Liian onnellisen kansan liian suosittu pääministeri

Pääministeri Sanna Marinilla on nyt niin paljon kavereita ja kannattajia, että tulee ruuhkaa, kun kaikki haluavat samaan pyöräoven lokeroon. Yleisradion pyöröovi meni tämän takia hetkeksi jumiin. Siitä selviydyttyä Ylen joku päällikkö kysyi Sanna Marinilta, että “päivät ovat täysiä?”, johon tämä vastasi: “On.” Näin niukasti ei saisi vastata, vaan pitäisi olla leppoisampi, julistettiin somessa.

Tilanne on hankala. Suomalaisista 63 prosenttia on tyytyväisiä pääministerin toimintaan koronakriisiin liittyvissä asioissa. Kaiken lisäksi tuli uutta harmitusta, kun jälleen kerran kansainvälisessä selvityksessä kävi ilmi, että suomalaiset ovat keskimäärin maailman onnellisin kansa. Näin ei saisi olla, koska pääministeri on paska viherpunikki, sosialisti, eikä tuo onnellisuus voi mitenkään pitää paikkaansa.

Eikä tässä kaikki. Ensin BBC ja Forbes nostivat Sanna Marinin huipulle ja sitten vielä Time-lehti pani kuvan etusivulleen. Lohtua peruskatkerille toi kuitenkin se, että kuva ei ollut Timen paperilehdessä, vaan nettilehdessä.

Suomessakin jopa porvarilehdissä on syyllistytty luokkapetturuuteen. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todettiin jo viime vuoden puolella, että talouselämänkin pitäisi olla tyytyväinen Sanna Marinin hallitukseen, joka on jakanut yrityksille suuria koronatukia, on pudottanut nollaan teollisuuden sähköveron, kannustanut työttömiä töihin aktiivimallilla ja poistanut eläkeputken. Viikko sitten Helsingin Sanomat täydensi vielä, että ”Suomella on ollut hyvä johtajaonni, kun Sanna Marin on pitänyt ohjat käsissään ja johtanut maata taitavasti vaikeassa tilanteessa”.

Tällä viikolla peruskonservatiivit saivat kuitenkin tyydytystä, kun Sanna Marin sanoi Nesteen todennäköisesti tulevasta Rotterdam-päätöksestä, että se ”menee harmillisesti Rotterdamiin, mutta se on osa tätä vihreää siirtymää, ja sitä on syytä tukea”. Tämän ääneen sanominen oli ehkä virhe, ja saattoi mennä kovan paineen piikkiin. Mutta pienetkin lipsahdukset lasketaan, kun on tarpeen. Tämäkin lausunto tullaan vielä satoja kertoja ottamaan esille, kun punavihreään politiikkaan ja naisvihaan keskittyvää Sanna Marin -kritiikkiä esitetään.

The Politico -lehdessä tämä aihe jo otettiinkin esille, kun uutisoitiin Naton strategisen viestinnän Stratcom-yksikön uudesta raportista, jossa käsiteltiin Suomen hallituksen naisministereihin kohdistuvaa Twitter-häirintä. Pääosa analysoiduista törkyviesteistä on peräisin oikeistolaisilta. Tutkimuksessa todetaan, että tällainen vihapuhe ja alatyylinen palaute ovat uhka Suomen demokratialle. Tällä Stratcom viittaa aikaisemmin tekemäänsä selvitykseen, jonka mukaan 28 prosenttia vihapuheen kohteeksi joutuneista päätöksentekijöistä kokee halunsa osallistua poliittiseen päätöksentekoon vähentyneen.

Onneksi Sanna Marin ei luultavasti kuulu tähän luovuttajien joukkoon. Jotkut ovat ennenaikaisesti puhuneet hänestä seuraavana tasavallan presidenttinä, mutta mitä sitä näin vaatimattomiin tavoitteisiin kannattaa jäädä? Voitaisiinhan YK:n pääsihteeriksi 2026 valita maailman onnellisimman kansan pääministeri.

kari.naskinen@gmail.com