vain kulissi, minkä suojassa monet voivat hyötyä. Myös toimittajat ja heidän työnantajansa hyötyvät, kun lehdet tekevät hyvin kauppansa.
Suomessa näyttää nykyisin siltä, että Iltalehti ja Ilta-Sanomat haluaisivat sodan Suomen ja Venäjän välille – saisi myyviä lööppejä.
Petosten kehä perustuu saksalaisen Nicolas Bornin romaaniin Väärennös (WG, 1981). Kun siitä tekivät käsikirjoituksen elokuvaan Schlöndorff ja Margarethe von Trotta, on helppo arvata, että lopputulos on radikaali ja pasifistinen. Elokuva kuvattiin Beirutissa sodan kestäessä.
Erkki Tuomioja kirjoitti Ydin-lehdessä (3/1985), että sotien saaliinjaolle rientävät usein sellaisetkin maat, joilla sinänsä ei ole omia poliittisia intressejä suuntaan tai toiseen. Suomikin tässä mukana, kuten Tuomioja kirjoitti: ”Jopa puoluejohdon arvovaltaa käytettiin SDP:n puoluekokouksessa torjumaan sellainen sopimaton ajatus, että suomalaisyritysten kaupankäynnin jatkamiseen Iranin ja Irakin kanssa ja sitä kautta tapahtuvaan sodan rahoitukseen liittyisi jokin moraalinen ongelma.”
POMMIT NOSTAVAT
OSAKEKURSSEJA
Maailman talouselämälle sodat ovat hyödyllisiä. Ranskalainen finanssiasiantuntija sanoi maaliskuussa 2003: ”Kun olemme käymässä sotaan, kuten nyt, osakekurssit laskevat, mutta odotamme niiden nousevan uudelleen, kun ensimmäiset pommit putoavat vihollisten niskaan.”
Amerikkalainen sijoituslaitos Merrill Lynch totesi tiedonannossaan, että sotilaallinen toiminta Saddam Husseinin hallitusta vastaan tuottaa voittoa aseteollisuudelle. Tämä on vanha, tuttu logiikka. Aseistakieltäytyjäliiton hyvässä kansainvälisessä raportissa (2005) lueteltiin näitä suurimpia voittajia: Lockheed Martin, Boeing, Northrop Grumman, Raytheon, General Dynamics, Alliant Techsystem sekä Euroopassa BAE Systems, Thales ja EADS.
Muutkin alat hyötyvät. Caterpillarin puskutraktoreilla ei olisi yhtä hyvää kysyntää Israelin armeijan taholta, ellei konfliktia palestiinalaisten kanssa olisi. Sodexho Defence Services puolestaan toimittaa ruokaa ja tarjoilee sitä USA:n merijalkaväen tukikohdissa.
Kun otetaan huomioon, että Yhdysvalloilla on noin 1400 sotilastukikohtaa 120 maassa, niin kauppa kyllä käy.
Koska nykyaikainen sotiminen tarvitsee myös korkeatasoista informaatioteknologiaa, on tälläkin sektorilla omat bisneshyötyjänsä: Analytical Services Inc, Computer Sciences Corporation, Electronic Data Systems Corporation ja CACI International.
Oma bisnesbuuminsa syntyy aina myös sotien jälkeen. Silloin alkaa tuhottujen alueiden jälleenrakennus, ja taas miljardit dollarit liikkuvat.
Petosten kehä on iso. Elokuvassa toimittaja irtautuu siitä, ja tähän vaikuttaa osaltaan se, että hän löytää suuremman asian, rakkauden.
kari.naskinen@gmail.com