Yhtenä
päivänä soitti DNA:n puhelinmyyjä. Sieltä tulevat puhelut ovat
yleensä hyviä, koska niissä tarjotaan vakioasiakkaalle
edullisempaa sopimusta, ettei se vaan vaihda toiseen puhelinfirmaan.
Tällä kertaa tarjoaja oli kuitenkin niin kova puhumaan, etten
pysynyt perässä. Kaiken lisäksi tuli solkenaan sellaisia termejä,
joita maallikko ei heti osannut mieltää.
Lisäksi sain
haukut siitä, että sanoin iPadini olevan jo kahdeksan vuotta vanha.
Sitä ei kuulemma voi enää päivittää. Intin vastaan, että ei
mitään väliä, voiko vai ei, koska laite kuitenkin koko ajan
toimii siltä osin, mitä tarvitsen.
Yritti myös
houkutella vaihtamaan vanhan Nokia-puhelimeni uudemmanlaiseen,
jollaisen saisin aika halvella lähimmästä DNA-kaupasta. Sanoin,
etten tarvitse ja että tällaisen vanhanaikaisen kännykän kanssa
vältän seuraukset tietomurroista, joita ilmaantuu
jatkuvasti.
Lopulta meni hermot, samoin seuraavaksi
kirjastossa, jossa petolinnun perseeltä näyttänyt virkailija räpätti minulle palautusautomaatin muka vääränlaisesta käytöstä. Kuitenkin vika on siinä automaatissa,
joka ei toimi yhtä hyvin kuin entinen.
Tuona päivänä
ainoa paikka, jossa hermot eivät menneet, oli hammaslääkäri.
Koska
palvelualoille valikoituu pääasiassa vastentahtoisesti työelämään
suhtautuvia ihmisiä, pitää niihin tehtäviin kehittää robotteja,
joiden naamaan maalataan hymyilevät huulet. Paitsi Alkoon, jossa on
paras palvelu.
Alkoholista tuli mieleen äskeinen
pikakäynti Jyväskylässä. Ravintolapäivällisellä käytyämme
ajattelimme tutustua johonkin toiseenkin ravintolaan, jossa
ottaisimme kahvit ja konjakit. Menimme Toivolan pihaan
Cygnaeuksenkadun ja Hannikaisenkadun kulmatontille, jossa on
ravintola. Siellä meidät kuitenkin torjuttiin, koska emme tulleet
syömään, kahvin ja konjakin saisi ulkona olevasta kioskista ja
voisi mennä istumaan ulos koville lankkupenkeille. Siellä oli siis
otettu käyttöön 50 vuotta sitten ollut sääntö, että alkoholia
ei myydä kuin ruuan kanssa.
Lähdimme hotellille ja
minibaarista löysin pienet Absolut-, Jägermeister- ja
konjakkipullot, jotka oli mahdollista nauttia ilman ruokaa.
Kiukuissani join Absolutinkin, vaikka se on votkaksi kummallisen
makuista jonkin ihme mausteen aiheuttamana.
Siinä
kävellessämme hotellille olimme ohittaneet kaupungintaloksi luulemamme, mutta
ison tekstin perusteella huomasimmekin, että se on nimeltään
Kunnallistalo. Todennäköisesti on säästösyistä
yhdistetty kunnalliskoti ja kaupungintalo samaan rakennukseen.
kari.naskinen@gmail.com