Ryhmäteatterin Harriet on
erikoinen näytelmä jääkärimajuri Olof Laguksen
kuolemasta 20.4.1918. Ei tiedetä, oliko se murha, itsemurha vai
onnettomuus, ja näytelmässä käydään puolentoista tunnin ajan läpi erilaisia
vaihtoehtoja. Ainoa jokseenkin selväksi tuleva asia on, että syy tapahtumaan
oli Laguksen jääkäripataljoonan sairaanhoitaja Harriet Thesleff, johon Lagus oli rakastunut, mutta asetelma
muuttui kolmiodraamaksi, kun Harriet rakastuikin toiseen jääkärimajuriin Nils Ero Gadoliniin.
Kohtalokkaana iltana nämä kolme olivat istuskelleet kahvia ja konjakkia nauttien Viipurin itäpuolella Heinjoella ja lähteneet illansuussa hevosajelulle. Harriet istui rattailla yhdessä Laguksen kanssa ja Gadolin ratsasti erikseen omalla hevosellaan. Ehkä näin. Sitten tapahtui jokin kärhämä ja Lagus sai luodin oikeaan ohimoonsa. Harriet Thesleffin tyttärentytär Milja Sarkola on tehnyt tapahtumasta näytelmän, jossa esitetään 15 erilaista kuvaelmaa siitä, mitä ehkä oli tapahtunut. Hän on myös näytelmän ohjaaja.
Laguksen kuolemaa ei aikoinaan tutkittu mitenkään. Taas ehkä: osallisina oli niin nimekkäitä valkokaartin henkilöitä, että annettiin ikävän asian olla, kun Vapaussodan komea voittokin oli jo tulollaan. Eikä Harrietkaan ollut kuka tahansa sairaanhoitaja, vaan hänen puolisonsa oli everstiluutnantti Wilhelm Thesleff, josta kuukausi Heinjoen tragedian jälkeen tuli Suomen ensimmäinen sotaministeri.
Näytelmä ei tietenkään anna vastausta kysymykseen, miten Lagus sai surmansa. Milja Sarkolan kuvailemat tapahtumat perustuvat moniin epävirallisiin tulkintoihin tapahtumasta, mutta koska Harriet Thesleff ja Gadolin pysyivät asiasta vaiti kuolemiinsa asti, totuutta ei saada esille.
Näytelmä on kuin jonkinlainen teatterikoe: miten tällainen toimii? Kyllä se osittain toimiikin, mutta kun osa Milja Sarkolan kirjoittamista tapahtumaversioista poikkeaa toisistaan vain hyvin vähän, tuntuu niiden katsominen välillä puisevalta. Dramaturgisesti paras kuvaelma on se, joka perustuu Martti Backmanin romaaniin Harriet ja Olof – Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918 (Gummerus, 2016). Mielenkiintoisemman näytelmän olisikin saanut, jos olisi tehnyt näytelmän pelkästään siitä.
Harrietin roolin näyttelee pirteästi Teatterikorkeakoulun opinnäytetyönään Roosa Söderholm (kuvassa vas.), vakavamielinen Lagus on Pyry Nikkilä (oik.), Gadolin on Robin Svartström ja kertojana on Minna Suuronen. Lisäksi hieman komediaa tuo esitykseen Santtu Karvonen neljässä pienemmässä roolissa. Virkeyttä näytelmään tuo musiikki, lähinnä Jääkärimarssi.
Mielenkiintoinen tieto käsiohjemassa on, että Ryhmäteatterin ensi kesän näytelmä Suomenlinnassa on Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus.
HARRIET THESLEFF
Näytelmän käsiohjelma on erinomainen, siinä esitellään henkilöt perusteellisesti.
Viipurissa syntyneen Harrietin (1891 - 1965) isä oli arkkitehti Eduard Dippel, äiti Dagmar oli vapaaherra Georg von Alfthanin tytär. Harrietin pääasialliset kiinnostuksenkohteet olivat musiikki ja maalaaminen. Näytelmässä kuullaan hänen tekemänsä laulu Der Wanderer.
Wilhelm Thesleffin kanssa hän avioitui 1911 kanssa Nizzassa. Pariskunnan ainoa tytär syntyi 1912 Viipurissa, mutta kunnon äidiksi ei Harriet ryhtynyt, kuten Milja Sarkola sanoi Helsingin Sanomissa 10.2.2019. Myöhemmin Harriet hylkäsi lapsensa. Hän alkoi käyttää viinaa ja morfiinia, ja näytelmässä hänestä heitetään mm. luonnehdinnat nymfomaani ja saatanan huora.
