Noin 30 maahan levitetty elokuva Bergman Island on kaikkialla muualla saanut pitää nimensä (jossakin island-sana on käännetty oman kielen saari-sanaksi), mutta elokuvan suomalainen maahantuoja on vaihtanut nimeksi Kohtauksia eräältä saarelta. Kenelle nyt Bergman mitää sanoisi? Pannaan siis nimeksi jotenkin viihteellisempi, ja osaavathan filmihullut yhdistää sen Ingmar Bergmanin tv-sarjaelokuvaan ja elokuvaan Kohtauksia eräästä avioliitosta (1973).
Ranskalaisen
Mia
Hansen-Løven
ohjaama elokuva on mukava. Siinä
elokuvantekijäpariskunta
Tony (englantilainen
Tim
Roth)
ja Chris (luxemburgilainen
Vicky
Krieps)
matkustavat kesäksi Fårön saarelle työskentelemään
uusien käsikirjoitustensa parissa. Näin teki todellisuudessa Mia
Hansen-Løvekin,
joka vastaavalla tavalla oleskeli Bergmanin kotisaarella Fåröllä
kirjoittaessaan tätä elokuvaa.
Bergmanin jäljillä
siis ollaan. Tony ja Chris majoittuvat taloon, jossa Bergman oli
kuvannut Kohtaus-elokuvansa. Bergmanin oma Cinematograph-yhtiö osti
tämän Dämban kylässä olevan talon sivurakennuksineen
ja
muutti ne elokuvanteon edellyttämiksi tiloiksi. Vanhaan navettaan
tuli pieni kuvausstudio (6 x 12 metriä), liiteristä tehtiin
leikkaamo ja vanhasta vaunuvajasta koeteatteri. Niin toimiva tästä
kokonaisuudesta tuli, että lähes viiden tunnin kokonaiskestoinen
sarjaelokuva kuvattiin nopeasti
42
päivässä.
Tonyn ja Chrisin mukana me katsojat pääsemme
näkemään muitakin Bergman-kohteita: Bergman Center, Fårö Museum,
Albatross-bistro, Bergmanin hautakivi ja
lopussa Chris käy myös Bergmanin museoidussa kotitalossa.
Vuosittain
saarella järjestetään Bergman-viikko, ensi kesänä 28.6. - 2.7.
ja teema on varmaankin Bergmanin monien elokuvien kuvaaja Sven
Nykvist,
jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta.
Mia
Hansen-Løven elokuva on
leppoisa. Ei keinotekoista taidepuhetta, eikä varsinkaan Bergmanin elokuvista puhuta, mutta Bergmanista
ihmisenä käydään ohuita
kapakkakeskusteluja.
Tony saa käsikirjoituksensa kuntoon,
mutta vaikeampaa on Chrisillä, joka
ei
oikein saa päässään
valmiiksi
sitä yhtälöä, miten
Bergman
pystyi kirjoittamaan ja kuvaamaan ahdistavia
elokuviaan
näin kauniissa paikassa.
Kun
Chris
lopulta
pääsee
vauhtiin omassa tarinassaan, hän
kertoo siitä Tonylle, ja tästä syntyy elokuva elokuvan sisään.
Tällainen sisäkkäinen rakenne on hankala, kun katsoja ei pidä
sitä yhtä oleellisena kuin elokuvan pääkertomusta. Minä ainakin
toivon tätä Chrisin ”kuvitettua käsikirjoitusta” katsoessani,
että palattaisiin nyt pian takaisin varsinaiseen aiheeseen.
Assayas: "Näen Bergmanin poissaolon nykyelokuvasta isona tyhjiönä. Bergman valitsi aiheeksi sen, mikä on arvokkainta elokuvan olemassaossa, elokuvan kyvyn edustaa ihmiskokemuksen monimutkaisuutta, kohdata sen ristiriidat ja kaksijakoisuudet, katsoa sitä, mikä on ihmiskunnassa samanaikaisesti tuhoisaa ja täynnä toivoa, sekä mystiikkaa että raivostuttavan arkipäiväistä."
kari.naskinen@gmail.com