Kun Lohikoski yritti saada Tuntemattomalle sotilaalle Särkän hyväksyntää, hän kutsui tämän illanistujaisiin kotiinsa. Toivo Särkka tuli vaimonsa kanssa, samoin Toivo Kärki, ja mukana oli myös Särkän pitkäaikainen ystävä Siiri Angerkoski. Alku sujui hyvin, nautittiin cocktaileja ja rupateltiin. Sitten illallinen ja päätteeksi kahvit ja konjakkia. Siinä vaiheessa Lohikoski ja Kärki ottivat puheeksi sotaromaanin kuvaamisen. He eivät kuitenkaan päässeet alkua pitemmälle, kun maisteri Särkkä julmistuneena sanoi lukeneensa kirjan ja todenneen sen siivottomaksi ja häpeäksi suomalaiselle sotilaalle ja lotalle.
”En halua olla edes samassa huoneessa niiden kanssa, jotka voivat ylistää tuota kirjaa ja joilla on otsaa ehdottaa, että minä tekisin siitä filmin”, ärisi Särkkä, nousi ylös ja komensi vaimonsa seuraamaan esimerkkiä. Siiri Angerkoski osasi kuitenkin rauhoittaa tilanteen ja ilta jatkui konjakkia maistellen, mutta Linnan kirja oli viety pois näkyvistä, eikä siitä enää puhuttu.
Asia jäi kuitenkin vaivaamaan Särkkää, ja myöhemmin samana iltana hän soitti vävylleen Mikko Waltarille. Särkkä sanoi tyrmänneensä Lohikosken ehdotuksen Tuntemattoman filmaamisesta, mihin Waltari oli todennut, että kyllä asiaan kannattaa heti tarttua.
Pari viikkoa myöhemmin Lohikoski lukikin lehdistä, että Edvin Laine oli onnistunut hankkimaan Tuntemattoman filmausoikeudet SF:lle. Ohjaajaksi tulisi tietenkin Laine. Vasta Tampereelle junalla matkustaessaan Laine oli lueskellut romaania, mutta mitäpä siitä, kun sopimus syntyi.
Laine oli omavaltaisesti tehnyt sopimuksen miljoonalla markalla, vaikka Särkkä oli antanut ylärajaksi 700 000 markkaa. Valmiina elokuva tyydytti myös Särkkää, koska siitä oli jätetty pois romaanin siivottomimmat ja häpeällisimmät kohdat, ja miljoonan markan sopimuskin tuntui jo hyvältä.
Lohikoski kertoo kirjassaan Mies Puupää-filmien takana (Karisto, 1993), että Tuntemattomasta oli samoihin aikoihin keskusteltu myös SF:n kilpailijassa Fennada-Filmi Oy:ssä. Siellä toimitusjohtaja Mauno Mäkelä oli kysynyt ohjaaja Ville Salmisen mielipidettä, ja Salminen oli ollut epäilevällä kannalla, koska romaanissa ei ole varsinaista juonta, joten se ei ole kovin filmaattinen. Fennadan toinen ohjaaja Roland af Hällström oli ollut filmaamisen kannalla, mutta siinä vaiheessa Laine oli jo ehtinyt hoitaa asian.
Lohikoskea jäi harmittamaan: ”Särkkä vältteli pitkään puhumasta kanssani halaistua sanaa Tuntemattomasta. Ainoa viittaus asiaan oli lausahdus, että nyt tarvitaan paljon rahaa. Meidät Kärjen kanssa heitettiin härskisti pesuveden kanssa pellolle, koska meitä ja Repe Helismaata tarvittiin kipeästi tekemään rahaa paikkaamaan Tuntemattoman teossa syntyvät isot rahanreiät. Sitten kun Tuntematon oli valmis, rahaa tuli liikaakin.”
Armand Lohikoski (1912 - 2005) teki yhteensä 18 pitkää elokuvaa, joista yksitoista oli Puupäitä. Maanantaina päivällä televisiosta tuleva Kahden ladun poikki perustuu Einari Vuorelan samannimiseen romaaniin (1926).
Puupää-elokuvien filmaussopimuksista Lohikoski kirjoitti, että niissä Särkkä huijasi sarjakuvapiirtäjän Ola Fogelbergin leskeä. Särkkä oli suullisesti neuvotellut yhden elokuvan tekemisestä, mutta kun sopimus seuraavana päivänä allekirjoitettiin, jäi leskeltä huomaamatta, että sopimusteksti oli ”stilisoitu” koskemaan kertakaikkisia filmausoikeuksia Puupää-hahmoon, sopimussumma 50 000 markkaa.
kari.naskinen@gmail.com