Lee H. Katzinin ohjaama elokuva on puoliksi dokumentaarinen, ja tämä tekee siitä toisenlaisen ja paremman kuin muut autourheiluelokuvat. Kovin paljon tästä aiheesta ei kunnollisia elokuvia ole tehtykään, vaikka voisi kuvitella, että autourheilu vauhtineen ja vaaroineen olisi mitä otollisin kohde. Ehkä ongelmana on se, että tällaiseen elokuvaan tarvitaan nimenomaan oikeita ajokuvia, ja niiden sovittaminen juoneen on sitten hankalaa.
Nykyisellä epäelokuvallisella digitaalitekniikalla tosin pystytään tekemään mitä vain, kuten Ron Howardin ohjaama Rush (2013) osoitti. Se on kuitenkin toisenlainen elokuva kuin Le Mans kertoen luonteiltaan kahden hyvin erilaisen ajajan lähestymistavasta kilpailemiseen ja myös heidän erilaisista elämänasenteistaan (Niki Lauda ja James Hunt).
Kinnunen ja Rodriquez keskeyttivät Le Mansin kilpailun 1970, mutta heidän ansiostaan Porsche kuitenkin voitti sen vuoden maailmanmestaruuden. Le Mansiin osallistui myös Antti Aarnio-Wihurin kilpatallin Porsche 917 K, jota ajoivat David Piper ja Gijs van Lennep, mutta keskeytys tuli. Piper ja van Lennep kävivät Keimolassakin Interserien kilpailuissa.
Le Mans on esillä myös Claude Lelouchin romanttisessa elokuvassa Mies ja nainen (1966). Miespääosaa esittävän Jean-Louis Trintignantin eno (sekä elokuvassa että oikeasti) Maurice Trintignant ajaa Maseratilla kuvissa, jotka on otettu vuoden 1964 kilpailusta. Vuonna 1954 Maurice Trintignant oli voittanut Le Mansin yhdessä José Gonzales Froilanin kanssa Ferrarilla. Gonzales oli ajanut Ferrarille sen ensimmäisen F1-voiton Silverstonessa 1951.
Mies ja nainen -elokuvassa on kohtaus myös Monte Carlon rallin jälkeisistä tapahtumista, ehkä palkintojenjaon yhteydessä, ja kuvissa näkyvät myös Pauli Toivonen (voittaja 1966) ja Onni Vilkas (32.).
Formula 1 -aiheista elokuvista ensimmäinen oli John Frankenheimerin Grand Prix (1966), joka sai teknisistä ansioistaan kolme Oscar-palkintoa. Mukana kuvissa on koko joukko sen ajan ajajia, mm. Lorenzo Bandini, Jack Brabham, Jim Clark. Graham Hill ja Bruce McLaren.
Yhdysvaltojen huippusuositun NASCAR-sarjan ympärille on tietenkin tehty elokuvia. Paras niistä on Howard Hawksin Vauhtihurjat (1965), jonka yhtenä pienenä erikoisuutena on, että yhtä autoa ajaa Hawks itse.
Tony Scottin Days of Thunder – ukkosta radalla (1990) keskittyy enemmän Tom Cruisen ja Nicole Kidman rakkausjuttuun, mutta mukana ovat myös NASCAR-legendat Richard Petty ja Rusty Wallace, joista edellinen on viime aikoina kunnostautunut Barack Obama -kriitikkona.
Huonoin Suomessa nähty autourheiluelokuva on Renny Harlinin Driven (2001), jossa siinäkin näkyy oikeita ajajia: Michael Andretti, Kenny Bräck, Juan Pablo Montoya, Jacques Villeneuve.
Suomessa Risto Jarva teki autourheilua inhoavan elokuvansa Bensaa suonissa (1970), jossa vilahtavat myös Simo Lampinen, Jorma Lusenius, Hannu Mikkola ja Timo Mäkinen. Jarva kuoli seitsemän vuotta myöhemmin taksin kyydissä, kun taksi ajoi yhteen kuorma-auton kanssa.
Mikähän olisi painotus, jos joku tekisi elokuvan Kimi Räikkösestä?
kari.naskinen@gmail.com