Suomen integraatiokehityksessä isona tekijänä ollut
Paavo Lipponen sanoo
Ulkopolittiikka-lehdessä 3/2020, että häntä harmittaa
EU-keskustelun tason taantuminen Suomessa. Lipposen ajaessa Suomea
EU:n ja Emun jäseneksi hänen vahvin perusteensa oli saada Suomi
niihin tärkeisiin pöytiin, joissa asioista päätetään.
”Minua
vaivaa se, että vapaaehtoisesti jättäisimme käyttämättä
vaikuttamisen tilaisuudet hyväksemme. Meidän pitäisi päinvastoin
miettiä, miten maksimoisimme valtamme”, sanoo Lipponen ja kehuu
samalla Sanna Marinia,
joka on elegantisti asemoinut Suomen sinne, minne kuulumme, lähelle
Saksaa ja hyvään tuntumaan Ranskan kanssa. ”Hän noudattaa EU:ssa
Suomen suurta linjaa.”
Unionin linja näyttää
kuitenkin vievän kohti liittovaltiota. Vai
valtioliittoako, joka on eri asia? Liittovaltio jakautuu
osavaltioihin, joilla on monissa asioissa kuitenkin itsehallinto, kun
taas valtioliitto on löyhempi järjestelmä, josta mukana olevat
osavaltiot voivat myös irtautua omilla päätöksillään.
Britannian tapaus todistaa,
että EU on lähempänä valtioliittoa kuin liittovaltiota.
Kanava-lehdessä
7/2020 pohtii monessa maassa suurlähettiläänä toiminut Antti
Kuosmanen sitä, onko EU:sta
tulossa peräti valtio: ”EU:lla on hallinto ja sitä varten omat
toimielimet, jotka ulkonaisesti ovat melko samankaltaisia kuin
valtioilla, varsinkin parlamentti ja tuomioistuin. EU:lla on myös
toimivaltuuksia tehdä sopimuksia ulkopuolisten valtioiden kanssa.
Tärkeillä kansainvälisten suhteiden osa-alueilla, eritoten
kauppapolitiikassa, sillä on jopa yksinomainen oikeus
kansainvälisten sitoumusten tekemiseen.”
Oma
rahakin EU:lla on, vaikka kaikki jäsenmaat eivät sitä vielä ole
ottaneet käyttöönsä. Yhteisestä rahapolitiikasta vastaa Euroopan
keskuspankki, jolla on sivukonttorit kaikissa jäsenmaissa.
Sauli
Niinistö sanoi elvytyspakettia
sorvattaessa, että EU:n perustamissopimusta ja muitakin sopimuksia
on venytetty uusilla tulkinnoilla. Kun uusia tulkintoja on tehty
toistuvasti, niistä on tullut tavallaan uusia sääntöjä.
Kuosmanen kirjoittaa, että nämä venytykset eivät perustavalla
tavalla ole muuttaneet unionia, mutta ne ovat madaltaneet kynnystä
tehdä niin uudestaan, jos tarvetta ilmenee, ja siinä on oma
vaaransa. Euroopan federalisteilla on jo lippukin (kuvassa) valmiina Euroopan liittovaltiota varten
Kuosmanen näkee elvytyspaketin EU:n koko
olemassaolon
pelastuspaketiksi. Jos sitä ei olisi tehty, olisi esimerkiksi
Italiassa kasvanut perustavanlaatuinen muutos kohti EU-vastaisuutta.
Pelko tästä ja sen leviämisestä pakotti Angela Merkelin
ja Emmanuel
Macronin hyväksymään EU:n
velanoton. Tulevaisuudessa
kysymys onkin siitä, pysähtyykö elvytyspaketti tähän vai
tehdäänkö järjestelmästä pysyvä rakenne EU:n sisälle, kuten
Euroopan keskuspankin Christine Lagarde on
suositellut.
Suomi
on EU:ssa nettomaksaja. Maksaa enemmän kuin saa. Tämä asetelma
syntyy siitä, että Suomi on keskimääräistä vauraampi jäsenmaa.
Tilanne on siis hyvä, eikä kannata pyrkiä nettosaajaksi, koska se
edellyttäisi Suomen köyhdyttämistä. Suomessa
vain Perussuomalaiset ovat köyhdyttämisen kannalla, ja enemmänkin,
unionista eroamisen kannalla.
kari.naskinen@gmail.com