Hallitukset
eivät Sauli Niinistön
presidenttikausilla
ole painottaneet ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joten presidentin
on ollut helppo täyttää tämä tyhjiö. Perustuslain mukaan Suomen
ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti – tauko –
yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Näin asian muotoilee
harkitusti Niinistö – ”Minä pidä siinä kohdassa aina pienen
tauon”, sanoi Niinistö television Ykkösaamussa keväällä
2016.
Ulkopoliittisen instituutin nuorempi tutkija Henri Vanhanen kirjoittaa Ulkopolitiikka-lehden uusimmassa numerossa, että Niinistön vahva rooli ulkopolitiikan johtamisessa on osoitus Suomen poliittisen kulttuurin jatkuvuudesta. Lisäksi pitää ottaa huomioon turvallisuuspolitiikan käsitteen laajentuminen. Presidentin toimenkuva kattaa nyt maanpuolustuksen ohella Suomen yleisen turvallisuuden, mikä on vahvistanut presidentin asemaa. Koronataudin aikana tämä konkreettisesti on tullut esille. Niinistö pani Sanna Marinin nyrkin ja hellan väliin.
Presidentin perinteisempi vaikuttaminen turvallisuuspolitiikkaan näkyy Vanhasen mukaan siinä, että Niinistö on jättänyt jälkensä puolustuspolitiikan länsisuuntauksen tietoisena vahvistajana ja liittoutumattomuuspolitiikan häivyttäjänä.
Vanhasen jutusta puuttuu vain Nato-sana. Myös Niinistö on häivyttänyt sen omasta sanavarastostaan, vaikka nimenomaan Nato on hänen ydintavoitteensa. Häivyttämisoperaatioon kuului sekin, että hän ei jättänyt puumerkkiään Suomen Nato-sopimukseen, josta käytetään nimeä isäntämaasopimus. Tämä onnistui niin, että Niinistö pani tämän sotilassopimuksen allekirjoittajaksi puolustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin.
Alekirjoittamisesta päättivät heinäkuussa 2014 puolustusvoimain ylipäällikkö Niinistö sekä ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta. Ei siis eduskunta, mutta se olikin juuri tuolloin kesälomalla. Sopimusta ei kirjoittanut edes silloinen pääministeri Alexander Stubb, vaikka sopimuksen virallinen nimi on ”Yhteisymmärryspöytäkirja Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjois-Atlantin liiton” jne.
Sopimuksen allekirjoitti syyskuussa 2014 kenraali Lindberg. Ruotsi teki vastaavanlaisen sopimuksen, mutta siellä sen käsitteli parlamentti. Ruotsin sopimus poikkeaa omastamme myös siinä, että Ruotsiin ei saa tuoda ydinaseita.
Suomen turvallisuuspoliittisessa selonteossa ei isäntämaasopimuksesta tai sen valmistelusta ollut mainintaa. Kun sopimuksen sisällön toi kevättalvella 2014 julkisuuteen Keskisuomalainen, alkoi sentään pienimuotoinen keskustelu asiasta, jolloin kävi ilmi esimerkiksi se, että edes ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen ei ollut tietoinen siitä. Isäntämaasopimusta koskevaa prosessia paljon selvittänyt ja siitä kirjoittanut toimittaja-kirjailija Mauno Saari on päätynyt siihen, että hallituksestakaan siitä eivät Stubbin lisäksi tienneet muut kuin ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri Carl Haglund.
Kirjassaan Viiden vuoden yksinäisyys (Teos, 2005) Niinistö luonnehtii itseään ”maanpuolustushenkiseksi reservin upseeriksi”.
”Se on hyvä ja tarkka kuvaus, joka auttaa ymmärtämään hänen sanojansa ja toimiaan Suomen johdattamiseksi länteen Naton ja USA:n tanssikaveriksi”, sanoo Mauno Saari.
Niinistö kuitenkin on ovela kuin kettu. Tshekkiläisessä oopperassa Ovela kettu on repolainen, jolle viritetään ansoja, mutta se ei niihin mene. Niinistö on samanlainen. Hän ei allekirjoittanut Nato-sopimusta, eikä hän elämöi Natolla, vaikka se on hänen suuri rakkautensa. Niinistö kuitenkin tietää hyvin, että kansalaisten enemmistö ei lopullista niittiä Suomen ja Naton yhdistämiseksi hyväksy. Niinistölle riittää toistaiseksi, että on isäntämaasopimus, jossa on selvät sävelet:
1.2. Määritelmä: Naton sotilaallinen toiminta… myös hyökkäys...
3.4. Isäntämaa [Suomi] antaa tukea Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten sijoitetuille joukoille kaikkien mahdollisuuksiensa mukaan ja kulloistenkin olosuhteiden asettamissa käytännön rajoissa.
5.2.g Naton komentaja määrittää isäntämaahan [Suomi] perustettavien tukikohtien toiminnan henkilöstö- ja muut tarpeet.
12.2. Tätä pöytäkirjaa ei voida rekisteröidä YK:n peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.
Niinistö joka tapauksessa on kansan suosikki. Viimeksi hän on vahvistanut tätä asemaansa suhtautumalla kriittisesti EU:n jättiläismäisen elvytyspaketin rahoitukseen ja terroristileireiltä Suomeen kuskattavien ihmisten potentiaaliseen turvallisuusuhkaan.
