Putin taitaa kuulla Terijoen hallituksen kaikuja

Professori Osmo Jussila kirjoitti Terijoen hallitusta koskevassa kirjassaan (1985), että Otto Wilhelm Kuusisen ”Suomen kansanhallitus” ei ollut Josif Stalinille arvo sinänsä, vaan ainoastaan väline jonkin tärkeämmän, tässä tapauksessa Suomenlahden sotilaallisen kontrollin saavuttamiseksi. Tämän Neuvostoliiton perustaman ”suomalaisen” elimen (1.12.1939 - 12.3.1940) otti esille suurlähettiläänä ulkoministeriössä toimiva Mikko Kinnunen puhuessaan Aleksanteri-instituutin Ukraina/Venäjä-aiheisessa Aleksanteri-foorumissa viime keväänä. Palaan foorumiin, koska viime viikolla sain sen koko aineiston. Kinnunen toimi Etyjin puheenjohtajan erityisedustaja Ukrainassa ja kolmikantatyöryhmässä 2021-22. Hän on työskennellyt Suomen suurlähetystöissä myös Washingtonissa, Moskovassa, Kazakstanissa ja Kirgisiassa.

Mikko Kinnunen

Terijoen hallituksesta Kinnunen sanoi Jussilan kirjaan tukeutuen, miten Venäjän toimintatapa edelleen nojaa oikeastaan tähän samaan vanhaan taktiikkaan: ”Kansantasavaltoja oli paljon etenkin 1918-21, kun Neuvosto-Venäjä palautti imperiumiaan. Taktiikkaa käytettiin onnistuneesti Ukrainan, Georgian, Azerbaidzhanin sekä Armenian liittämisiin: pääsääntöisesti hyökkäys ja valtaus naamioitiin avunannoksi apua pyytävälle vallankumoushallitukselle. Samaan pyrittiin Suomen osalta Terijoen hallituksella. Kiovan nykyjohdon tavoin pääministeri Risto Rytin hallitus oli vallankaappaajien ja kansanvihollisten hallinto, josta Suomen kansa piti vapauttaa.”

”Ukrainan ja Venäjän välillä koittaa vielä rauhakin, eikä siis Venäjä mihinkään häviä”, sanoi Kinnunen. Sitten alkaa monien Euroopan turvallisuusjärjestelyjä koskevien asioiden järjestäminen uudelleen, alkaen asevalvontasopimuksista ja -toimista.

”Puhumme Ukrainan valtaisasta jälleenrakentamisesta, jossa EU:lla tulisi olla keskeinen rooli ja joka suuren taloudellisen panoksen lisäksi vaatii myös läpinäkyvyyttä varojen käytössä. Aikanaan tulee luoda suhteet Venäjän kanssa uudelta pohjalta, mutta nyt ajankohtaista on päinvastoin suhteiden syvenevä alasajo.”

Sodan yksi iso syy liittyy sen imperialistiseen luonteeseen. Venäjän tavoite saattoi olla Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi eli vuoden 1991 tragedian hajottaman Venäjän historiallisen yhtenäisyyden palauttaminen. Tilanne on sodan pitkittyessä myös sillä tavalla muuttunut, että sota on kaventanut Venäjän läsnäoloa Tadzhikistanista Armeniaan ja Moldovaan. Keski-Aasian maille uuteen tilanteeseen liittyy myös riskejä johtuen maantieteestä, taloudellisista riippuvuuksista ja siitä, että Venäjä on ollut vastapaino voimistuvalle Kiinalle.

MIKSI VENÄJÄ ALOITTI
BRUTAALIN SODAN?

Kinnunen pohti asettamaansa kysymystä:

1. Venäjä haluaa muuttaa eurooppalaista ja globaalia turvallisuusjärjestystä. Se pyrkii saamaan Ukraina valtaansa ja lisäämään kontrolliaan myös muualla Euraasiassa.

2. Venäjä käy sotaa niitä kansainvälisen oikeuden turvallisuutta koskevia ydinperiaatteita vastaan, joita se on itse toisen maailmansodan voittajavaltiona ollut luomassa. Tämä koskee niin YK:n peruskirjaa kuin vaikkapa Etykin Helsingin päätösasiakirjaa. Turvallisuusjärjestyksen osalta sodan kokoluokka tarkoittaa sitä, että sodan jälkeen ei ole paluuta vanhaan. Edessä on paljon työtä ja tarvitaan laajaa asiantuntemusta sekä poliittista johtajuutta.

3. Ns. Minskin prosessin työ päättyi 24.2.2022. Presidentti Vladimir Putin totesi Minskin sopimusten lakanneen olemasta jo kahta päivää aiemmin, kun hän Venäjän nimissä tunnusti Donetskin ja Luhanskin alueet itsenäisiksi valtioiksi. Kolmikantaryhmän ja Normandia-kokoonpanon eri neuvotteluihin osallistuneiden tahojen motiiveja tullaan aikanaan tutkimaan. Kolmikantaryhmän muodostivat varsinaisesti Ukraina, Venäjä ja Etyj, mutta kokouksiin osallistuivat myös Donetskin ja Luhanskin edustajat. Venäjän osalta keskeinen kysymys kuuluu, hyödynsikö maa sopimusjärjestelmää Ukrainan kontrolloimiseksi ja Venäjän vaikutusvallan lisäämiseksi. Jos tarkastelemme pitkittyneiden konfliktien neuvotteluprosesseja, varsinkin Georgiassa ja Moldovassa – kuinka paljon niissä on samoja piirteitä?

Ukrainan voitto loisi edellytyksiä sen toivomaan kiinnittymiseen euroatlanttiseen turvallisuusjärjestelmään ja talouteen. Ukrainan turvajärjestelyt uusiutuvan sodan estämiseksi vaativat suurten maiden mukanaoloa. Tietyt turvallisuuden perusperiaatteet tai sopimusjärjestelyt – vaikkapa Kemiallisen aseen kieltosopimus – ovat edelleen kelvollisia.

Kolmikantaryhmä oli 2014-22 kaikkein tiivein Ukrainan ja Venäjän välinen neuvottelufoorumi, kokouksia yli 800. Monet Venäjän esittämistä sodan perusteluista liittyivät Minskin sopimuksiin: Venäjän mukaan Ukraina esti tai sabotoi Minskin sopimusten toimeenpanoa; Venäjä käytti kaikki diplomaattiset keinot loppuun asti, mutta Ukraina ”ei jättänyt meille muuta vaihtoehtoa kuin käynnistää sotilaallinen erityisoperaatio”. Kinnunen ei koe, että nämä toista osapuolelta syyttävät väitteet pitävät paikkaansa.

”Samoin kuin aiempien suursotien, myös tämän sodan syitä tullaan tutkimaan eri näkökulmista. Kun kolmikantaryhmän työ päättyi, toimistolleni jäi suuri määrä neuvotteluiden asiakirjoja, ja olemme luovuttaneet 12 000 asiakirjaa Suomen Kansallisarkistoon, ja dokumentteja tulee yhä lisää. Tarkoitus on, että ne ovat aikanaan historiantutkimuksen käytössä. Tosiasioilla on merkitystä”, sanoi Kinnunen.

kari.naskinen@gmail.com