maanantai 21. tammikuuta 2019

Rakkauden kevyt oppitunti

Vaikka Ingmar Bergman oli suuri mestari, ei hän ollut sitä kaikessa. Komedioiden kanssa oli vähän niin ja näin. Itsekin Bergman sanoi, että hänen ohjaamansa komediat tehtiin vain tuottamaan rahaa. Bergmanin elokuvien laajassa dvd-kokoelmassa on jokaisen kiekon alussa muutaman minuutin haastattelupätkä, jotka on kuvattu 2003. Rakkauden oppitunti -dvd:n alussa Bergman kertoo, että yhtä farssikohtausta tehtäessä koko kohtaus tuntui huonolta, mutta sitten näyttelijät Gunnar Björnstrand ja Eva Dahlbeck ”ajoivat” hänet ulos studiosta ja lupasivat hioa kohtauksen kuntoon. Parin tunnin kuluttua Bergman palasi studioon ja kohtaus oli saanut muotonsa ja se oli valmis kuvattavaksi.

Niin Bergmanin ensimmäinen komedia valmistui, mutta kun sen ensi-ilta oli Röda Kvarn -teatterissa syksyllä 1954, ei Bergman rohjennut mennä saliin, vaan odotteli elokuvateatterin aulassa. ”Sitten minä kuulin, että yleisö nauroi, ensimmäisen kerran minun elokuvaa katsoessaan”, kertoi Bergman.

Elokuva ei ole pöllömpi, mutta kuitenkin niin kevyttä huttua, että se kiinnostaa vain Bergmanin takia. Onhan se kiva nähdä, millaista jälkeä suuri Bergman teki tällaisen aiheen ja tyylilajin kanssa. Juoni etenee välillä sujuvasti, välillä pitkäveteisesti jahnaten.

Eikä tämä jäänyt ainoaksi komediaksi. Heti seuraavien parin vuoden aikana syntyivät myös Naisten unelmia ja Kesäyön hymyilyä, joiden pääosissa olivat samat näyttelijät. Näiden jälkeen alkoi sitten Bergmanin vahva kausi, kun 1957 valmistuivat sekä Seitsemäs sinetti että Mansikkapaikka.

Bergman myönsi itsekin, ettei hän ollut komedioissa omimmillaan: ”Suhteeni komediaan on ollut ongelmallinen, ja ongelmat juontavat juurensa hyvin kaukaa menneisyydestä. Lapsuusvuosina minua pidettiin ikävänä ja helposti loukkaantuvana. Helsingborgissa ohjasin [teatterissa] kaksi uudenvuodenrevyytä ja kirjoitin joitakin numeroita. Kukaan ei kuitenkaan vetänyt suutaan hymyyn.” (Kuvasta kuvaan, Otava 1991)

Rakkauden oppitunnissa
käydään läpi Davidin ja Mariannen 15 vuotta kestänyttä avioliittoa ja sen kriisipisteitä. Monenlaista sattuu ja tapahtuu, oppia saadaan. Hauskaa pidetään senkin kustannuksella, että David sattuu olemaan naistentautienlääkäri. Mitähän ne oppitunnin opit sitten ovat:
- Aviovuode on rakkauden kuolema.
- Pysyäkseen avioliitto tarvitsee välillä pieniä rytäköitä.
- Naiset rakastavat suuria taiteilijoita.
- Vain impotentit ovat uskollisia, mutta heidän vaimonsa ovat uskottomia ym. tyypillistä.

Elokuva tapahtuu pääosin Davidin ja Marianne junamatkalla Malmöön, ja takaumien avulla käydään kiinni menneeseen. Yhdessä vilahtavassa kohtauksessa on myös vieras matkustaja, joka on syventynyt sanomalehteensä, hän on Bergman. Kokonaisuus on hienostunut, kuvallisesti (Martin Bodin) puhdaspiirteinen mustavalkoinen elokuva, tärkeimpänä elementtinä kuitenkin teksti, joka on Bergmanin käsialaa, kuten niissä kahdessa seuranneessakin komediassa.

kari.naskinen@gmail.com