Belgialaisen Cécile Telermanin ohjaama elokuva kertoo ihmisistä, heidän ystävyydestään, rakkaudestaan, pettämisestä, erosta, uuden löytämisestä, unelmista ja ennen kaikkea pienistä ja isommista valheista sekä siitä pelosta, mitä tuntee salaisuuksien mahdollisista paljastumisista. Siis aivan tavallisia kuvioita elämässä.
Päähenkilöt ovat Pariisissa asuvat sisaruspari Josephine ja Iris. Josephine on historiantutkija, jonka mies jättää lähtiessään nuoren rakastajattarensa kanssa Keniaan töihin krokotiilinkasvattamoon. Lähtiessään mies ottaa salaa 40 000 euroa lainaa ja väärentää Josephinen nimen takaajaksi, ja huonostihan lainan kanssa käy. Iris on blondibimpo, jolla on taustalla epäonnistunut urayritys Hollywoodissa, mutta pelastukseksi on löytynyt rikas asianajaja, jonka kanssa on avioitunut.
Gerard Depardieun tyttären Julie Depardieun esittämä Josephine (kuvassa vas.) on tietenkin sympaattinen ja Emmanuelle Béartin esittämä Iris (oik.) kaikkea muuta. Elokuvan muutkin henkilöhahmot on piirretty yksiulotteisin kuvin, on hyviä ja huonoja. Nimenomaan tämä tekee elokuvasta kovin pinnallisen. Tarina sinänsä on nokkela ja viihdyttäväkin, mutta siitä ei ole saatu irti tavanomaista saippuaoopperaa kummempaa.
Juonen keskiössä on ohi ihmissuhdeongelmien Iriksen julkisuushakukuinen temppu: Josephine kirjoittaa 1100-luvulle sijoittuvan romaanin, joka kuitenkin pannaan Iriksen nimiin – tyhjäpää saa tavoittelemansa ja Josephine pääsee veloistaan. Sitten alkaa jännitys: miten valheen kanssa käy?
Elokuva perustuu Katherine Pancolin romaaniin (2006), josta tuli myyntimenestys, kuten siskostenkin kirjasta. Katherine Pancolin romaania ei kukaan ole väittänyt jonkun toisen kirjoittamaksi.
kari.naskinen@gmail.com