Sairaanhoitajaksi Harriet kouluttautui Viipurin lääninsairaalassa. Miestään Wilhelmiä hän seurasi paikasta toiseen. Kun Wilhelm jäi Riiassa saksalaisten sotavangiksi 1917 ja vietiin Berliiniin, matkusti myös Harriet sinne. Wilhelm sai tehtäväkseen hoitaa suomalaiseen jääkäripataljoonaan liittyviä asioita ja 14.2.1918 Jääkäripataljoona 27 matkasi Wilhelmin johdolla Suomeen höyrylaiva Arcturuksella. Harriet tuli myös.
Harriet ja Wilhelm erosivat 1919. Uudelleen Harriet meni naimisiin itävaltalaisen paroni von Guttenbergin kanssa ja sen jälkeen Viipurissa musiikinopettaja-taiteilija Nikolai Schmakoffin kanssa, mutta muutti pian Pariisiin opiskelemaan kuvataidetta. Ensimmäisen oman näyttelynsä Harriet piti 1927 Viipurissa. Kun talvisota syttyi, asui Harriet Viipurissa taas Schamakoffin kanssa. Pariskunta pakeni Tukholmaan, josta he sodan päätyttyä asettuivat Espooseen Kilossa sijaitsevaan pieneen mökkiin.
OLOF LAGUS
Olof syntyi Padasjoella 1893. Isä oli metsänhoitaja ja filosofian maisteri Alexander Gabriel Lagus ja äiti Emma Matilda Bellman. Olof kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta 1911 ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla ja lainopillisessa tiedekunnassa.
Olof Lagus kuuli Saksan armeijan harjoituspaikasta Lockstedtin leiristä opiskelukavereiltaan ja lähti sinne 1915. Suomeen hän saapui jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25.2.1918. Alkuun Lagus toimi komppaniapäällikkönä 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniassa ja 22.3.1918 tuli nimitys pataljoonan komentajaksi. Tampereen valtauksen jälkeen pataljoona siirrettiin Heinjoen naapurikuntaan Antreaan, missä pataljoona tulisi osallistumaan Viipurin valtaukseen. Majuriksi hänet ylennettiin kaksi päivää ennen kuolemaansa Heinjoen Ristseppälässä.
kari.naskinen@gmail.com
Kohtalokkaana iltana nämä kolme olivat istuskelleet kahvia ja konjakkia nauttien Viipurin itäpuolella Heinjoella ja lähteneet illansuussa hevosajelulle. Harriet istui rattailla yhdessä Laguksen kanssa ja Gadolin ratsasti erikseen omalla hevosellaan. Ehkä näin. Sitten tapahtui jokin kärhämä ja Lagus sai luodin oikeaan ohimoonsa. Harriet Thesleffin tyttärentytär Milja Sarkola on tehnyt tapahtumasta näytelmän, jossa esitetään 15 erilaista kuvaelmaa siitä, mitä ehkä oli tapahtunut. Hän on myös näytelmän ohjaaja.
Laguksen kuolemaa ei aikoinaan tutkittu mitenkään. Taas ehkä: osallisina oli niin nimekkäitä valkokaartin henkilöitä, että annettiin ikävän asian olla, kun Vapaussodan komea voittokin oli jo tulollaan. Eikä Harrietkaan ollut kuka tahansa sairaanhoitaja, vaan hänen puolisonsa oli everstiluutnantti Wilhelm Thesleff, josta kuukausi Heinjoen tragedian jälkeen tuli Suomen ensimmäinen sotaministeri.
Näytelmä ei tietenkään anna vastausta kysymykseen, miten Lagus sai surmansa. Milja Sarkolan kuvailemat tapahtumat perustuvat moniin epävirallisiin tulkintoihin tapahtumasta, mutta koska Harriet Thesleff ja Gadolin pysyivät asiasta vaiti kuolemiinsa asti, totuutta ei saada esille.
