Kreikkalaisessa mytologiassa Mykenen kuningas Akamemnon tappaa Artemis-jumalattaren valkoisen peuran ja lepyttääkseen sitten Artemiin vihan Agamemnon uhraa tyttärensä Ifigeneian. Elokuvassa ei kuitenkaan olla tarujen maailmassa, vaan nykyajassa, jossa yhdellä henkilöllä on yliluonnollisia kykyjä, joista seuraa kauheuksia.
Tuli mieleen, että Erik Blombergin valkoinen peura on taas liikkeellä, nyt ihmismuodossa pahojaan tekemässä. Valkoinen peura (1952) on kuitenkin hieno taruelokuva, mutta Lanthimosin täysin päätön elokuva on pelkkää kauhuviihdettä. Tällaista roskaa en ollut pitkään aikaan eksynyt katsomaan.
Kirurgi on vuosia sitten epäonnistunut sydänleikkauksessa Cincinnatissa. Kuolleen miehen 16-vuotias poika lähtee kostamaan ja hakemaan hyvitystä, ja koska poitsulla on niitä taikavoimia, tämä myös onnistuu.
Blombergin elokuva palkittiin Cannesissa parhaana taruaiheisena elokuvana ja The Killing of a Sacred Deer viime keväänä parhaasta käsikirjoituksesta. Ei mitään järkeä tässä jälkimmäisessä.
kari.naskinen@gmail.com