Yhtiöittämiskehityksen yksi iso seuraus on, että vaaleilla valitut valtuustot antavat pois omaa valtaansa. Lahden kaupungillakin on joko kokonaan tai osittain omistamia osakeyhtiöitä noin 40, lisäksi on säätiöitä ja muita yhteisöjä. Niiden kaikkien päätöksenteon on kaupunginvaltuusto ulkoistanut pois itseltään - ja ongelmia on.
Entä mitä sitten, kun soteuudistuksessa aiotaan yhtiöittää Suomen koko sosiaali- ja terveydenhuolto?
Hesarin mukaan OECD on antanut Suomelle useita huomautuksia, koska Suomen korruptionvastaiset järjestelmän eivät ole kunnossa. Rakenteita on muutettu, mutta niiden aiheuttamia ongelmia ei ole otettu huomioon.
Yhtiöittäminen, yksityistäminen, ulkoistaminen, tilaaja-tuottajamalli ja kilpailuttaminen ovat asioita, mitkä liittyvät rakenteiden muuttamiseen. Tämä iso asiakokonaisuus on heikentänyt edustuksellisten toimielinten vaikutusmahdollisuuksia. Vaikka kuinka sanotaan, että kyllähän valtuusto piirtää isot linjat myös kunnan omille yhtiöille, niin tosiasia on, että demokratiavajetta syntyy.
Ongelmallista on, että yhtiöt ja säätiöt toimivat omien lainsäädäntöjensä mukaan. Jo pelkästään tiedonsaanti niistä on vaikeaa, koska yhtiöiden ja säätiöiden asiakirjat eivät ole samalla tavalla julkisia kuin kunnallisten elinten.
Julkisuuslaki ei koske osakeyhtiöitä, vaikka ne käyttäisivät pelkästään veronmaksajien rahoja. Lalli sanoo tämän tarkoittavan, että luottamushenkilöilläkään ei ole oikeutta tietoihin. Eikä tietenkään tiedotusvälineillä, joiden rooli ”vallan vahtikoirana” ei tältä osin toteudu.
Ruotsissa on toisin. Siellä julkisuuslakia sovelletaan myös yhtiöihin, jos julkisen tahon omistus on yli puolet.
Kunnallisalan kehittämissäätiön kirjassa Kilpailuttaminen poliittisena päätöksenä (2009) todetaan, että kilpailuttamisen ja muiden managerististen uudistusten on havaittu horjuttavan perinteisiä demokraattisia arvoja ja heikentävän kansalaisten käsitystä poliittisten toimijoiden asemasta. Vaaranpaikka tämäkin. Kun usko poliittiseen järjestelmään horjuu, niin mitä sitä äänestämäänkään kannattaa vaivautua…
PÄÄTÖKSENTEKO
SIIRTYY MARKKINOILLE
Yhtiöittämisellä on ainakin neljä kielteistä sivuvaikutusta demokraattisen hallintotavan kannalta:
1) Johtaa vaaleilla valittujen edustajien vaikutusvallan kaventumiseen.
2) Virkamiesten vaikutusvalta palvelutuotannon järjestämisessä lisääntyy aiempaa itsenäisemmän aseman myötä.
3) Uudistukset lisäävät poliittis-hallinnollisen koneiston sirpaloitumista.
4) Kun päätöksenteko siirtyy politiikasta markkinoille, muuttuu julkinen sektori ”supermarketiksi” ja yksilön asema järjestelmässä muuttuu kansalaisesta kuluttajaksi.
Hyvinvointipalvelujen tavaratalossa (Vastapaino, 2008) on kirja, jonka tekijä Briitta Koskiaho, Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen entinen sosiaalipolitiikan professori. Kirja perustuu hänen laajaan tutkimustyöhönsä sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisestä sekä tilaaja-tuottajamallin kehityslinjoista Englannissa, Ruotsissa ja Suomessa. Hänen mukaansa Suomessa ei ole riittävästi selvitetty, mitä ihmisille, julkisen vallan vastuulle ja kansalaisjärjestöille tässä muutoksessa tapahtuu.
Briitta Koskiaho sanoo, että sosiaalipoliittiset arvot ja tavoitteet ovat väistynet taloudellisten arvojen ja tavoitteiden tieltä. Nykyisin huomio kiinnitetään yksipuolisesti palvelujen tuotantoprosessiin, kun aiemmin kiinnostuksen kohteena oli se, miten moni saa tarvitsemansa palvelut ja ovatko toimet auttaneet sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien poistamisessa.
”Yksityistämisen tielle lähteminen vaatii koko yhteiskuntamallin muuttamista”, sanoo Briitta Koskinen.
Malli on kuitenkin jo muuttunut ilman sen suurempia ohjelmanjulistuksia. Ei ole yksityistämisohjelmaa sen paremmin maan hallituksella kuin kunnillakaan, mutta juna vain kulkee reitillä. Oikeudenmukainen yhteiskuntamoraali on muuttunut rahan vallaksi.
kari.naskinen@mail.com