Mauno Saari otsikoi blogikirjoituksensa Niinistön Suomen Nato-sopimuksesta osuvasti: ”Kettu ja haukka” (23.5.2020)
kari.naskinen@gmail.com
Ulkopoliittisen instituutin nuorempi tutkija Henri Vanhanen kirjoittaa Ulkopolitiikka-lehden uusimmassa numerossa, että Niinistön vahva rooli ulkopolitiikan johtamisessa on osoitus Suomen poliittisen kulttuurin jatkuvuudesta. Lisäksi pitää ottaa huomioon turvallisuuspolitiikan käsitteen laajentuminen. Presidentin toimenkuva kattaa nyt maanpuolustuksen ohella Suomen yleisen turvallisuuden, mikä on vahvistanut presidentin asemaa. Koronataudin aikana tämä konkreettisesti on tullut esille. Niinistö pani Sanna Marinin nyrkin ja hellan väliin.
Presidentin perinteisempi vaikuttaminen turvallisuuspolitiikkaan näkyy Vanhasen mukaan siinä, että Niinistö on jättänyt jälkensä puolustuspolitiikan länsisuuntauksen tietoisena vahvistajana ja liittoutumattomuuspolitiikan häivyttäjänä.
Vanhasen jutusta puuttuu vain Nato-sana. Myös Niinistö on häivyttänyt sen omasta sanavarastostaan, vaikka nimenomaan Nato on hänen ydintavoitteensa. Häivyttämisoperaatioon kuului sekin, että hän ei jättänyt puumerkkiään Suomen Nato-sopimukseen, josta käytetään nimeä isäntämaasopimus. Tämä onnistui niin, että Niinistö pani tämän sotilassopimuksen allekirjoittajaksi puolustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin.
Alekirjoittamisesta päättivät heinäkuussa 2014 puolustusvoimain ylipäällikkö Niinistö sekä ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta. Ei siis eduskunta, mutta se olikin juuri tuolloin kesälomalla. Sopimusta ei kirjoittanut edes silloinen pääministeri Alexander Stubb, vaikka sopimuksen virallinen nimi on ”Yhteisymmärryspöytäkirja Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjois-Atlantin liiton” jne.
Sopimuksen allekirjoitti syyskuussa 2014 kenraali Lindberg. Ruotsi teki vastaavanlaisen sopimuksen, mutta siellä sen käsitteli parlamentti. Ruotsin sopimus poikkeaa omastamme myös siinä, että Ruotsiin ei saa tuoda ydinaseita.
Suomen turvallisuuspoliittisessa selonteossa ei isäntämaasopimuksesta tai sen valmistelusta ollut mainintaa. Kun sopimuksen sisällön toi kevättalvella 2014 julkisuuteen Keskisuomalainen, alkoi sentään pienimuotoinen keskustelu asiasta, jolloin kävi ilmi esimerkiksi se, että edes ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen ei ollut tietoinen siitä. Isäntämaasopimusta koskevaa prosessia paljon selvittänyt ja siitä kirjoittanut toimittaja-kirjailija Mauno Saari on päätynyt siihen, että hallituksestakaan siitä eivät Stubbin lisäksi tienneet muut kuin ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri Carl Haglund.
Kirjassaan Viiden vuoden yksinäisyys (Teos, 2005) Niinistö luonnehtii itseään ”maanpuolustushenkiseksi reservin upseeriksi”.
”Se on hyvä ja tarkka kuvaus, joka auttaa ymmärtämään hänen sanojansa ja toimiaan Suomen johdattamiseksi länteen Naton ja USA:n tanssikaveriksi”, sanoo Mauno Saari.
Niinistö kuitenkin on ovela kuin kettu. Tshekkiläisessä oopperassa Ovela kettu on repolainen, jolle viritetään ansoja, mutta se ei niihin mene. Niinistö on samanlainen. Hän ei allekirjoittanut Nato-sopimusta, eikä hän elämöi Natolla, vaikka se on hänen suuri rakkautensa. Niinistö kuitenkin tietää hyvin, että kansalaisten enemmistö ei lopullista niittiä Suomen ja Naton yhdistämiseksi hyväksy. Niinistölle riittää toistaiseksi, että on isäntämaasopimus, jossa on selvät sävelet:
1.2. Määritelmä: Naton sotilaallinen toiminta… myös hyökkäys...
3.4. Isäntämaa [Suomi] antaa tukea Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten sijoitetuille joukoille kaikkien mahdollisuuksiensa mukaan ja kulloistenkin olosuhteiden asettamissa käytännön rajoissa.
5.2.g Naton komentaja määrittää isäntämaahan [Suomi] perustettavien tukikohtien toiminnan henkilöstö- ja muut tarpeet.
12.2. Tätä pöytäkirjaa ei voida rekisteröidä YK:n peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.
Niinistö joka tapauksessa on kansan suosikki. Viimeksi hän on vahvistanut tätä asemaansa suhtautumalla kriittisesti EU:n jättiläismäisen elvytyspaketin rahoitukseen ja terroristileireiltä Suomeen kuskattavien ihmisten potentiaaliseen turvallisuusuhkaan.
Mauno Saari otsikoi blogikirjoituksensa Niinistön Suomen Nato-sopimuksesta osuvasti: ”Kettu ja haukka” (23.5.2020)
kari.naskinen@gmail.com