Ylimmän tason palloilusarjoihin joutuu nykyisin lunastamaan erityisen lisenssin. Pelkkä urheilullinen menestyminen ei riitä. Lisenssin saamisen edellytyksenä on mm. se, että paikkakunnalla on ko. palloilulajin liigaorganisaation vaatimukset täyttävä peliareena.Urheilulehden pääkirjoituksessa (10.2.) todetaan, että koko liigalisenssijärjestelmä on alun perin luotu painostuskeinoksi kunnallisia päätöksentekijöitä kohtaan. Poliittiset päättäjät ahdistetaan hankalaan tilanteeseen: kaupungissa toimiva joukkue pääsisi pelaamaan ylimmälle sarjatasolle, mutta ko. liitto ei hyväksy seuraa tähän sarjaan, koska kaupunki ei ole rakentanut sille kansainväliset vaatimukset täyttävää stadionia.
Kun ennen puhuttiin liigoista, tarkoitettiin rikollisjoukkioita, nyt nämä jalkapallo-, jääkiekko-, koripallo- ja pesäpalloliigat ovat kaupunkeja kiristäviä järjestöjä - jos ette rakenna stadioneita ja pelikenttiä meidän vaatimustemme mukaisesti, te ette sitten pelaa.
Jäähalleja on monissa kaupungeissa jouduttu rakentamaa yli todellisen laatutasotarpeen, ja jalkapallokentille on täytynyt tehdä esimerkiksi kalliita valaistusjärjestelmiä, vaikka otteluja voitaisiin pelata päiväsaikaankin.
Liigalisenssin saamisen edellytyksenä on myös, että seura täyttää lisenssivaatimuksissa olevat talousvaatimukset. Tähän on nyt kompastunut jalkapalloliigassa pelaava AC Oulu.
Eikä tällainen kiristys koske vain palloilusarjoja. Kun Lahti edelleen hakee hiihdon MM-kisoja, pitää ottaa huomioon, että FIS:n vaatimustaso vain kasvaa.
Miksi kunnat ovat tähän alistuneet? Bisnesmuotoinen kilpaurheilu ei kuulu kunnallisiin peruspalveluihin. Kuinkahan paljon on jokamiehen liikuntaharrastuksiin satsaamisesta jouduttu tinkimään siksi, että urheilumafiat ovat kiristäneet rahaa huippu-urheilulle?
kari.naskinen@gmail.com