Englantilainen yhteiskuntafilosofi John
Locke kirjoitti
1600-luvulla, että ”ihmisen elämälle todella tarpeelliset hyvät
asiat ovat enimmäkseen lyhytaikaisia”. Sadan metrin juoksuun menee
kymmenen sekuntia, rakasteluun vähän enemmän.
Varsinkin
työnteko on liian pitkäaikaista touhua, monille liian raskastakin.
Siksi SDP:n varapuheenjohtaja Matias
Mäkynen ehdotti
eilen, että järjestettäisiin laaja kokeilu nelipäiväisestä
työviikosta. Samasta asiasta on puhunut puheenjohtaja Sanna
Marin jo
aiemmin.
Nyt kun robotit ja kaikenlainen automaatio on
saatu hienosti palvelemaan ihmistä, on pyrittävä siihen, mistä
filosofi Aristoteles
haaveli
jo 2300 vuotta sitten kirjassaan Politiikka
(suomeksi
1991): ”Jokainen väline kykenisi käskystä suorittamaan oman
tehtävänsä. - - - Kangsapuut
kutoisivat itsestään ja näppäimet soittaisivat itsestään
lyyraa.”
Hyvin kuviteltu. Samoin toiveajatteli Karl
Marx,
jonka mukaan välttämättömyyden valtakunta muuttuu vapauden
valtakunnaksi vasta, kun työnteko ihmisvoimin saadaan lakkautetuksi.
Marxin tulkinta on kuitenkin hankalaa, koska hänen tekstejään
lukiessaan törmää kummallisiin ristiriitaisuuksiin. Niin tässäkin
asiassa, koska toisaalta Marx kuitenkin piti työtä ihmisen
korkeimpana kykynä rakentaa maailmaa. Työnteko kylläkin
rikastuttaa
vain ennestään rikkaita, mutta joka tapauksessa Marx
määritteli työn ”ihmisen ja luonnon väliseksi
aineenvaihdunnaksi”.
Sitten
taas toisin: Pääoman
III
osassa Marx kirjoitti, että vallankumouksenkin oleellisena
tarkoituksena on ihmisen vapauttaminen työstä. Toisaalta hän
samassa kirjassa totesi, että nimenomaan työn avulla ihminen
erottuu eläimestä.
Tarvittaisiin
joku
viisaampi
selittämään näitä Marxin vastakkaisia näkemyksiä, mutta
tällaisena harrastelijana vaikuttaa siltä, että Marxin
kirjoitukset työn lakkauttamisesta koskevat sitä
työtä, josta lisäarvo menee työpaikkojen omistajien taskuihin.
Tämä järjestelmä tarvitsi hienosäätöä – ja isompaakin –,
mutta kyllä esimerkiksi Locke ja Marx olivat samaa mieltä työn
ensiarvoisesta tärkeydestä, samoin kuin ajallisesti heidän
välissään elänyt Adam
Smith,
jota pidetään kansantaloustieteen isänä.
Kaikella on
kuitenkin aikansa. Smithin pääteoksessa Kansankunnan
varallisuus (suomeksi
1933) hän
kirjoitti
kansakunnan varallisuuden riippuvan osaamisesta ja ahkeruudesta,
mutta palveluammatteja hän ei arvostanut. Jonkun
palvelijan työ huushollissa oli Smithin mielestä tuottamatonta,
koska se ei lisännyt minkään arvoa. Päinvastoin palvelijaa
pitämällä isäntä periaatteessa köyhtyi.
Aristoteles
oli enemmän oikeassa kuin Smith. Nykyisin suomalaisista 70
prosenttia työskentelee palvelualoilla ja tämä määrä vain
kasvaa.
Matias Mäkysen mielessä on
Britanniassa viime vuonna toteutettu kokeilu nelipäiväisestä
työviikosta, johon osallistui 2900 työntekijää 61 työpaikalla.
Tutkimukseen
osallistuneet saivat neljässä päivässä enemmän töitä aikaan
kuin viidessä päivässä. Lisäksi he alkoivat voimaan paremmin
sekä fyysisesti että psyykkisesti, poissaoloja kertyi vähemmän ja
henkilöstön halu pysyä työpaikassaan parani, mistä syntyi
säästöä rekrytointikuluihin. Yli 90 prosenttia
kokeiluun osallistuneista yrityksistä päätti
jatkaa nelipäiväistä työviikkoa ja
maksaa
edelleen samaa
palkka kuin
ennen kokeilun aloittamista.
Karl Marx: ”Raskas työ on
pakopaikka niille, joilla ei ole parempaakaan tekemistä.”
kari.naskinen@gmail.com