Ensimmäisessä Esitystaloudessa (2010) käsiteltiin asioiden esille tuomista politiikassa. Enter Stage Finland Oy:n toimitusjohtaja luennoi esittämisen tärkeydestä. Nyt paikallisradio on nimeltään Radio Stage ja kysymys samasta asiasta. Minun on kuitenkin mentävä vielä vähän kauemmas ja otettava esille keikarimaisen julkkiskonsultin Jari Sarasvuon kirja Huomiotalous (Otava, 2005), jonka viesti oli selvä: tärkeintä on, miten asiansa esittää, miten näkyy ja miten paljon, olkoon asia mikä tahansa.
”Huomiotaloudessa se, joka hallitsee keskustelua ja rakentaa kaikkien seuraamia paraateja, pystyy kääntämään rahavirrat puoleensa. Huomiotalous on uusi maailma uusin säännöin. Siinä arvo syntyy kyvystä johtaa kollektiivista mieltä ja henkilökohtaista kypsymistä”, kirjoitti Sarasvuo.
Odotetaanpa vain ensi kevään eduskuntavaaleja. Nekin ovat pelkkää esitystaloutta. Sillä mitä sanotaan tai onko esitetyillä vaalilupauksilla jotain tekemistä todellisuuden kanssa, ei ole paljon merkitystä. Oleellista on vain se, miten vakuuttavasti asiat osataan esittää ja millä konstein saa huomiota.
Esitystalous 3:ssa mediakonsernin kehitystyyppi Marika tulee Radio Stageen ja alkaa panna toimintaa uusiksi. Äänimaailma on saatava sähäkämmäksi. Sisällöstä ei niin väliä, mutta hidas puhuminen ja ketään kiinnostamaton jazz on saatava loppumaan. Kokenut ohjelmapäällikkö Jami antakoon tilaa aamujuontaja Karoliinalle, jolla on oikea ote.
Karoliinan kaverina aamuohjelmassa on myyntipäällikkö Ari. Yhdessä kohtaa Ari sanoo nettiä selatessaan, että Belgiassa on tapahtunut jokin iso… Karoliina keskeyttää: ”Paljon on taas tapahtunut tällaisia ikäviäkin juttuja, mutta me ei nyt niihin mennä.”
Vaikeuksia on tiedossa myös uutistoimittaja Tintille, joka Radio Stagen ohjelmavirrassa edustaa vanhanaikaista journalismia. Tintin jutut eivät enää kuulu Radio Stagen uuteen nopeampaan ilmeeseen. Tintti tietää, mitä on edessä: työttömän aktiivimalli ja itsensä brändääminen uuteen profiiliin.
Esitystalous 2:ssa (2013) kaupunginjohtaja perusti brändiryhmän, jonka tehtävänä oli kiillottaa kaupungin imagoa. Piti keksiä kaupungille ”tarina”, joka vetää - modernimpi identiteetti, imago ja dynamiikka.
Tästä on koko ajan kaikessa kysymys, julkisuudenhallinnasta. Nobel-kirjailija Luigi Pirandellokin tiesi, että "niin on jos siltä näyttää". Substanssin köyhyyden pystyy kyllä hyvällä esittämisellä häivyttämään.
LÄHESTYVÄ MUUTOS
Esitystalous 3 käsittelee muutosta nykyajan pysyvänä ilmiönä laajemmin kuin kahdessa aikaisemmassa näytelmässä. Radio Stagessa ollaan, mutta esille tulevat jopa hieman keinotekoisestikin ilmastonmuutos, pakolaispolitiikka, metoo ja ne ”kuplat”, joissa tiettyjen ihmisryhmien sanotaan elävän. Nämä isot asiat väliajan jälkeen kuitataan kuitenkin niin pintapuolisesti, että näytelmä jää tältä osin yhtä höttöiseksi kuin Karoliinan aamujuonnot.
