Tämän päivän Helsingin Sanomissa on juttu maailman suurimmasta verkkokaupasta
Amazonista, joka on lisännyt lobbaamistoimintaansa Washingtonissa. Viime vuonna
se käytti tähän poliitikkoihin ja virkamiehiin suuntaamaansa vaikutustoimintaan
11 miljoonaa dollaria. Sattumalta juuri viime viikolla katsoin elokuvan Casino Jack (2010), joka kertoo yhdestä
kaikkein tunnetuimmasta lobbarista Jack
Abramoffista, Elokuvassa joku sanoo, että lobbaaminen kuuluu demokraattiseen
järjestelmään. Totta on, sillä Euroopan komissionkin mukaan ”lobbaaminen on olennainen
osa toimivaa demokratiaa”.
Lobbaaminen on kumma sana. Se tulee englannin kielen sanasta lobby, joka tarkoittaa eteisaulaa.
Meille monelle on lobbybaari tuttu paikka, hotellin ala-aulan baari. Aikoinaan
näissä baareissa nimenomaan lobbarit ja poliitikot tapasivat ja suhmuroivat
lahjusten kanssa. Enää näitä tapaamisia ei tarvitse piilotella, kun
lobbaamisesta on tullut osa järjestelmää. Suomen kieleenkin se on saanut oman siistimmän
terminsä, se on ”vaikuttajaviestintää”.
Elokuvassa Abramoffia näyttelee muistakin nilkin osista tuttu Kevin Spacey, mm. Frank Underwood sarjaelokuvassa
House of Cards (2013-18). Tarina on
ruma, Abramoff huijasi intiaaniheimoilta kymmeniä miljoonia luvatessaan lobata
niiden kasinobisnesten puolesta Washingtonissa. Käry kuitenkin kävi ja 2006
Abramoff myönsi petoksensa sekä intiaaneja että verottajaa kohtaan. Monia
muitakin petkutuskonkeloita oli jäänyt matkan varrelle, ja Abramoff sai viiden
vuoden vankeustuomion huijauksista ja lahjonnasta.
Washingtonissa vaikuttaa arviolta 50 000 lobbaria ja Brysselissäkin
ilmeisesti 20 000. Yhdysvalloissa tähän toimintaan on jo puututtu sillä
tavalla, että lobbarit on rekisteröity ja heidän on kahdesti vuodessa
raportoitava toiminnastaan. Euroopassa ei tällaisia sääntelyjä vielä ole.
Suomessakin lobbaus on voimakkaasti lisääntynyt viime vuosina.
Television MOT-ohjelmaan viime vuoden lopulla oli pystytty laskemaan, ketkä ja
mitkä tahot olivat eniten käyneet eduskunnassa. Kaikki nämä käynnit eivät liity
lobbaamiseen, vaan usein ne ovat kutsuttuja käyntejä asiantuntijakuulemisiin. Eniten
käyntejä vuonna 2017 oli seuraavilta: Sitra, Suomen kuljetus ja logistiikka ry,
SAK, Finanssialan keskusliitto, Sadankomitea, Teknologiateollisuus, Naisjärjestöjen
keskusliitto, Taksiliitto, Kepa, Kuntaliitto, Uber Finland.
Usein eduskunnassa kävi myös konsulttitoimisto Milttonin edustaja. Ei ole
tietoa, keiden asialla Miltton kulloinkin oli, ja tämä on yksi uusi lobbaukseen
liittyvä asia. Tällaiset konsultti- ja viestintätoimistot ovat palkanneet
töihin ammatti-ihmisiä sekä politiikasta että tiedotusvälineistä, ja hyvillä
kontakteillaan nämä toimistot hoitavat nyt lobbausta niin, etteivät niiden
toimeksiantajien omat kädet likaannu.
Tähän ilmiöön liittyy myös ns. pyöröoviefekti. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi
valtion virkamiesten ja poliitikkojen siirtymistä yksityissektorille. Näin on
tapahtunut paljon ainakin terveysalalla, ja MOT-ohjelmassa taisi olla sekin
juttu, jossa esiteltiin armeijan kapiaisten loikkaamista hävittäjiä Suomelle
tarjoavien yritysten konsulteiksi.
Vuonna 2016 tutkija Anu Kantola sai
virkamiehille teettämänsä kyselyn perusteella sen tiedon, että pääsy
lainvalmisteluun on helpointa ainakin tilastollisesti elinkeinoelämän
järjestöillä, kuten EK:lla, sekä Kuntaliitolla ja MTK:lla. Toisessa kyselyssä
Anu Kantola ja Lotta Lounasmeri haastattelivat
ammattilobbareita, joista monet sanoivat, että heidän asiakkainaan ei juurikaan
ole kansalaisjärjestöjä, koska niillä ei ole varaa maksaa heidän palveluistaan.
Vaikutusvaltaa saa rahalla.
Amazonin käyttämät miljoonat todistavat tästä. Sen lobbarit edistävät yhtiön
tavoitteita verotuksessa, postipalveluissa, liikenteessä, tekijänoikeuksissa ja
elintarviketeollisuudessa. Suomeenkin Amazon on ilmeisesti lähiaikoina tulossa.
LIIKE-ELÄMÄLLÄ LUULTUA
SUUREMPI ROOLI
Aiemmin tänä
vuonna väitteli Anders Blom tohtoriksi tutkimuksellaan suomalaisen
liike-elämän poliittisesta edunvalvonnasta ja vaikuttamisesta. Tutkimus asettaa
suomalaisen yhteiskunnan läpinäkyvyyden ja vähäisenä pidetyn korruptiivisuuden
aikaisempaa kriittisempään valoon.
Väitöstutkimuksesta selviää, että liike-elämällä on oletettua suurempi rooli suomalaisessa poliittisessa päätöksenteossa. EU- ja EMU-ratkaisuissa liike-elämän vaikutus oli ratkaiseva.
Se ajoi EMU-ratkaisua, joka aikaisemmista käsityksistä poiketen vahvisti
korporaatioiden asemaa Suomen talous- ja sisäpolitiikassa, kun rahapolitiikka
luovutettiin Euroopan keskuspankille.
Tutkimuksessa osoitetaan, että Suomessa käytetään lobbaukseen rahaa vuosittain
yli 120 euroa henkilöä kohden, kun työnantaja- ja ammattiliittojen jäsenmaksut
työttömyysturvalla vähennettynä lasketaan mukaan.
kari.naskinen@gmail.com