Viipurin modernin arkkitehtuurin huomattavin rakennus on tunnetusti Alvar Aallon suunnittelema kirjasto
(1935). Se on funktionaalisen tyylisuunnan rakennus, joka vuonna 2013
valmistuneen entisöinnin jälkeen on nykyisin hienossa kunnossa. Tämän
funkistyylin viipurilaisittain laaja-alainen mestari oli kuitenkin arkkitehti Uno Ullberg (1879 - 1944), josta on
parhaillaan näyttely hänen niin ikään suunnittelemassaan Viipurin
maakunta-arkistossa (1933). Kaikkiaan
voidaan sanoa, että Ullberg oli Viipurin huomattavin arkkitehti.
Näyttelyssä on esillä Ullbergin piirustuksia ja asiakirjoja, esimerkiksi poliisilaitoksen
antama esteettömyystodistus ulkomaanmatkaa varten 1928 (kuvassa) ja Ullbergin hakemus
Viipurin kaupunginarkkitehdiksi 1932. Kaupunginarkkitehdiksi Ullberg myös
valittiin ja tässä virassa hän oli vuoteen 1936. Viipurista Ullberg muutti
Helsinkiin Lääkintöhallituksen arkkitehdiksi suunnitellen useita sairaaloita ja
parantoloita ympäri Suomea. Ullberg on haudattuna Hietaniemen hautausmaalle
Alvar Aallon suunnitteleman hautakiven alle.
Suurimman osan suunnittelutöistään Ullberg teki yksityisenä arkkitehtina ennen
kaupunginarkkitehdiksi siirtymistään, mutta tuossa virassaan hän suunnitteli
vielä mm. keskusurheilukentän katsomoineen, linja-autoaseman laajennuksen, naistensairaalan,
kaupungintalon ja Seurahuoneen uudistukset sekä ulkoilmateatterin.
Tämän jutun otsikkokuvassa on Wiipurin Panttilainaamo Oy:n talo Luostarinkatu 4:ssä,
joka 1931 valmistuessaan oli kaupungin ensimmäinen funkisrakennus.
Edellisvuonna oli valmistunut komea taidemuseo, joka ei asiantuntijoiden mukaan
kuitenkaan edusta puhdasta funkista. Taidemuseokin on täydellisesti saneerattu,
ja se toimii nykyisin Eremitaashin museona. Yksi Ullbergin päätöistä on myös
Pyöreän Tornin muuttaminen historialliseksi ravintolaksi 1923.
Taidemuseon vihkiäiset lokakuussa 1930 oli iso tapahtuma. Juhlavieraiden
joukossa olivat tasavallan presidentti Lauri
Kristian Relander, maaherra Arvo Manner,
hovioikeuden presidentti J.F. Selin,
taiteilija Akseli Gallen-Kallela ja hiippakunnan
piispa Erkki Kaila. Seuraavan päivän
lehdissä Ullbergin työtä kehuttiin mestarilliseksi.
Valkoisia, virtaviivaisia funkistaloja tuli sitten lisää, ja nyt muidenkin kuin
Ullbergin piirtäminä: SOK:n mylly 1932-35, OTK:n varasto 1937, Hankkijan
varasto 1937 ja Starckjohannin varastot 1939 taidemuseon itäpuolelle sekä
tasakattoinen nelikerroksinen talo Karjaportinkatu 3:een 1938.
Funktionalismi (”funkis”) tulee latinan sanasta functio, toiminto, tehtävä. Idea on, että tässä tyylissä rakennus
palvelee vain tiettyä tarkoitusta ilman koristeluja ja muita kommervenkkejä.
Tyylisuunnasta puhutaan myös uusasiallisena.
Ullbergin mieltymys moderniin funkikseen ei kuitenkaan estänyt häntä täydentämään
asianmukaisella tyylillä Viipurin vanhaa keskustaa. Hän joutui muuttamaan ja
täydentämään vanhaa rakennuskantaa sekä suunnittelemaan aivan uutta vanhaan
miljööseen eli sopeuttamaan rakennuksensa vanhoihin katunäkymiin. Kun tunnettu
ruotsalainen arkkitehti Ragnar Östberg kävi
Viipurissa 1926, hän kommentoi vanhaan rakennuskantaan upotettuja rakennuksia: ”Siellä
ei vaeltaja voinut niinkään erottaa, mitkä rakennukset olivat kaupungin kera
syntyneet ja mitkä olivat Ullbergin siihen istuttamia.” Östberg oli mm. Tukholman
kaupungintalon suunnittelija.
Viipurin lisäksi Ullberg ja hänen toimistonsa suunnittelivat lukuisia
rakennuksia muuallekin, esimerkiksi Ensoon, Johannekseen, Käkisalmeen, Sortavalaan,
Kanneljärvelle, Outokumpuun, Värtsilään, Imatralle, Myllykoskelle, Ouluun ja
Kemiin. Näiden paikkakuntien nimet paljastavat, että Ullberg suunnitteli monia
tehdaslaitoksia ja niiden työntekijöiden asuntoja. Simpeleelle hän piirsi
asemakaavankin.
Helsinkiin Ullberg suunnitteli yliopistollisen lastensairaalan,
sairaanhoito-opiston ja Bensowin liiketalon Eteläesplanadille.
kari.naskinen@gmail.com