Käsiohjelmassa Juha Jokela sanoo Esitystalous 3:n poikkeavan edellisistä osista siinä, että nyt elämme ajassa, jota hallitsee voimakas ja jaettu tunne lähestyvästä muutoksesta. Vanha sanonta ”ainoa pysyvä on muutos” ei enää riitä, vaan on varauduttava todella suuriin muutoksiin ja mullistuksiin. Näytelmän lopun symboliikassa kaikki näyttelijät ovat jo pienellä jäälautalla, jonka ehkä musta aukko nielaisee, myös Marikan.
Espoon teatterilla ei ole vakituisia näyttelijöitä, mutta Esitystalous-trilogia on pysynyt hyvin koossa, sillä näyttelijät ovat koko ajan olleet samoja. Tommi Korpela ei kuitenkaan tv-sarjan kuvausten takia ole nyt näyttämöllä, mutta on kuitenkin äänenä mukana edelleen. Keskeinen rooli on Martti Suosalon ohjelmapäällikkö (kuvassa vas.), joka ei muutokseen oikein taivu. Suosalo on taas erinomainen, hänen esiintymisensä katsominen on aina yhtä nautinnollista – Suomen hauskin mies, Suomen paras näyttelijä? Käsiohjelmassa Suosalolta kysytään, ketä musiikin legendaa hän haluaisi näytellä, Suosalo vastaa: J. Alfred Tanneria.
Musiikkia on tässäkin näytelmässä, koska se on mainosten lisäksi oleellisin osa paikallisradioiden toimintaa. Vanhan polven ja vanhan musiikin juontajajäärä, liian hitaasti ja perusteellisesti puhuva Eero on Raimo Grönberg (kuvassa oik.), joka tuo mieleen Yleisradion viikonvaihteen aamujen entiset juontajat, ehkä myös nykyisen Pekka Laineen. Nuorempaa dj-jannua esittää Ylermi Rajamaa. Molemmat aivan huippuja satiirirooleissaan.
Karoliinan rooli on herkkua Ria Katajalle, joka tekee tuosta tyhjäpäästä kuitenkin sympaattisen, koska Jokela ei halua katsojien lokeroivan nuorta, elämäniloista ihmistä väärin löysin perustein. Sen sijaan Veera Kiiskinen mediayhtiön lähettämänä saneeraajana on tietenkin juuri niin inhottava kuin pitääkin, mutta hänkin saa ymmärrystä, koska tekee vain työtään isomman koneiston välikappaleena.
PAIKALLISRADIOITA
30 VUOTTA
Käsiohjelmassa kulkee jana, jossa vuosiluvuin käydään läpi radiotoiminnan historiaa. Suomessa aloitti lähetykset Radiola-niminen asema 1924, Yleisradio perustettiin 1926 ja kaupallisille paikallisradioille myönnettiin ensimmäiset luvat 1987. Vuonna 1988 toiminnassa oli jo 37 mainosradiota, joiden alkuvaiheista mainitaan, että Antero Mertaranta aloitti uransa Rytmiradiossa Lahdessa selostamalla Hockey Reippaan jääkiekko-otteluita.
Kun Rytmiradiosta minullakin on työkokemusta 1980-luvun lopulta, niin sieltähän muistuu hatarasti mieleen monia tuttuja: Jukka Kulmala ja Leena Kurikka johtivat ja ohjelmia tekivät mm. Samuli Aaltonen, Matti Eve, Sakari Haatainen, Joni Heinonen, Tomi Hilvo, Ari Hukkanen, Markku Keskiväli, Hanski Kinnunen, Dave Mawby, Jaana Pelkonen, Ivan Puopolo, Mika Suikkanen, Ilkka Viljanen ja Marcus Ziemann – ja hauskaakin oli, kun ilmastonmuutoksesta ei tarvinnut huolehtia, eikä omistaja ollut mikään iso mediakonserni, eikä miituuta ollut keksitty.
kari.naskinen@gmail.com