Jo Golgatalla Jeesus kysyi Jumalalta,
miksi hänet hylkäsit. Ei tietenkään mitään vastausta. Elokuvissa tätä oletetun
Jumalan hiljaisuutta on ihmetelty jatkuvasti ja monelta kantilta. Joskus
nuorena papinuraakin suunnitellut Martin
Scorsese on nyt tehnyt elokuvan, jonka nimikin on Hiljaisuus eli Silence. Tämän hienon elokuvan
ensiesitys oli Vatikaanissa joulukuussa 2016, mutta kunnon vastausta ei
Scorsesekaan ollut löytänyt – ehkä Vatikaanin kaapuäijät jotakin keksivät.
Scorseselle nämä ovat peruspohdintoja. Tätä ennen ne olivat voimakkaimmin esillä Kristuksen viimeisessä kiusauksessa
(1988). Nyt pohjana on japanilaisen Shusaku
Endon romaani Chinmoku (1966),
jonka nimi tarkoittaa hiljaisuutta ja ilmestyi suomeksi nimellä Vaitiolo (1980). Jo tätä ennen
japanilainen ohjaaja Masahiro Shinoda
teki kirjasta elokuvan Chinmoku (1971),
mutta sitä ei ole Suomeen tuotu.
Aiheena on hyvin suljettuna elänyt Japani 1600-luvulla. Portugalilainen jesuiittapappi
on lähetysmatkallaan kadonnut, mutta Macaon saarella toimivassa jesuiittakoulussa
on jotain tietoa siitä, että isä Ferreira (Liam
Neeson) on kuitenkin elossa, ehkä kääntyneenä buddhalaisuuteen. Kaksi
hänen aikaisempaa oppilastaan (Adam
Driver kuvassa vas. ja Andrew
Garfield oik.) saa luvan lähteä etsimään opettajaansa, ja hurja
seikkailuhan siitä syntyy.
Japanissa oli kristinusko saanut jonkinlaista jalansijaa, mutta 1612-14 sille
pantiin stoppi ja koko kristinusko kiellettiin. Kristittyjä vainottiin, kaikki
vähänkin kristinuskoon viittaavat asiat julistettiin pannaan ja kaikkien kansalaisten
määrättiin rekisteröityvän buddhalaisiin temppeleihin. Noissa olosuhteissa
nuoret papit joutuivat tiukkaan tilanteeseen, kun jäivät kiinni.
Kristinuskoon kääntyneitä japanilaisia kidutettiin ja tapettiin, ja nuoret
portugalilaiset papitkin saivat osansa. Heitä vaadittiin kieltämään oma uskonsa
tallomalla maahan pannun Jeesuksen kuvan päälle. Jos tämän teki, luvattiin
säästää muidenkin ihmisten henkiä. Siinä sitä sitten joutui taas kerran
vaikeroimaan, että eikö se Jumala tähänkään asiaan mitään sano. Miksi, miksi?
Tilanne Japanissa jatkui tällaisena aina 1860-luvulle asti, mutta elokuvassa pysytään
1600-luvulla. Keskustelut japanilaisten uskontopäälliköiden kanssa ovat
mielenkiintoisia, mutta eivät auta asiaa. Buddhalaisten kanta vierasta uskontoa
kohtaan on selvä: sitä voi verrata puuhun, joka kasvaa Portugalissa,
Espanjassa, Hollannissa ja Englannissa, mutta ei sovellu japanilaiseen
maaperään.
Tässä ehdottomassa vastakkainasettelutilanteessa lähetyssaarnaajille annetaan
kaksi vaihtoehtoa: kuolema tai luovuttaminen. Isä Ferreira oli
valinnut jälkimmäisen. Nuoret papit ovat valmiimpia kärsimään ja kuolemaan, ja
ovat sitä mieltä, että ”marttyyrit ovat kirkon siemen”. Tilanne ei kuitenkaan
ole näin yksinkertainen, kun japanilaiset kristityt joutuvatkin kärsimään
heidän tinkimättömyytensä takia. Eikä Jumala pihahdakaan.
Kaukaa ei tarvitse hakea yhtymäkohtaa nykymaailmaan, jossa islamilaiset ja
kristityt kamppailevat herruudesta. Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä
vastaan. Asetelmassa muutenkin on samaa: Japanin kristityt uskoivat ja tämän päivän islamilaiset uskovat edelleen, että kuoleman jälkeen pääsee paratiisiin, jossa kaikki on paremmin. Eli kuolemalla ei mitään väliä olekaan.
kari.naskinen@gmail.com