Taidemuseon
rakentamisen tärkeänä alkuvaikuttimena oli viipurilaisen rauta- ja
maalikauppiaan,
vuorineuvos Seth
Solhbergin testamenttilahjoitus.
Kauppa
oli Katariinankatu 15:ssä (nyk. Linnankatu). Sohlberg
oli myös suurosakkaana monissa teollisuuslaitoksissa, mm.
Wärtsilässä. Kun
Sohlberg
oli perheetön,
hän testamenttasi runsaasti varoja kulttuurielämälle, yhtenä
kohteena taidemuseo. Hänen
tavoitteenaan ”ei ollut kulta sinänsä, vaan kulta välineenä
henkisten pyrintöjen tukemiseen ja edistämiseen”.
Mesenaatti
Seth Sohlberg
kuoli 1918, museon rakentaminen alkoi kesällä 1929 ja se avattiin
Viipurin taideyhdistyksen täyttäessä 40 vuotta. Sohlbergin
lisäksi taidemuseorakennuksen pohjapääoman merkitsivät
kauppaneuvokset
Ferdinand Alfthan,
Wilhelm
Hackman, J.F.
Hackman, E.V. Sellgren
ja
Fjodor Sergejeff
sekä kenraalimajuri
W. Thesleff
ja konsuli
Eugen Wolff.
Oman
panoksensa antoi myös Viipurin kaupunki, ja
valtioltakin saatiin avustus.
Rakennusta
on kutsuttu Viipurin Akropoliiksi sen korkean
sijainnin
ja hienon pylväikön takia. Taidemuseo
rakennettiin Pantsarlahden bastionin laelle.
Sen
suunnitteli arkkitehti
Uno
Ullberg,
jota lehdessä haastateltiin taidemuseon avaispäivänä. Jutun
otsikkona oli ”Talo Karjalan taidetta varten” ja Ullbergilta
kysyttiin, ”mitä
taidemuseon luoja sanoo
rakennuksen valmistumisen
hetkellä;
miltä
tuntuu, kun näet suunnitelmasi kivessä,
teräksessä
ja lasissa?"
”Olen iloinen”, sanoi Ullberg, ”että
yli vuoden suunnitelmat ovat vihdoin toteutuneet ja kaupungissamme on
talo taiteelle ja sen tekijöille. Oli niin ilo työskennellä
taideystävien, vanhan ystäväni Rurik
Lindquistin
ja urakoitsijoiden kanssa. Ilokseni voin todeta, että työ
on nyt valmis ja kaupunki
on saanut uuden julkisivurakennuksen.
Haluan osoittaa kunnioitusta kahdelle ihmiselle, kahdelle taiteen
ystävälle, vuorineuvos
Sohlbergille
ja kauppaneuvos
Hackmanille.”
Taidemuseohanketta
Ullberg oli pitänyt esillä jo pitkään, ensimmäiset piirustukset
siitä hän oli tehnyt jo 1909. Vuodesta toiseen hän teki
ehdotuksia, mutta vasta iso testamenttilahjoitus pani asian
liikkeelle. Lehtijutun lennokkaassa tekstissä sanottiin, että
”kun tänää
kaikki
loistavat vilpittömällä ilolla, on epäselvää, miten Karjala on
voinut
viettää
niin kauan aikaa
ilman taidemuseon kaltaista
kulttuurilaitosta.
Tältä osin, kuten monessa muussakin, Suomen itäinen kulmamme on
ollut vaipassa
verrattuna maan länsiosaan. Nyt tämä polttava asia on ratkaistu.
Tämän tavoitteen intohimoinen tavoittelu ja kaikki vaiva ei ole
mennyt hukkaan.
Nyt
Viipurissa on oma taiteiden temppeli.”
Lehden esittelytekstiä rakennuksesta: ”Hovioikeudenkadun eteläpäästä museoon on kiviportaikko, joka johtaa museoon. Niitä käyden ohitamme vasemmalla puolella olevan vanhan ruutikellarin - terveiset menneisyydestä. Mutta kun nousemme ylös, pääsemme moderniin ilmapiiriin. Edessämme ovat oikealla ja vasemmalla valkoiset seinät ja suorat linjat. Näiden rakennusten välissä on terassipiha. Rakentamiseen varoja lahjoittaneiden henkilöiden nimet ovat kylteissä. Pihassa on suihkulähde ja pihan toisella puolella ovat pylväät. Täältä ovat upeat näkymät satamaan ja kauemmas Viipurinlahdelle. Taidemuseon rakennukseen pääsemme lasiovista. Hallin molemmin puolin johtavat ovet näyttelyhuoneisiin, ja leveät portaat vievät ylempiin kerroksiin. Rauhallinen seinäväri, useita ikkunoita katonrajassa, modernit valolaitteet - kaikki nykyaikaa. Piirustuskoulurakennus koostuu viidestä isosta ja kahdesta pienestä työhuoneesta, johtajan huoneistosta, toimistosta ja kirjastosta. Kaikki täällä näyttää valoisalta, ilmavalta. Valo käytävään tulee pohjoisseinässä sijaitsevista ikkunoista ja leviää tasaisesti hallin yli.”
Taidemuseon juhlallisiin vihkiäisiin 90 vuotta sitten osallistuivat myös tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander, maaherra Arvo Manner, hovioikeuden presidentti J.F. Selin, hiippakunnan piispa Erkki Kaila ja taiteilija Akseli Gallen-Kallela.
Vuonna 1932 valmistui bastionin viereen Ullbergin suunnittelema saksalaisruotsalaisen seurakunnan Pietari-Paavalin seurakuntatalo. Siinä ja taidemuseon rakennuksessa sanotaan yhdistyneen historiallisen arkkitehtuurin piirteet moderniin arkkitehtuuriin.
kari.naskinen@gmail.com