Tieto Peter von Baghin kuolemasta
tuli julkisuuteen tänään aamulla 22.9.2014. Illalla menin katsomaan
ranskalaisen elokuvan Clouds of Sils
Maria. Viime kesäkuussa sen ohjaaja Olivier
Assayas vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla, jossa von Bagh haastatteli
häntä. Haastattelu on julkaistu suomennettuna von Baghin viimeiseksi päätoimittamassa
Filmihullu-lehdessä (4/2014).
Elokuva sopi hyvin eräänlaiseksi muistotilaisuudeksi Peter von Baghin kuolemanuutisiltaan. Elokuvassa Juliette Binoche esittää tunnettua teatterinäyttelijää, joka sanoo inhoavansa sinisen seinän edessä näyttelemistä. Tällä hän tarkoittaa nykyaikaista digitaalielokuvantekoa, jossa sininen tausta korvautuu lopullisessa elokuvassa jollakin keinotekoisella taustalla. Välillä Juliette Binoche käy ihmettelemässä 3D-elokuvaakin, mutta lopulta hän on jopa lähdössä mukaan johonkin älyttömältä kuulostavaan 3D-scifi-leffaan – vanhenevan tähden on tehtävä kaikkensa ja annettava periksi, kun nuori näyttelijäpolvi puskee päälle ja jyrää markkinoilla. Eivätkä nuoremmat aina ansioidu työllään, vaan julkisuuteen ja maineeseen mennään netissä leviävien hölmöilyjen, avioerojen ja muiden epäolennaisuuksien avulla.
Peter von Bagh ei antanut periksi. Digitaalinen elokuvatuotanto sai häneltä jyrkän tuomion. Kun von Bagh sanoi Sodankylässä, että koko digielokuvassa ei ole mitään järkeä, totesi Aki Kaurismäki tähän: ”Päädymme tähän negatiiviseen huomioon, että elokuva on kuollut, mutta onneksi me elämme.”
Peter von Bagh kuoli, mutta Assayasin uusimman elokuvan hän varmaankin ehti nähdä. Sodankylässä Assayas sanoi kuvanneensa kaikki elokuvansa filmille, ”miljoonista syistä. Sillä saa parempaa. Mikään digitaalinen kuva ei tekstuuriltaan toistaiseksi lyö vertoja 35-milliselle.” Lisäksi Assayas kertoi, että suurimman vaikutuksen häneen ovat tehneet vanhat mykkäelokuvat: ”Kyse on mustavalkokuvauksesta, magiasta, valaisusta. Moderni on kadottanut yhteyden näkymättömään. Mykkäelokuva on siihen yhteydessä.”
Peter von Bagh jos kuka oli mv-filmin ystävä. Tätä puolta ei unohdeta myöskään Clouds of Sils Mariassa. Siinä on kohtaus, jossa elokuvan henkilöt katsovat sata vuotta vanhaa mustavalkoista dokumenttielokuvanpätkää Sils Marian yli matalalla kulkevista pilvistä. Sekin vielä Peter von Baghin kuolemaan yhdistyen, että elokuvan alussa kerrotaan tunnetun näytelmäkirjailijan kuolemasta, ja tämän kirjailijan näytelmän ympärille elokuva nimenomaan kietoutuu.
Elokuva kokonaisuudessaan on hieno. Juliette Binoche esittää uransa huipulla olevaa näyttelijää Maria Endersiä, joka 20 vuotta aikaisemmin on esittänyt näytelmässä 18-vuotiasta tyttöä, ja nyt pitäisi ottaa vastaan samasta näytelmästä nelikymppisen ”vanhan naisen” rooli. Ikäkriisi iskee vastaan. Tulee mieleen Joseph L. Mankiewiczin kuusi Oscaria saanut Kaikki Eevasta (1950), jossa vanhenevaa tähteä esittää Bette Davis.
Pilvet ovat nyt Marian yllä, vaikka elokuvan nimi viittaa myös Sveitsissä olevaan pieneen kaupunkiin. Maria oli edellisen kerran näytellyt nuorta Sigridiä, joka ajaa esimiehensä Helenan itsemurhan partaalle. Nyt Maria valmistautuu vastahakoisesti esittämään Helenaa. Maria harjoittelee vuorosanoja assistenttinsa (Kristen Stewart) kanssa Sils Mariassa, jossa heidän keskinäinen tilanteensa alkaa muistuttaa harjoiteltavan näytelmän pääparin ahdistavaa suhdetta.
Huomionarvoista on myös, että nykyelokuvassa pystytään kahden kauniin naisen työ- tai ystävyyssuhdetta käsittelemään ilman lesbolätinää.
