Koska pieni poika ei tuolloin tiennyt vanhempiensa tuskasta ja vaikeuksista, elokuvakin on sillä tavalla poikkeuksellinen pakolaiskuvaus, että se ei ole surullinen. Perhe-elämä vastaanottokeskuksessa on yhtä hymyä, naapuriperheiden kanssa juhlimista ja koulunkäyntikin kivaa. Yksi vähän hankalampi tilanne on, kun tulee kirje turvapaikka-anomuksen hylkäämisestä, mutta sekään ei pojalle ja pikkusiskolle kuitenkaan isompaa murhetta aiheuta, sillä isä sanoo, että nyt vain tehdään uusi anomus ja sillä selvä.
Elokuva on siis hyvin aurinkoinen kuvaus perheen elämästä, joka yhdessä kohtauksessa näkyvän linja-autofirman nimen perusteella sijoittuu jonnekin Kokkolan – Pietarsaaren seutuville. Siellä myös asuu vastaanottokeskuksen lähistöllä suomalainen eläkeläispariskunta, jonka kanssa tämä pakolaisperhe ystävystyy ja viettää yhteistä aikaa (kuvassa Eero Melasniemi ja Shahab Hosseini).
Elokuvan lopussa sataa ensilumi ja perhe joutuu sen kielteisen päätöksen takia johonkin eristettyyn huoneeseen, jossa kalteritkin ikkunoissa, mutta kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin, josta on todisteena Ramezanin ura elokuvaohjaana Suiomessa.
Vartuttuaan Ramezan kävi Englannissa opiskelemassa ohjaajaksi ja valmistui Farnhamin yliopistosta 2007. Samana vuonna hän tapasi Suomessa Iranin tunnetuimman ohjaajan Abbas Kiarostamin (1940 – 2016), jonka autonkuljettaksi Ramezan sai itsensä järjestettyä, kun Kiarostami vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla. Myös Kiarostami käytti elokuvissaan paljon lapsia ja nuoria, etenkin varhaisimmissa elokuvissaan. Akira Kurosawa sanoi Kiarostamista: ”Kun Satyajit Ray poistui keskuudestamme, olin hyvin surullinen, mutta nähtyäni Kiarostamin elokuvia kiitin Jumalaa, että hän oli lähettänyt meille hyvän miehen tilalle.”
Myös Ramezan on jo menestynyt. Hänen lyhytelokuviaan on palkittu Tampereen elokuvajuhlilla ja Rakkautta & anarkiaa -festivaaleilla. Ensilumi on kuitenkin sen verran löysää kerrontaa, että suuria menestyksiä ei kannata odottaa. Ei siitäkään huolimatta, että perheen isän rooliin saatu Shahab Hosseini on ehkä tunnetuin näyttelijänimi iranilaisissa elokuvissa. Hän on mukana mm. Asghar Farhadin elokuvissa Nader ja Simin: ero (2011) ja The Salesman (2016), jotka molemmat voittivat ei-englanninkielisten elokuvien Oscarit. Hosseini itse voitti parhaan miespääosan palkinnot Cannesissa ja Berliinissä Salesmanista.
Löysä joka tapauksessa. Vaikka kuinka ymmärtää, että elokuva koostuu vain pojan pätkittäisistä muistoista, jotka ovat mukavia, niin lopputulos vaikuttaa löperön pehmeältä. Erinomainen mainoselokuva maahanmuutosta tämä silti on.
kari.naskinen@gmail.com