Suo
kasvo sorian koivun,
Ranta kasvo rautiaisen,
Korpi kuusen
kukkalatvan,
Kangas kaunoisen petäjän.
Nyt
on kuitenkin jotain huolta metsistä. Tällä viikolla ensin
metsäpatologian
professori Fred
Asiegbu
sanoi
Helsingin yliopiston verkkosivuilla, että tehometsätalouden myötä
on puulajien monimuotoisuus vähentynyt, mikä johtaa tautien
leviämiseen. Kysymys on ns. luontokadosta, jonka Suomikin on
luvannut lopettaa. Eilen Helsingin Sanomissa luonnonsuojelubiologi
Panu
Halme sanoi,
että lupaus ei ole pitänyt, ja kysymys on nimenomaan valtion omista
metsistä, joita on Suomen metsistä kolmasosa.
Luontokadon
paheneminen on
maailmanlaajuinen
ympäristökriisi, joka on
kietoutunut yhteen ilmastokriisin kanssa, ja kummatkin johtuvat
samoista syistä. Eikä
kysymys ole vain luonnosta, vaan myös bisneksestä. Fred
Asiegbu
tutkii Viikin kampuksella
männyn ja kuusen kannoista leviävää juurikääpää, joka
aiheuttaa vuosittain 50 miljoonan euron menetykset Suomen
metsätaloudelle. Vanhassa, monimuotoisessa metsässä juurikääpä
ei pääse holtittomasti leviämään, sillä
jos kuusten välissä kasvaa haapaa ja koivua, ei
tauti tartu niin tehokkaasti kuin yksilajisessa metsässä.
Kun
niitä haapoja tai koivuja ei välissä ole, täytyy keksiä muita
torjuntakeinoja – helppoahan se on: levitetään kemiallisia
torjunta-aineita!
Panu
Halme sanoo
isossa lehtijutussa olevan päivä päivältä selvempää, että
suurin este metsien luontokadon pysäyttämisessä on valtio.
Metsähallitus ei osaa tai halua suojella.
Valtio hakkaa puustoa matalaksi sellaisista metsistä, jotka varsin
hyvin sopisivat suojeltaviksi, jos olisivat yksityisessä
omistuksessa.
EU:ssa
ja Suomen omissa työryhmissä laaditaan parhaillaan kriteerejä sekä
vanhoille että luonnontilaisille metsille. Nyt sitten odotetaan,
mutta Halme sanoo, että
valtion tarkoituksena on päinvastoin
ehtiä hakata arvokohteensa
pois ennen kuin ne pakotetaan suojeluun.
Koivu- ja lehtimetsät yleensäkin ovat feminiinisiä, niihin liittyvät käsitteet syntymä, hoivaaminen ja kasvaminen. Selvästi koivumetsä on myös isänmaallisempi kuin mäntymetsä. Havumetsä taas on herooinen ja maskuliininen, siihen liitetään käsitteet raivaaminen, kuolema ja sota! Toisaalta ne ovat hyvät yhdessä: hennommman koivun turvana on vahvempi mänty.
Koivu on myös terveydenantaja, sillä koivusta saa vihdan, mahlaa ja koivusokeria eli ksylitolia, josta nyt on kehittynyt myös iso bisnes.
Monet muistavat vielä Linen Bank -konekirjoituspaperin, jota enää ei kai tarvita, kun tietokoneista tulostetaan tekstit tavalliselle kopiopaperille. Linen Bank -koivupaperista sanottiin, että se oli vesileimoineen virallinen asiakirjapaperi, ja kyllä minäkin muistan tehneeni työnhakuilmoituksen Lahteen sellaiselle paperille, että annoin heti hyvän kuvan itsestäni. Linen Bank A4-paperia tehtiin Kankaan paperitehtaassa Jyväskylässä.
Linen Bank oli yksi osoitus siitä, että koivu nosti tuotteen laatua. Laajimmin tämä on hyödynnetty huonekaluteollisuudessa. Varsinkin Lahdesta koilliseen avartuva koivualue on ollut tärkeä kaikille isoille lahtelaisille huonekalualan yrityksille, Askolle, Iskulle, Sotkalle, Sopenkorvelle, Muuramelle ja Lahden Puutyölle.
Yli 30 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa otetaan esille metsäteollisuuden aiheuttama ympäristörasituskin, mutta arvellaan, että uudet teknologiat pystyvät muuttamaan teollisuuden tuotantoprosesseja parempaan suuntaan.
Sitten vielä pätkä Suomen kansan vanhoista runoista (Suomalaisen kirjallisuuden seura):
Päivälintu, pääskylintu
Lenti sen kesoisen päivän,
Etsi maata maatakseni,
Munaa munitakseen.
Lenti vuoren kallalle,
Valoi hän sinne vaskisen pesän,
Muni kultasen munan.
Tuli tuuli merestä,
Käänsi laivan kallallee;
Vieri se muna veteen.
Siihen kasvoi kaunis saari.
Siihen kasvoi komia korpi.
kari.naskinen@gmail.com