Jos Emmanuel Macron voittaa
huhtikuun vaalit, hänestä tulee 20 vuoteen ensimmäinen
uudelleenvalittu presidentti Ranskassa. Nyt
on Ranskaa tarkasteltava tavallista enemmän, kun Euroopan ykkösmaa
Saksa on hieman murrosvaiheessa CDU:n ja Angela Merkelin
siirryttyä pois vallasta.
Ranska on nyt myös EU:n neuvoston puheenjohtajamaa, ja monet
politiikantuntijat sanovatkin, että Ranska on ottamassa vahvempaa
otetta maanosan asioissa.
Macronin valinta ei kuitenkaan
ole ollenkaan selvä. Tuoreimman mielipidekyselyn (7.1.) mukaan
Macronin kannatus on 25 % ja meno toiselle
äänestyskierrokselle varmaa. Sitten vain on se tilanne, että
euroskeptisen Kansallisen liittoutuman Marine Le Penin
kannatuslukema on nyt 17 %, konservatiivipuolue Soyons libresin
Valerie Pecressen 16 % sekä maahanmuutto- ja islaminvastaisen
Eric Zemmourin 13 %. Muita ehdokkaita on vielä yksitoista.
Ratkaisevaa on se, millaiset kimpat syntyvät toiselle
kierrokselle.
The Economist -lehden juuri suomeksi
ilmestyneessä Maailma 2022 -aikakauslehdessä
todetaan, että vaalikamppailusta tulee tiukka, ikävä ja kansaa
kahtia jakava. Ranskalaiset inhoavat yli kaiken valmiiksi pureskeltua
vaalitulosta, mikä voi aiheuttaa yllätyksiä.
Macron
tuli presidentiksi jonkinlaisena keskustavasemmistolaisena, mutta
kommentaattoreiden mukaan hän on liukunut koko ajan enemmän
oikealle. Aikaisemmin
Macron oli sosialistipuolueen jäsenkin ja oli tukemassa Francois
Hollandea presidentiksi
2012. Nyt kun Macron itse on ollut presidentti, hänen aikanaan
on rikkaimpien verotusta
kevennetty, työsopimusten
tekemistä on viety
enemmän paikalliselle tasolle ja irtisanomiskorvauksia on
heikennetty. Elinkeinoelämä on ollut tyytyväinen, mutta ay-liike
on järjestänyt lakkoja.
Politiikantukija,
valtio-opin professori Pascal
Perrineau sanoo,
että ”Macron on elitisti ja narsisti, joka pitää kansan loitolla
ja johtaa maata hyvin yksin. Macron on sivistynyt, nuori, dynaaminen
ja miellyttävän näköinen filosofipresidentti, joka on avoin
Euroopalle ja puhuu hyvää englantia, on ehkä puoleensavetävä
kuva ukomailla, mutta se ei riitä vetämään koko Ranskaa yhteen.”
(HS Teema 6/2021)
Yhden lipaisun Macron teki vasemmiston
suuntaankin, kun hän marraskuussa palautti pariisilaisesta
museosta 20 teosta Länsi-Afrikan Beniniin, josta ne oli
siirtomaavallan aikana varastettu. Varsinaiset konservatiivit voivat
kuitenkin päihittää Macronin, jos ne toisella äänestyskierroksella
lyöttäytyvät yhteen.
Viimeksi
Macron voitti Le Penin toisella kierroksella 66 - 34. Populistisessa
oikeistossa tiedetään, että nyt pitää menetellä jotenkin
toisin. Se on kuitenkin hajanaista porukkaa, joten kunnon
liittoutumaa ei ole helppo saada aikaan. Jos saadaan, tilanne
Euroopassa voi muuttua. Olisi uudenlainen asetelma, jos vahvistuvassa
asemassa
oleva suurvalta
Ranska
vaihtuisi
äärioikeistojohtoiseksi.
Tätä
ajatusta peläten voi vain
toivoa, että tasavaltalaispuolueen
Valerie
Pecressen nousu
jatkuisi. Jos toiselle kierrokselle menisikin Pecresse, olisi pahin
uhkakuva voitettu. Tasavaltalaiset on eräänlainen Charles
de Gaullen perinnön
jatkaja, maltillinen keskustaoikeistolainen puolue, jota imeisesti
voi verrata esim. Saksan kristillisdemokraatteihin ja Suomen
Kokoomukseen. Pecressen oma esikuva on Angela
Merkel.
kari.naskinen@gmail.com