Lahden joulukuun markkinoille ehdin niin myöhään, että viipurinrinkelienmyyjät
olivat jo kerenneet lähteä pois. Löysin kuitenkin jonkin joensuulaisen leipomon
myyntikojun, josta rinkelin sain. Oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kunnon
rinkeli, väri oli vaalean kellertävä ja makukin outo. Nyt tammikuun
markkinoille pääsin taas ajoissa ja sain ostetuksi oikean viipurinrinkelin.
Kansanrunousarkisto järjesti 1961 viipurinrinkelin leivontaohjeiden keruukilpailun, johon tuli noin 300 vastausta. Valitsen tähän helsinkiläisen Johanna Siposen reseptin sillä perusteella, että hänen isoäitinsä Charlotte Zidbäck oli 1811 perustanut Viipurin Rinkelileipomon rautatieaseman viereiseen taloon. Toinen leipomoliike isoäidillä oli Pyöreän tornin vieressä. Myöhemmin hän myi leipomon rouva Löppöselle, joka taas myi sen Vaittiselle.
Löppösen ja Vaittisen suvuilla oli tunnettu kina siitä, kummanko rinkeliresepti oli alkuperäisempi. Oikea vastaus lienee kuitenkin, että alkuperäinen on Charlotte Zidbäckin resepti, ja hänen maustesalaisuutensa siirtyi ensin Charloten tyttärelle ja edelleen tämän tyttärelle Johannalle:
3 munaa
2 kup. hienoo sokeria
2 kup. voita, sulatettua
1 ½ teel. kardemummaa, hienonnettua
¼ teel. muskottikukkaa (saa apteekista)
1 ltr. lämmintä maitoa
Hiivaa, 10 mk pala
2 kiloa karkeata vehnäjauhoa
1 teel. suolaa.
”Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, sekoitetaan mausteet, hiiva liotetaan haaleassa vedessä ja sekoitetaan ja suola, maito haalean lämmintä sekoitetaan sekä vehnäjauhot. Alustetaan notkeaksi taikinaksi ja lopuksi sulatettu voi sekä alustetaan valmiiksi, kunnes ei enää tartu taikina käsiin. Voidellaan peltipannu ja pannaan olkia pannun päälle sekä leivotaan rinkelit ja pannaan olkien päälle nousemaan. Kun ne ovat nousseet, niin voidellaan joka rinkeli munalla tai sokerivedellä. Kypsytetään uunissa 1 tunti kauniiksi ruskeaksi. Kun uunista otetaan pois, peitetään lämminvaatteella jäähtymään. Kun se on valmis, säilytetään viileässä kaapissa, 2, 3 päivän perästä se on parempi sitä kauemmin ja vanhemmaksi se tulee.”
Olen nyt perehtynyt viipurinrinkeliin K.A. Kalevi Miettisen vuonna 2003 ilmestyneen Viipurinrinkeleitä-kirjan avulla. Se on hyvä lähdeteos, josta löytyy myös kirjallisuusluettelo tätä rinkeliasiaa koskien. Miettisen mukaan ensimmäinen kirjallinen maininta viipurinrinkelistä oli jo 1847 ilmestyneessä Uudessa Aapis-Kirjassa, joka oli painettukin Viipurissa ”I. Cederwaller ja Pojan tykönä. Imprimatur Clas Molander, maksaa niwottuna 4 kop. hopea-rahassa”.
Kirjan kannessa on komea kukko, joka toimii luokassa opettajana, seisoo kateederilla edessään iso kirja ja alempana neljä oppilasta. Kukon vieressä lattialla on viipurinrinkeli ja rihmallinen pieniä rinkeleitä.
Tiettävästi viipurinrinkeleitä leivottiin Viipurissa jo 1400-luvulla ainakin fransiskaanimunkkien luostarissa. Uskonnollista perua onkin rinkelin muoto, sillä se juontaa alkunsa rinnalla ristissä rukousasennossa olevista käsivarsista. – Pannaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin.
Tutumpi asia on laulu Ilta Viipurissa, johon Eino Kettunen teki sanat 1929:
”Torkkelissa sai mie muiston
alla koivu kauniin puiston
rinkelii ko siult mie kerrankii sain.”
Myöhemmin Sauvo Puhtila ja Juha Vainio hieman justeerasivat sanoja uuteen uskoon ja antoivat laululle uuden nimen Sellanen ol Viipuri. Sitä eivät kuitenkaan kaikki muistane, että melodia on alun perin tunnetun operettisäveltäjän Ralph Benatzkyn käsialaa. Mutta tarkoitettiinkohan siellä Torkkelinpuistossa rinkelillä rinkeliä vai mitä, ainakin Monrepossa tapahtui jo muutakin:
”Muistat sie myös jottai muuta
taisiha mi saaha suuta
Monrepoos myö kuuta ko
niin kahen kasseltiin.”
