Sitten syntyi Neuvostoliitto, joka pilasi loputkin. Siellä kaikki toimijat pantiin vertikaaliseen suhteeseen korkeampaan instanssiin, vaikka alkuperäisen sosialismi-idean mukaan tuottajien tulisi olla horisontaalisessa suhteessa keskenään. Eikä sosialismifilosofiaan tietenkään kuulu ihmisten sijoittaminen kolhooseihin tai vankileireille Siperiaan.
Neuvostoliitossa rakennettu järjestelmä epäonnistui ja loppui, mutta nyt pitäisi hylätä myös Marx, kuten Honneth sanoo. Tärkein tehtävä sosialistisen perinteen elvyttämiseksi on, että saadaan liikkumatilaa markkinoiden vaihtoehtoisten käyttötapojen hahmottelulle. Uudistetun sosialismin täytyy luottaa käytännössä toteutettaviin kokeiluihin selvittääkseen, mikä malli olisi sopivin toteuttamaan sosiaalisen vapauden talouden piirissä: markkinat, kansalaisyhteiskunta vai demokraattinen oikeusvaltio? Olisi löydettävä sosialismi uudestaan maailmassa, jossa nyt toteutetaan vapauden varjolla pelkästään yksityisiä intressejä ja rikotaan solidaarisuuden lupaus.
Hallitsevan markkinaideologian mukaan pelkkä tuotantovälineiden omistus oikeuttaa niiden avulla saataviin pääoman tuottoihin, vaikka tuottojen eksponentiaalinen kasvu ei perustu omistajiensa työpanokseen. Näin on nyt ja Honneth kirjoittaakin, että ”sosialismilla on nykyään vaihtoehtona joko tyytyä surkastumaan pelkäksi teoriaksi tai etsiä korviketta menetetylle sidokselle työväenliikkeeseen”.
Suomessa Vasemmistoliitto on sosialistinen puolue, mutta SDP on tämän suhteen hatarammalla pohjalla, vaikka sen periaateohjelmassa vielä mainitaankin yhteiskunnallinen uudistustyö sosialismin arvojen perustalta. Osa demareista haluaisi jo sosialismi-sanan pois puolueen ohjelmista.
SOSIALISMI EI ENÄÄ VOI
OLLA KANSALLINEN HANKE
Marxin ajoista maailma on niin paljon muuttunut, että edes teoriassa ei enää ole mahdollisuutta kuvitella jonkin yksittäisen valtion siirtymistä sosialismiin. Kansainvälinen talousjärjestelmä on niin verkottunut, että turhaa puhetta… Esimerkiksi koko EU:n idea romuttuisi, jos jossakin jäsenmaassa nyt alettaisiin hyppiä sosialistiseen järjestelmään. Sosialistinen vallankumous pitäisi toteuttaa koko unionissa ja se tietenkin on mahdotonta.
Honneth kuitenkin teoretisoi jonkinlaisesta kosmopoliittisesta hankkeesta, vähän niin kuin trotskilaisittain: ”Ei tule vedota vain Euroopan tai taloudellisesti kehittyneimpien alueiden kansalaisiin, vaan kaikkien maiden asukkaisiin, jotta Ranskan vallankumouksen myötä vakiinnutetut vapauden, veljeyden ja tasa-arvon periaatteet vietäisiin niiden liberaalia toteutusmuotoa pidemmälle ja jotta yhteiskunnista näin voisi tulla varsinaisesti sosiaalisia.”
Kun Trotski kritisoi Stalinia, niin Honneth kritisoi nyt Marxia.
FRANKFURTIN
KOULUKUNTA
Axel Honneth vuodesta 2001 johtanut Das Institut für Sozialforschungia. Hänellä on myös professuurit Columbian yliopistossa (New York) ja Goethe-yliopistossa (Frankfurt). Sosiaalitutkimuksen instituutti perustettiin Frankfurtissa 1924 ja sen piirissä syntyi kuuluisa Frankfurtin koulukunta, johon kuului marxilaisuuteen sitoutuneita ajattelijoita. Filosofeista tunnetuimpia ovat olleet Theodor Adorno, Erich Fromm, Max Horkheimer, Leo Löwenthal, Herbert Marcuse ja Friedrich Pollock sekä seuraavan sukupolven aikana Jürgen Habermas.
Vielä yksi asia Honnethista. Hän arvostelee nykyajan oikeudenmukaisuusteorioita taipumuksesta asettaa etusijalle laki, vaikka oikeudenmukaisen yhteiskunnan perustana olevan vapauden kasvun moottorina ovat historiassa olleet sosiaaliset kamppailut vapauden laajentamiseksi. Honnethin mukaan laki vain virallistaa näiden kamppailujen tulokset.
kari.naskinen@gmail.com