Olivier Assayas on pitkänlinjan elokuvantekijä, joka useimmiten on myös elokuviensa käsikirjoittaja. Perinteet ovat vahvat, sillä hänen isänsä Jacques Rémy oli tunnettu elokuva- ja tv-käsikirjoittaja. Isänsä kautta Olivier filmihommiin ajautuikin, ensin erilaisiin avustajantehtäviin, mm. Teräsmiehessä (1978), ja tuuraamaan isäänsä television Maigret-sovitusten tekijänä. Kirjoittaminen muutenkin on hänelle toinen leipälaji, nuorempana hän kirjoitti viiden vuoden ajan elokuvan ranskalaiseen raamattuun Cahiers du Cinemaan. Nyt ohjaajana ja käsikirjoittajana tämä tausta näkyy – elokuvat ovat ikään kuin täyteen kirjoitettuja, tyhjänpäiväistä jauhamista ei ole.
kari.naskinen@gmail.com
Elokuva sopi hyvin eräänlaiseksi muistotilaisuudeksi Peter von Baghin kuolemanuutisiltaan. Elokuvassa Juliette Binoche esittää tunnettua teatterinäyttelijää, joka sanoo inhoavansa sinisen seinän edessä näyttelemistä. Tällä hän tarkoittaa nykyaikaista digitaalielokuvantekoa, jossa sininen tausta korvautuu lopullisessa elokuvassa jollakin keinotekoisella taustalla. Välillä Juliette Binoche käy ihmettelemässä 3D-elokuvaakin, mutta lopulta hän on jopa lähdössä mukaan johonkin älyttömältä kuulostavaan 3D-scifi-leffaan – vanhenevan tähden on tehtävä kaikkensa ja annettava periksi, kun nuori näyttelijäpolvi puskee päälle ja jyrää markkinoilla. Eivätkä nuoremmat aina ansioidu työllään, vaan julkisuuteen ja maineeseen mennään netissä leviävien hölmöilyjen, avioerojen ja muiden epäolennaisuuksien avulla.
Peter von Bagh ei antanut periksi. Digitaalinen elokuvatuotanto sai häneltä jyrkän tuomion. Kun von Bagh sanoi Sodankylässä, että koko digielokuvassa ei ole mitään järkeä, totesi Aki Kaurismäki tähän: ”Päädymme tähän negatiiviseen huomioon, että elokuva on kuollut, mutta onneksi me elämme.”
Peter von Bagh kuoli, mutta Assayasin uusimman elokuvan hän varmaankin ehti nähdä. Sodankylässä Assayas sanoi kuvanneensa kaikki elokuvansa filmille, ”miljoonista syistä. Sillä saa parempaa. Mikään digitaalinen kuva ei tekstuuriltaan toistaiseksi lyö vertoja 35-milliselle.” Lisäksi Assayas kertoi, että suurimman vaikutuksen häneen ovat tehneet vanhat mykkäelokuvat: ”Kyse on mustavalkokuvauksesta, magiasta, valaisusta. Moderni on kadottanut yhteyden näkymättömään. Mykkäelokuva on siihen yhteydessä.”
Peter von Bagh jos kuka oli mv-filmin ystävä. Tätä puolta ei unohdeta myöskään Clouds of Sils Mariassa. Siinä on kohtaus, jossa elokuvan henkilöt katsovat sata vuotta vanhaa mustavalkoista dokumenttielokuvanpätkää Sils Marian yli matalalla kulkevista pilvistä. Sekin vielä Peter von Baghin kuolemaan yhdistyen, että elokuvan alussa kerrotaan tunnetun näytelmäkirjailijan kuolemasta, ja tämän kirjailijan näytelmän ympärille elokuva nimenomaan kietoutuu.
Elokuva kokonaisuudessaan on hieno. Juliette Binoche esittää uransa huipulla olevaa näyttelijää Maria Endersiä, joka 20 vuotta aikaisemmin on esittänyt näytelmässä 18-vuotiasta tyttöä, ja nyt pitäisi ottaa vastaan samasta näytelmästä nelikymppisen ”vanhan naisen” rooli. Ikäkriisi iskee vastaan. Tulee mieleen Joseph L. Mankiewiczin kuusi Oscaria saanut Kaikki Eevasta (1950), jossa vanhenevaa tähteä esittää Bette Davis.
Pilvet ovat nyt Marian yllä, vaikka elokuvan nimi viittaa myös Sveitsissä olevaan pieneen kaupunkiin. Maria oli edellisen kerran näytellyt nuorta Sigridiä, joka ajaa esimiehensä Helenan itsemurhan partaalle. Nyt Maria valmistautuu vastahakoisesti esittämään Helenaa. Maria harjoittelee vuorosanoja assistenttinsa (Kristen Stewart) kanssa Sils Mariassa, jossa heidän keskinäinen tilanteensa alkaa muistuttaa harjoiteltavan näytelmän pääparin ahdistavaa suhdetta.
Huomionarvoista on myös, että nykyelokuvassa pystytään kahden kauniin naisen työ- tai ystävyyssuhdetta käsittelemään ilman lesbolätinää.
Olivier Assayas on pitkänlinjan elokuvantekijä, joka useimmiten on myös elokuviensa käsikirjoittaja. Perinteet ovat vahvat, sillä hänen isänsä Jacques Rémy oli tunnettu elokuva- ja tv-käsikirjoittaja. Isänsä kautta Olivier filmihommiin ajautuikin, ensin erilaisiin avustajantehtäviin, mm. Teräsmiehessä (1978), ja tuuraamaan isäänsä television Maigret-sovitusten tekijänä. Kirjoittaminen muutenkin on hänelle toinen leipälaji, nuorempana hän kirjoitti viiden vuoden ajan elokuvan ranskalaiseen raamattuun Cahiers du Cinemaan. Nyt ohjaajana ja käsikirjoittajana tämä tausta näkyy – elokuvat ovat ikään kuin täyteen kirjoitettuja, tyhjänpäiväistä jauhamista ei ole.
kari.naskinen@gmail.com