Kompromisseja Tallinnassa

Toimittaja Serz Dovlatov sai potkut Leningradissa ilmestyneestä lehdestä juopottelun, rellestämisen ja ideologisen likinäköisyyden takia. Romaanissaan Kompromissi (1981) Neuvostoliitosta New Yorkiin muuttanut Sergei Dovlatov (1941 - 1990) kertoo selvästi itsestään, sillä hänkin epäonnistui ensin lähes kaikessa ja lähti etsimään töitä ja itseään Tallinnasta. Tästä löytöretkestään Dovlatov kirjoittaa nyt suomeksikin ilmestyneessä Kompromississa. Tämä on haminalaisen Idiootti-kustantamon viides Dovlatov-kirja.

Neuvostoliitossa Dovlatov sai julki kaksi novellia, mutta New Yorkissa aukesi tie parempaan. Romaaneissaan hän kuvaa ilkikurisesti oloaan Neuvostoliitossa ja yhtä värikkäästi niitä tilanteita, joissa joutui vastakkain vaikkapa puoluekomitean ja muiden neuvostoinstanssien kanssa. Eikä tilanne Viron puolella muuttunut miksikään. Tallinnassa hän työskenteli Neuvosto-Eestin kommunistisen puolueen lehdissä Sovetskaja Estonijassa ja Vetsherni Tallinnassa vuosina 1974-76. Mutta kun votkasta ja viallisesta ideologisesta asenteesta ei päässyt eroon, melkein kaikki meni pieleen.

Työt tietenkin sujuivat huonosti, mutta vaikea tietää, paljonko romaanin minäkertoja värittää todellisia tapahtumia. Työssään Dovlatov joka tapauksessa oppi, miten ja mitä asioita käsitellään.

”Rohkea vaikenee, arka pitää suunsa kiinni”, kirjoittaa romaanihenkilö Dovlatov yhdessä pakinassaan. Tärkeintä oli, että kirjoitti ideologisesti oikein. Tästä johtui, että Dovlatovin oli tehtävä kompromisseja itsensä ja ideologian kesken. Kun esimerkiksi Tallinnassa järjestettiin tieteellinen Skandinavia ja Suomi -konferenssi, lehden toimitussihteeristö puuttui heti alkuunsa Dovlatovin käsikirjoituksessa ideologisesti väärään järjestykseen osallistujamaita luetellessaan. Aakkosjärjestykseen ei niitä saanut panna, vaan luokkaperiaatteen mukaisesti piti ensin mainita kansandemokraattiset maat, sitten neutraalit maat ja viimeiseksi länsiblokkiin kuuluvat. Kansandem. maillakin oli aste-eroja, mistä seurasi, että DDR:n oli oltava ennen Unkaria. Unkari oli huonompi, koska siellä oli ollut kapina.

Harvinaisen merkittävän työtehtävän Dovlatov sai, kun jokavuotisen Vapautuksen päivän aikana kaupunginsairaala nro 4:ssä syntyi Tallinnan 400 000. asukas. Tai ainakin suunnilleen, mutta juhlapäivän kunniaksi tällainen uutinen piti joka tapauksessa tehdä. Vauvan vanhemmat eivät kuitenkaan saaneet olla keitä tahansa. Ensin löytyi poikavauva, mutta ei käynyt, koska osoittautui, että isä on etiopialaista syntyperää. Seuraava ehdokas hylättiin juutalaisuuden takia, mutta sitten onnisti: yhden uuden vauvan isä oli puolueen jäsen. Siitä juttu, mutta ensin isän kanssa ryyppäämään.

Tällaisia hauskoja tarinoita Dovlatov kertoo, mutta hänen oma katkeruutensa jätti jälkeensä sellaisen vinoutuman, että Dovlatovin kuvauksen mukaan kaikki ihmiset Neuvostoliitossa olivat joko juoppoja, tyhmiä, tunteettomia, rumia tai puolueen aivopesemiä idiootteja tai näitä kaikkia. Tältä näyttää nyt kaksi hänen romaaniaan luettuani. Eikä sekään ole varmaa, kävikö Gagarin avaruudessa, sillä miten niitä Neuvostoliiton säilykepurkkeja sinne olisi saatu.

kari.naskinen@gmail.com