Presidentti
Joe Bidenin satojen
miljardien
tukipaketti
amerikkalaisille yhtiöille on tehty inflaation torjumiseksi ja
vihreän siirtymän edistämiseksi. Se on Amerikka ensin -tyyppinen
järjestelmä, josta kyllä muunmaalaisetkin pääsevät hyötymään,
jos tuovat uudistuvaan energiaan liittyviä kehityshankkeitaan ja
tuotantoaan Yhdysvaltoihin.
Presidentti
Harry
S. Truman julisti
1947,
että USA:n ensisijainen tavoite on Neuvostoliiton vaikutusvallan
torjuminen, ja
sen
yhdeksi
konkreettiseksi
toteuttamiskeinoksi
tuli
kenraali-ulkoministeri George
Marshallin puoli
vuotta myöhemmin esittelemä tukipaketti Euroopalle. Tämän
Marshall-avun julki lausuttuna tavoitteena oli Euroopan
jälleenrakentamisen
auttaminen maailmansodan jälkeen, mutta Trumanin perusajatuksena oli
Länsi-Euroopan vetäminen syrjään kommunismin vaikutusvallan
leviämisestä. Operaatio onnistui. Marshall-ohjelman välillisenä
seurauksena olivat EEC:n, OECD:n ja Naton perustamiset. George
Marshallin ideoiman systeemin tärkeä jatkosuunnittelija oli Dean
Acheson,
ulkoministeri 1949-53 ja oli keskeisessä asemassa Kansainvälisen
valuuttarahaston, Maailmanpankin ja Naton luomisessa.
Amerikka
ensin -ajattelussa Marshall-avun
ensisijaisena ideana oli siis
USA:n hyvinvoinnin turvaaminen, esimerkiksi
uuden laman torjuminen. Vuoden 1929 katastrofin uusiutuminen ei olisi
niin herkässä, jos Eurooppa olisi hyvässä kunnossa ja sen
ostovoima auttaisi USA:ta. Varsinkin Länsi-Saksan terästeollisuus
piti saada uuteen nousuun ja USA:n kumppaniksi.
Euroopan
lisäksi USA otti hankkeeseen mukaan Japanin. Ensinnäkin käytettiin
Korean sotaa välikappaleena Japanin jeniin perustuvien
talousalueiden teollisuustuotannon kehittämiseksi, toiseksi USA
vapautti japanilaisten vientituotteiden pääsyn markkinoilleen.
Esimerkiksi japsiautojen rynnäkkö Amerikan markkinoille oli tästä
tuloksena, ja
nyt tämä näkyy niin hurjana, että USA:n myydyin automerkki on
Toyota, neljäntenä on Honda ja viidentenä Nissan.
Neuvostoliiton
edustajat olivat lähteneet ovet paukkuen Marshall-apua
suunnitelleesta kokouksesta. Vuonna 1947 Suomikin
kutsuttiin Marshall-neuvotteluihin
Pariisiin, mutta
Neuvostoliiton vastahanka esti avun ottamisen.
Presidentti J.K. Paasikivi
kirjoitti
päiväkirjaansa: ”Tämä on hirmuista! Mitä tästä meidän
elämästämme tulee? Mitä aikomuksia venäläisillä on? Arvatenkin
saada täällä aikaan samanlainen komento kuin Unkarissa”. Sitten
hän poiketen eduskunnan ulkoasianvaliokunnan mielipiteestä teki
päätöksen, ettei Suomi ota vastaan tarjottua apua. Paasikiven
mieltä painoi päiväkirjamerkintöjen mukaan edelleen myös maan
selviäminen: vaikka kauppaa voitaisiin käydä lännen kanssa,
luoton saaminen oli jo eri asia. Myöhemmin
Suomi kuitenkin sai
tarvitsemansa lainat Yhdysvalloista ja maksoi ne takaisin korkojen
kera.
Myös Puola,
Tshekkoslovakia ja Unkari olisivat ottaneet
Marshall-avun, mutta Neuvostoliitto
esti. Espanjalle
ei Marshall-apua tarjottu
Francisco Francon
diktatuuri
vuoksi.
USA
pani Marshall-apuun (European Recovery Plan) vuosina 1947-51 yhteensä
12,5 miljardia dollaria ja oli merkittävästi auttamassa Euroopan
teollisuustuotannon kasvua, joka puolestaan vakautti maailmantaloutta
ja turvasi USA:n asemia. Näin myös globaali
kapitalismi kokonaisuudessaan
saatiin vahvasti Washingtonin tiukkaan ohjaukseen.
Nyt
EU:ssa ollaan hädissään USA:n tukipaketin takia. Komission
puheenjohtaja Ursula von
der Leyen on
jo sanonut, että EU:n on muutettava valtiontukia koskevia
sääntöjään, jotta USA ei pystyisi helposti houkuttelemaan
eurooppalaisten investointeja itselleen. Mitä
esimerkiksi tekee iso ruotsalainen akkutehdas Nothvolt, laajentaako
se tehdastaan USA:ssa vai rakentaako uuden tehtaan korkeiden
energiakustannusten Saksaan?
kari.naskinen@gmail.com