Lahden Sampo, Sampo-Basket ja Namika ovat voittaneet yhteensä kymmenen koripallon
SM-kultaa vuodesta 1966 lähtien. Kotiottelunsa ne pelasivat Lahden
Urheilutalossa. Kimmon miehet voittivat 1960-luvulla kolme
lentopallomestaruutta ja naiset seuraavan vuosikymmenen molemmin puolin toiset
kolme mestaruutta. Urheilutalo on ollut monien muidenkin menestyslajien
kotiareena lahtelaisille, mm. keilaajille, nyrkkeilijöille ja
naisvoimistelijoille. Nyt rakennuksen ympärille on pystytetty aidat ja niiden
sisäpuolella alkaa Urheilutalon purkaminen.
Puretaan, vaikka Lahden yleiskaavassa vuodelta 1966 varsinkin Urheilutalon vanha osa (1957) mainitaan arvokkaana kohteena. Uudella osalla (1967) ei olekaan väliä, sillä se liitettiin vanhaan osaan vähän törpösti. Vanhan funkistyylisen osan suunnitteli maineikas lahtelainen arkkitehti Unto Ojonen ja uuden osan helsinkiläiset rakennusarkkitehdit Ossi Rajala ja Ilpo Hälvä.
Kun Urheilutaloa alettiin heti sotien jälkeen suunnitella, oli sijoituspaikkavaihtoehtoja useita: Hevosmiehenkadun (nyk. Hollolankatu) varrella oleva maa-alue Työväenopiston ja Suojalinnan välissä, Hevosmiehenkadun ja Vuorikadun kulmassa oleva kolmiotontti, Tarinakadun varrella oleva tontti, Lyseon ja linja-autoaseman välinen alue ja Reunanpalstan tontti Aleksanterinkadun ja Savonkadun (nyk. Kauppakatu) kulmassa. Kaupunginvaltuusto valitsi 1948 paikaksi Reunanpalstan, mutta kun hanketta ei heti saatu vauhtiin, meni Reunanpalsta muihin tarkoituksiin; nyt paikalla on Trio. Vuonna 1955 asia liikahti vihdoin eteenpäin, kun kaupunki osoitti Urheilutaloa varten tontin Jalkarannantien ja Pormestarinkadun (nyk. Kyösti Kallion katu) välistä.
Urheilutalon rakentamista varten oli jo 1950 perustettu säätiö, jonka edustajistoon valittiin jäsenet kaupungilta (10), elinkeinoelämältä (5) ja urheiluseuroilta (5). Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi voimistelunlehtori Yrjö Kaloniemi. Hanketta varten säätiö järjesti julkisen rahankeräyksen, minkä lisäksi avustusta tuli kaupungilta, opetusministeriöltä ja veikkausvoittovaroista. Rakennustyöt alkoivat kesällä 1956 ja valmista tuli huhtikuussa 1957.
Ilman ongelmia tällaisesta uudenlaisessa rakennushankkeessa ei selvitty. Esimerkiksi voimailusalin piirustukset oli tehty liian matalan huonetilan mukaan, ja arkkitehdit joutuivat muuttamaan piirustuksia. Rahoitusvaikeuksiakin oli, ja joulukuussa 1956 säätiön hallitus jopa harkitsi rakennustöiden keskeyttämistä. Talon valmistumisen jälkeen raha-aukkoa paikattiin mm. järjestämällä urheilutalolla tansseja huvitoimikunnan puheenjohtajan Reino Sillanpään johdolla. Ensimmäiseksi talonmieheksi oli 55 hakijasta valittu Veikko Kakkonen. Keräyksiäkin järjestettiin lisää velkojen maksamiseksi – tuttu kuvio Lahden urheiluhommissa oli, että erityisesti pyrittiin maksamaan pois niitä lainoja, joissa oli henkilötakauksia.
Niin vain asiat hoidettiin ja 1966 tehtiin päätös Urheilutalon laajentamisesta. Uuden osan vihkiäispuheen piti opetusministeri Reino Oittinen syksyllä 1967. Kaupungin tervehdyksen esitti kaupunginjohtaja Teemu Hiltunen, josta sittemmin tuli säätiön hallituksen puheenjohtaja.