Viipurinrinkeli liittyi aikoinaan myös moottoriurheiluun, kun Viipurissa järjestettiin vuotuiset moottoripyörien ”Viipurin rinkeliajot”, viimeisen kerran kesällä 1939.
Kansanrunousarkisto järjesti 1961 viipurinrinkelin leivontaohjeiden keruukilpailun, johon tuli noin 300 vastausta. Valitsen tähän helsinkiläisen Johanna Siposen reseptin sillä perusteella, että hänen isoäitinsä Charlotte Zidbäck oli 1811 perustanut Viipurin Rinkelileipomon rautatieaseman viereiseen taloon. Toinen leipomoliike isoäidillä oli Pyöreän tornin vieressä. Myöhemmin hän myi leipomon rouva Löppöselle, joka taas myi sen Vaittiselle.
Löppösen ja Vaittisen suvuilla oli tunnettu kina siitä, kummanko rinkeliresepti oli alkuperäisempi. Oikea vastaus lienee kuitenkin, että alkuperäinen on Charlotte Zidbäckin resepti, ja hänen maustesalaisuutensa siirtyi ensin Charloten tyttärelle ja edelleen tämän tyttärelle Johannalle:
3 munaa
2 kup. hienoo sokeria
2 kup. voita, sulatettua
1 ½ teel. kardemummaa, hienonnettua
¼ teel. muskottikukkaa (saa apteekista)
1 ltr. lämmintä maitoa
Hiivaa, 10 mk pala
2 kiloa karkeata vehnäjauhoa
1 teel. suolaa.
”Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, sekoitetaan mausteet, hiiva liotetaan haaleassa vedessä ja sekoitetaan ja suola, maito haalean lämmintä sekoitetaan sekä vehnäjauhot. Alustetaan notkeaksi taikinaksi ja lopuksi sulatettu voi sekä alustetaan valmiiksi, kunnes ei enää tartu taikina käsiin. Voidellaan peltipannu ja pannaan olkia pannun päälle sekä leivotaan rinkelit ja pannaan olkien päälle nousemaan. Kun ne ovat nousseet, niin voidellaan joka rinkeli munalla tai sokerivedellä. Kypsytetään uunissa 1 tunti kauniiksi ruskeaksi. Kun uunista otetaan pois, peitetään lämminvaatteella jäähtymään. Kun se on valmis, säilytetään viileässä kaapissa, 2, 3 päivän perästä se on parempi sitä kauemmin ja vanhemmaksi se tulee.”
Olen nyt perehtynyt viipurinrinkeliin K.A. Kalevi Miettisen vuonna 2003 ilmestyneen Viipurinrinkeleitä-kirjan avulla. Se on hyvä lähdeteos, josta löytyy myös kirjallisuusluettelo tätä rinkeliasiaa koskien. Miettisen mukaan ensimmäinen kirjallinen maininta viipurinrinkelistä oli jo 1847 ilmestyneessä Uudessa Aapis-Kirjassa, joka oli painettukin Viipurissa ”I. Cederwaller ja Pojan tykönä. Imprimatur Clas Molander, maksaa niwottuna 4 kop. hopea-rahassa”.
Kirjan kannessa on komea kukko, joka toimii luokassa opettajana, seisoo kateederilla edessään iso kirja ja alempana neljä oppilasta. Kukon vieressä lattialla on viipurinrinkeli ja rihmallinen pieniä rinkeleitä.
Tiettävästi viipurinrinkeleitä leivottiin Viipurissa jo 1400-luvulla ainakin fransiskaanimunkkien luostarissa. Uskonnollista perua onkin rinkelin muoto, sillä se juontaa alkunsa rinnalla ristissä rukousasennossa olevista käsivarsista. – Pannaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin.
Tutumpi asia on laulu Ilta Viipurissa, johon Eino Kettunen teki sanat 1929:
”Torkkelissa sai mie muiston
alla koivu kauniin puiston
rinkelii ko siult mie kerrankii sain.”
Myöhemmin Sauvo Puhtila ja Juha Vainio hieman justeerasivat sanoja uuteen uskoon ja antoivat laululle uuden nimen Sellanen ol Viipuri. Sitä eivät kuitenkaan kaikki muistane, että melodia on alun perin tunnetun operettisäveltäjän Ralph Benatzkyn käsialaa. Mutta tarkoitettiinkohan siellä Torkkelinpuistossa rinkelillä rinkeliä vai mitä, ainakin Monrepossa tapahtui jo muutakin:
”Muistat sie myös jottai muuta
taisiha mi saaha suuta
Monrepoos myö kuuta ko
niin kahen kasseltiin.”
Viipurinrinkeli liittyi aikoinaan myös moottoriurheiluun, kun Viipurissa järjestettiin vuotuiset moottoripyörien ”Viipurin rinkeliajot”, viimeisen kerran kesällä 1939.
kari.naskinen@gmail.com