Näytelmä on kuin jonkinlainen teatterikoe: miten tällainen toimii? Kyllä se osittain toimiikin, mutta kun osa Milja Sarkolan kirjoittamista tapahtumaversioista poikkeaa toisistaan vain hyvin vähän, tuntuu niiden katsominen välillä puisevalta. Dramaturgisesti paras kuvaelma on se, joka perustuu Martti Backmanin romaaniin Harriet ja Olof – Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918 (Gummerus, 2016). Mielenkiintoisemman näytelmän olisikin saanut, jos olisi tehnyt näytelmän pelkästään siitä.
Harrietin roolin näyttelee pirteästi Teatterikorkeakoulun opinnäytetyönään Roosa Söderholm (kuvassa vas.), vakavamielinen Lagus on Pyry Nikkilä (oik.), Gadolin on Robin Svartström ja kertojana on Minna Suuronen. Lisäksi hieman komediaa tuo esitykseen Santtu Karvonen neljässä pienemmässä roolissa. Virkeyttä näytelmään tuo musiikki, lähinnä Jääkärimarssi.
Mielenkiintoinen tieto käsiohjemassa on, että Ryhmäteatterin ensi kesän näytelmä Suomenlinnassa on Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus.
HARRIET THESLEFF
Näytelmän käsiohjelma on erinomainen, siinä esitellään henkilöt perusteellisesti.
Viipurissa syntyneen Harrietin (1891 - 1965) isä oli arkkitehti Eduard Dippel, äiti Dagmar oli vapaaherra Georg von Alfthanin tytär. Harrietin pääasialliset kiinnostuksenkohteet olivat musiikki ja maalaaminen. Näytelmässä kuullaan hänen tekemänsä laulu Der Wanderer.
Wilhelm Thesleffin kanssa hän avioitui 1911 kanssa Nizzassa. Pariskunnan ainoa tytär syntyi 1912 Viipurissa, mutta kunnon äidiksi ei Harriet ryhtynyt, kuten Milja Sarkola sanoi Helsingin Sanomissa 10.2.2019. Myöhemmin Harriet hylkäsi lapsensa. Hän alkoi käyttää viinaa ja morfiinia, ja näytelmässä hänestä heitetään mm. luonnehdinnat nymfomaani ja saatanan huora.
Sairaanhoitajaksi Harriet kouluttautui Viipurin lääninsairaalassa. Miestään Wilhelmiä hän seurasi paikasta toiseen. Kun Wilhelm jäi Riiassa saksalaisten sotavangiksi 1917 ja vietiin Berliiniin, matkusti myös Harriet sinne. Wilhelm sai tehtäväkseen hoitaa suomalaiseen jääkäripataljoonaan liittyviä asioita ja 14.2.1918 Jääkäripataljoona 27 matkasi Wilhelmin johdolla Suomeen höyrylaiva Arcturuksella. Harriet tuli myös.
Harriet ja Wilhelm erosivat 1919. Uudelleen Harriet meni naimisiin itävaltalaisen paroni von Guttenbergin kanssa ja sen jälkeen Viipurissa musiikinopettaja-taiteilija Nikolai Schmakoffin kanssa, mutta muutti pian Pariisiin opiskelemaan kuvataidetta. Ensimmäisen oman näyttelynsä Harriet piti 1927 Viipurissa. Kun talvisota syttyi, asui Harriet Viipurissa taas Schamakoffin kanssa. Pariskunta pakeni Tukholmaan, josta he sodan päätyttyä asettuivat Espooseen Kilossa sijaitsevaan pieneen mökkiin.
OLOF LAGUS
Olof syntyi Padasjoella 1893. Isä oli metsänhoitaja ja filosofian maisteri Alexander Gabriel Lagus ja äiti Emma Matilda Bellman. Olof kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta 1911 ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla ja lainopillisessa tiedekunnassa.
Olof Lagus kuuli Saksan armeijan harjoituspaikasta Lockstedtin leiristä opiskelukavereiltaan ja lähti sinne 1915. Suomeen hän saapui jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25.2.1918. Alkuun Lagus toimi komppaniapäällikkönä 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniassa ja 22.3.1918 tuli nimitys pataljoonan komentajaksi. Tampereen valtauksen jälkeen pataljoona siirrettiin Heinjoen naapurikuntaan Antreaan, missä pataljoona tulisi osallistumaan Viipurin valtaukseen. Majuriksi hänet ylennettiin kaksi päivää ennen kuolemaansa Heinjoen Ristseppälässä.
kari.naskinen@gmail.com