Kaupunginmuseo olisi halunnut säilyttää Urheilutalon, mutta kaupunginvaltuusto oli toista mieltä. Rakennus oli huonossa kunnossa ja talousongelmia aiheuttivat urheiluseurojen vuokranmaksuvaikeudet. Ainakin osa Urheilutalon toiminnoista on nyt siirtynyt uudistuneeseen Suurhalliin. Salibandyottelun kävinkin siellä jo katsomassa ja hyvältä näytti. Namika pelaa uudessa, paremmassa pelipaikassaan ensimmäisen sarjakotiottelunsa keskiviikkona 9.10. vastustajanaan Loimaan Bisons, kahden edelliskauden mestari.
kari.naskinen@gmail.com
Puretaan, vaikka Lahden yleiskaavassa vuodelta 1966 varsinkin Urheilutalon vanha osa (1957) mainitaan arvokkaana kohteena. Uudella osalla (1967) ei olekaan väliä, sillä se liitettiin vanhaan osaan vähän törpösti. Vanhan funkistyylisen osan suunnitteli maineikas lahtelainen arkkitehti Unto Ojonen ja uuden osan helsinkiläiset rakennusarkkitehdit Ossi Rajala ja Ilpo Hälvä.
Kun Urheilutaloa alettiin heti sotien jälkeen suunnitella, oli sijoituspaikkavaihtoehtoja useita: Hevosmiehenkadun (nyk. Hollolankatu) varrella oleva maa-alue Työväenopiston ja Suojalinnan välissä, Hevosmiehenkadun ja Vuorikadun kulmassa oleva kolmiotontti, Tarinakadun varrella oleva tontti, Lyseon ja linja-autoaseman välinen alue ja Reunanpalstan tontti Aleksanterinkadun ja Savonkadun (nyk. Kauppakatu) kulmassa. Kaupunginvaltuusto valitsi 1948 paikaksi Reunanpalstan, mutta kun hanketta ei heti saatu vauhtiin, meni Reunanpalsta muihin tarkoituksiin; nyt paikalla on Trio. Vuonna 1955 asia liikahti vihdoin eteenpäin, kun kaupunki osoitti Urheilutaloa varten tontin Jalkarannantien ja Pormestarinkadun (nyk. Kyösti Kallion katu) välistä.
Urheilutalon rakentamista varten oli jo 1950 perustettu säätiö, jonka edustajistoon valittiin jäsenet kaupungilta (10), elinkeinoelämältä (5) ja urheiluseuroilta (5). Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi voimistelunlehtori Yrjö Kaloniemi. Hanketta varten säätiö järjesti julkisen rahankeräyksen, minkä lisäksi avustusta tuli kaupungilta, opetusministeriöltä ja veikkausvoittovaroista. Rakennustyöt alkoivat kesällä 1956 ja valmista tuli huhtikuussa 1957.
Ilman ongelmia tällaisesta uudenlaisessa rakennushankkeessa ei selvitty. Esimerkiksi voimailusalin piirustukset oli tehty liian matalan huonetilan mukaan, ja arkkitehdit joutuivat muuttamaan piirustuksia. Rahoitusvaikeuksiakin oli, ja joulukuussa 1956 säätiön hallitus jopa harkitsi rakennustöiden keskeyttämistä. Talon valmistumisen jälkeen raha-aukkoa paikattiin mm. järjestämällä urheilutalolla tansseja huvitoimikunnan puheenjohtajan Reino Sillanpään johdolla. Ensimmäiseksi talonmieheksi oli 55 hakijasta valittu Veikko Kakkonen. Keräyksiäkin järjestettiin lisää velkojen maksamiseksi – tuttu kuvio Lahden urheiluhommissa oli, että erityisesti pyrittiin maksamaan pois niitä lainoja, joissa oli henkilötakauksia.
Niin vain asiat hoidettiin ja 1966 tehtiin päätös Urheilutalon laajentamisesta. Uuden osan vihkiäispuheen piti opetusministeri Reino Oittinen syksyllä 1967. Kaupungin tervehdyksen esitti kaupunginjohtaja Teemu Hiltunen, josta sittemmin tuli säätiön hallituksen puheenjohtaja.
Kaupunginmuseo olisi halunnut säilyttää Urheilutalon, mutta kaupunginvaltuusto oli toista mieltä. Rakennus oli huonossa kunnossa ja talousongelmia aiheuttivat urheiluseurojen vuokranmaksuvaikeudet. Ainakin osa Urheilutalon toiminnoista on nyt siirtynyt uudistuneeseen Suurhalliin. Salibandyottelun kävinkin siellä jo katsomassa ja hyvältä näytti. Namika pelaa uudessa, paremmassa pelipaikassaan ensimmäisen sarjakotiottelunsa keskiviikkona 9.10. vastustajanaan Loimaan Bisons, kahden edelliskauden mestari.
kari.naskinen@gmail.com