Aivan ensimmäisen kerran eivät suomalaiset, lappalaiset ja svealaiset kuitenkaan esiinny Tacituksen tekstissä, vaan tämän pohjoisen kolkan asujamistosta oli merkintöjä jo 300-luvulla eaa. Tacituksen tiedotkin Pohjois-Euroopasta perustuivat kirjallisiin lähteisiin, sillä itse hän ei käynyt näin pohjoisessa.
Germania-kirjaan selitykset laatinut Tuomo Pekkanen joka tapauksessa kirjoittaa, että kuvaus fenneistä vastaa hyvin sitä käsitystä, joka on saatu lappalaisista myöhempien lähteiden perusteella. Pekkanen on Jyväskylän yliopiston entinen professori, joka mm. on kääntänyt Kalevalan latinaksi ja toimittaa latinankielisiä uutisia Yleisradiolle.
Näin Tacitus esi-isiämme kuvaa: ”Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä että naisia. Naiset seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.”
TURJANMAA
Lähempänä näitä pohjoisia alueita syntyi muinaisenglantilainen Beowulf-eepos, jonka syntyajaksi arvioidaan viimeistään vuosi 725. Siinä mainitaan ensimmäisen kerran Englannin kirjallisuudessa Finna land (eepoksen säkeessä 580). Finna land merkitsee tässä yhteydessä kaukaista, myyttistä maata merten äärillä. Finneillä lienee tarkoitettu saamelaisia, joka oli etäisin eepoksen yleisölle tuttu pohjoinen valtakunta.
Osmo Pekosen ja Clive Tolleyn suomennoksessa (WSOY, 1999) Finna landista käytetään käännöstä Turjanmaa: ”Viimein merivirtojen mahtavat mainingit viskasivat minut Turjanmaan rantaan.”
Beowulf on eeppinen sankariruno, joka sisältää 3182 riviä. Sillä ei ole alkuperäistä nimeä, mutta se on tunnettu 1800-luvun alkupuolelta lähtien päähenkilönsä mukaan nimellä Beowulf.
GERMANIAN KANSAT
OVAT PUHDASTA ROTUA
Takaisin Germaniaan ja Tacituksen luonnehdintaan germaaneista: ”…mitkään aviosuhteet vierasheimoisten kanssa eivät ole tahranneet Germanian kansoja, vaan ne ovat omalaatuista, puhdasta ja vain itsensä kaltaista rotua. Siksi ulkonäkökin on kaikilla samanlainen, sikäli kuin se on mahdollista niin suuressa joukossa: tuikeat siniset silmät, punertavat hiukset ja kookas ruumis, jossa kuitenkin on voimaa vain rajuun hyökkäykseen.”
Ei ihme, että Tacituksen teksti on toistuvasti ylläpitänyt ja lisännyt saksalaisten kansallistietoisuutta, kuten Pekkanen kirjoittaa: ”Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset sotilaat kuljettivat Germaniaa repuissaan ja viime maailmansodan aikana siitä otettiin Wehrmachtin käyttöön tarkoitettu erikoispainos.”
Tacitus otti kantaa myös maahanmuuttoon: ”Kukapa lähtisi Aasiasta, Afrikasta tai Italiasta ja pyrkisi Germaniaan, missä maisemat ovat rumat, ilmasto karu sekä asumat ja näkymät ankeat, paitsi jos se on hänen isänmaansa?” Nyt 2000 vuotta myöhemmin tilanne on toisenlainen.
Metoo-henki oli voimissaan jo muinaisessa Germaniassa, jossa naisissa katsottiin olevan jotakin pyhää ja profeetallista:
”Naiset elävät suojatussa siveydessä. Eivät mitkään näytäntöjen houkutukset eivätkä mitkään vieraspitojen viettelykset ole heitä turmelleet. Salaisia rakkauskirjeitä eivät enempää miehet kuin naisetkaan tunne. Suureen väkilukuun nähden aviorikokset ovat erittäin harvinaisia. Niistä rangaistaan välittömästi; mies karkottaa sukulaisten läsnä ollessa kotoaan alastomaksi riisutun avionrikkojan, jolta on leikattu hiukset, ja ajaa hänet ruoskalla läpi koko kylän.”
Germania kokonaisuudessaan muistuttaa maantiedon oppikirjaa, jossa selitetään olosuhteita ja ihmisten elämää Roomasta katsottuna kaukaisilla alueilla, Reinin ja Tonavan takana. Kauimpana pohjoisessa asuvat myös fennit, naapureinaan oksit ja hellusit.
kari.naskinen@gmail.com