Lehtimiehet ovat maailman vitsauksena

”Jokaisen tämän yhteiskunnan jäsenen velvollisuus olisi miettiä, etsiä ja esittää keinoja pahojen ilmiöiden hävittämiseksi, niiden vaikutuksen pienentämiseksi ja taas oikeiden ihmiskunnan edistystä harrastavien kansalaisten arvon ja vaikutuksen kohottamiseksi”, kirjoitettiin amerikansuomalaisten Säkeniä-lehdessä keväällä 1919. Yhdeksi hävittämisen arvoiseksi katsottiin sanomalehtimiehet, jotka ansaitsevat siveellisen yhteiskunnan tuomion. Sanomalehtimiehet tahrivat miljoonia paperiarkkeja jokaisena päivänä ja jokaisena yönä ja jotka sen kautta tuottavat yhteiskunnalle vahinkoa. Miehiä, jotka musteen haaskauksella, kynien kulutuksella, kirjoituskoneiden rääkkäämisellä haaskaavat yhteiskuntahyödyllistä työtä.

Säkeniä oli Massachusettsin Fitchburgissa 1907-21 ilmestynyt sosialistinen aikakauslehti, jota julkaisi päivälehti Raivaajan kustannusyhtiö. Lehti sisälsi aluksi pääasiassa kaunokirjallisia tekstejä, mutta myöhemmin mukaan tuli myös poliittisia kirjoituksia ja katsauksia mm. kansainvälisiin asioihin ja amerikansuomalaiseen työväenurheiluun. Lehden ensimmäinen toimittaja oli Eetu Salin. Vuoteen 1921 mennessä lehden levikki oli noussut 11 000:een, mutta sitten se lakkasi ilmestymästä amerikansuomalaisten sosialistien jakauduttua sosiaalidemokraatteihin ja kommunisteihin. Säkenien tilalle perustettiin sosiaalidemokraattinen Nykyaika.

Mutta ne muut sanomalehtimiehet. Juttu jatkui: ”Miehiä, jotka kävelevät loistavissa verhoissa, ilman työtä, ilman, että he olisivat koskaan, ikinä ajatelleetkaan mistään muusta kuin konnankoukuista koko maailmaa vastaan. Miehiä, jotka syövät viidesti päivässä ja juovat kuin merisaukot ja tekevät tätä useimmiten niiden kunnollisten ihmisten laskuun, joiden armosta heidän olemassaolonsa vain on mahdollinen. Tarkoitan loisina eläviä sanomalehtimiehiä, joiden olemassaolon tähden vielä suuri osa muutakin ihmiskuntaa joutuu olemaan hyödyttömänä — näiden heittiöiden orjuudessa.”

”Lehtimiehet voivat kerskua rajattomasta vallastaan, sillä yhteiskunta pitää suuren joukon ihmisiä varsinaisessa työssä, joiden tehtävänä on koota ja järjestää niitä oksennuksia sidettävämpään muotoon, joita sanomalehtimiesten sisukset maailmalle ulostavat — heidän tehtävänsä on saattaa nämä sellaiseen muotoon, että ihmiset eivät heti huomaisi niitä törkyyksiä eikä surkeuksia, jollaisina kirjotukset sanomalehtimiesten käsistä pääsevät. Tästä heidän tulisi olla kiitollisia kirjaajille, mutta osaavatko he kiittää. Jospa he edes ymmärtäisivät, mitä kiittämisellä tarkoitetaan.”

Voi kuvitella, että tämä kirjoitus kohdistui porvarilehtien toimittajiin. Voi myös kuvitella, että nykyisin ainakin ajatellaan jotenkin tämänsuuntaisesti koskien esimerkiksi Ilta-Sanomien ja Iltalehden törkylööppijuttuja. Näin Säkeniä-lehdessä jatkui:

”Lehti on pohjaltaan kappale viatonta paperia. Toimittajat töhertävät sen täyteen. Älkää kyselkö millä tavalla se tapahtuu. Jos tahdotte säilyttää koliomaisen kunnioituksenne niitä miehiä kohtaan, jotka teille lehden toimittavat, niin älkää tulko uteliaaksi. Älkää koskaan kurkistako niiden verhojen taakse, joissa ne miehet työtään tekevät ja jota työtä te ehkä olette ihmetellen katselleet. Mutta hituisenkin kokemusta, vähänkin ymmärrystä niiden juttujen — juorujen, kuten te suvaitsette sanoa — eristelemisessa, joita sanomalehtimiehistä liikkuu, riittää teille osottamaan mittaamattoman määrän kavalluksia, joista tavallinen kuolevainen aina ja joka paikassa kansanvaltaisissakin maissa saa hengellään hirsipuussa vastata.”

”Sanomalehtimiehet varastavat aiheet teidän elämästänne. Heillä ei ole hiventäkään mitään hyvää ihmisille esitettävää. Kaikki mitä heillä on, on puhdasta perkeleellisyyttä. Vääristely, valehtelu, piruileminen ja sotkeminen — ne ovat heidän ainoaa omaisuuttaan. Niissä on heillä monopooli. Koko muu maailma kärsii tästä. He ovat maailman vitsauksena. Onneton se ihminen, joka sanomalehtimiehen on siittänyt ja synnyttänyt. Tarkastakaa ympäristöänne ja te huo maatte kuinka rauhallinen ja onellinen tämä maailma ilman sanomalehtimiehiä olisi.”

”Politiikka, mikä olisi sekään, jos ei olisi sanomalehtimiehiä. Olisipa vain tavallista keskustelua, hiljaista, pientä viatonta kinailua ehkä tosin, mutta joka vain innostuttaisi kaikkia ihmisiä. Se olisi toinen toistensa vaatimatonta ja meille kaikille hyödyllistä arvostelua, jota toimitettaisiin vilpittömästi kaikkia kohtaan.”

”Satoja sivuja, tuhansia palstoja kyhäävät kokoon sanamalehtimiehet jokaisesta puheesta, esityksestä ja päätöksestä, mitä politikoitsijat ovat pitäneet, tehneet tai päättäneet. He värittävät ja maalaavat nämä mitä synkimmillä väreillä tai ylistävät mitä autuaalliseen korkeuteen riippuen siitä, miten heille milloinkin on edullista. Hieno, kohtelias ja maltillinen keskustelu poiitikoitsijain keskuudessa maalataan mitä heivetillisimmäksi kaksintaisteluksi, joka lukijan silmiin tuo paljon kauhistuttavimpia näkyjä kuin espanjalainen härkätaistelu 500 vuotta sitten.”

”Sen tähden: Älä hyvä lukija sääli heitä. He eivät sitäpaitsi sääliä ymmärrä. Älä pidätä vihaasi heitä kohtaan. Älä kohtele heitä ihmisinä, he eivät ansaitse sitä. Sinun ja kaikkien muiden kunnollisten ihmisten pyhin velvollisuus olisi ryhtyä toimenpiteisiin, jotka tarkoittaisivat tämän tiettävän rodun hävittämistä niin, ettei heistä jäisi jälelle kuin joku tusina nappeja housuista.”

Tämän jutun kuva on amerikkalaisesta elokuvasta Blessed Event (1932), jossa toimittajaa esittää Lee Tracy. Hän oli varmaan passeli näyttelijä nimenomaan toimittajan rooliin, sillä yhden roolin Tracy menetti kustuaan kuvauspaikalla parvekkeelta ohikulkeneen sotilasparaatin päälle.

kari.naskinen@gmail.com