Ukrainan sota sekä pahentaa että torjuu ilmastokriisiä

Maailman ylikulutuspäivä oli viime vuonna 28.7.Se oli se päivä vuodesta, jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylitti maapallon vuotuisen biokapasiteetin eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Jo 50 vuotta sitten sanoi astronautti Neil Armstrong kansainvälisen ympäristöjärjestön WWF:n kokouksessa Lontoossa, että Kuusta katsoen maapallo oli kaunis, mutta pelottavan pieni pallo pimeydessä. Jos ei huolehdita tämän ihmisten ainoan elintilan luonnosta, olemme tuhoon tuomittuja, sanoi Armstrong. Kokouksessa ollut Johan Standertskjöld kertoi Armstrongin puheen kuultuaan, että Suomessakin on henkilöitä, joille olisi terveellistä lähteä Kuuhun.

Näkemyksilleen valaistusta tarvitsevia on nyt paljon enemmänkin. Tällaiselle ryhmälle on nykyisin aivan erityinen Riikka Purran johtama junttisuomalalaisten puoluekin. Siinä porukassa ei hyväksytä maahanmuuttoa, eikä ymmärrettä ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeyttä, vaikka se nimenomaan olisi oleellinen asia maahanmuuton pysyttämiseksi nykyisellä tasollaan, jolloin se ei muuttuisi valtavaksi kansainvaellukseksi. Kuten Aki Kaurismäki juuri sanoi, ilmastotoimille hanttiin panevat eivät todellisuudessa välitä edes omista kakaroistaan, vai aikovatko ne panna ne johonkin kuplaan Marsiin:

”Varsinainen kriisi on ilmastonmuutos. Sehän ei sitten ole mitään leikkiä. Sieltä ei tule 5000:tä siirtolaista, vaan sieltä tulee kaksi miljoonaa. Eikä ne pysähdy, koska ne ei voi kääntyä takaisin.” (HS Kuukausiliite 1/2023)

Tähän liittyy osaltaan myös Venäjän käynnistämä sota Ukrainassa. Se on synnyttänyt valtavaa ruokapulaa Itä-Afrikassa, jota kaiken lisäksi vaivaa pahin kuivuus neljään vuosikymmeneen. Ukrainan sota on kiihdyttänyt inflaatiota niin, että ruoka on kallistunut esimerkiksi Somaliassa 40-50 prosenttia.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin mukaan ilmastokriisi on vakavampi asia kuin Ukrainan sota. Venäjä voi pahimmillaan sotkea yhden sukupolven elämän monessa maassa, mutta ilmastokriisi voi viedä sen edellytykset kaikilta tulevilta sukupolvilta. Tosin sota myös kytkeytyy fossiilisten polttoaineiden kauppaan ja Euroopan energiatalouteen, mitä kautta sodalla on vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillintään. Euroopan irrottautumista fossiilisista polttoaineista on jo tapahtunut, mutta on myös päinvastaista kehitystä.

KASVUN RAJA SAAVUTTANUT
KEINAHDUSPISTEENSÄ

Kanava-lehden uusimmassa numerossa 8/2022 kirjoittaa yleisbiologisen tiedelehden Luonnon tutkijan päätoimittaja, fil. tri Pasi Reunanen ekosysteemin keinahduspisteestä (tipping point), jolle ei ole yhtä tarkkaa ajankohtaa kuin ylikulutuspäivälle, mutta pahalta näyttää sekin. Keinahduspisteellä tarkoitetaan ekosysteemissä tapahtuvaa muutosta, häiriötä, jonka jälkeen se ei enää palaudu entiselleen. Näin on jo käynyt.

Maapallo on ”keinahtanut” tilaan, jota määrittelevät eri tekijät ja lainalaisuudet kuin alkuperäisessä systeemissä. Geologiassa on jo keinahdettu uuteen maailmanaikaan ihmisten toiminnan takia. On ylitetty kasvun rajat, joista Rooman klubi esitti tietokonemallinnusten tulokset jo raportissaan 1972 nimeltään Kasvun rajat (Tammi, 1973).

Ehkä tärkein ja erehtymätön kasvun rajan mittari on puhdas juomavesi, kirjoittaa Reunanen. Korkeampi elämä ei voi jatkua ilman vettä. Jokaisen suupalan valmistamiseen tarvitaan paljon vettä, ja jos sitä ei ole, se on sellainen raja, jonka yli ei pääse. Näinä aikoina lämpenevä ilmasto kuivattaa vesialtaat ja haihduttaa kosteuden maaperästä Itä-Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Euroopassakin on saatu uutisia, että ison Reinin pinta on laskenut huomattavasti.

Luonnon omat rajat voidaan kyllä paikallisesti ylittää. Vesivaroja tietenkin pystytään siirtämään, koska rahalla saa melkein mitä tahansa. Tällaiset siirrot tietenkin toteutuvat köyhiltä rikkaille. Tämäkin on kuitenkin väliaikainen keino, koska ei ole mahdollista rakentaa uudenlaista, maapallon aineen- ja energiakierrosta riippumatonta biosfääriä. On olemassa vain yksi biosfääri eli se elonkehä, jolla elämä maapallolla on mahdollista. Tälle elonkehälle suuntautuvat myös kansainvaellukset pakon ajamana.

Biosfääri-nimityksen otti ensimmäisenä laajempaan käyttöön ukrainalainen tiedemies Vladimir Verdansky englanniksikin käännetyssä kirjassaan The Biosphere (1926). Vuonna 1943 hänelle myönnettiin Stalin-palkinto. Vernadskyn muotokuva on Ukrainan 1000 hryvnian setelissä. Ennen Verdanskya biosfääri-sanan oli kuitenkin keksinyt Wienin yliopiston geologian professori Eduard Suess, joka käytti sitä kirjassaan vuonna 1885.

kari.naskinen@gmail.com