Kansan johtajaksi

SDP:n puoluekokouksessa Joensuussa ajatukset olivat sekä menneessä että tulevaisuudessa. Ideologista selkärankaa haettiin perinteisistä sosialidemokraattisista arvoista, mutta katse oli kuitenkin tiukasti kansakunnan tulevaisuudessa, kansan tulevaisuudessa. Nimenomaan paino sanalla Kansa.

Loppupuheenvuorossaan puheenjohtaja Jutta Urpilainen sanoi, että SDP haluaa toimia Kansan kanssa, Kansan puolesta, Kansan parhaaksi. SDP on Kansan puolue, Kansan edustaja.

Jos Kansan ääni yhdentoista kuukauden kuluttua hyväksyy SDP:n, nousee Jutta Urpilainen myös Kansan johtajaksi.

Aivan kaikkea edes puoluekokous ei kuitenkaan hyväksynyt. Avauspuheenvuorossaan torstaiaamuna Jutta Urpilainen sanoi, että "varallisuudesta on maksettava tulevaisuudessa enemmän veroja". Tämä tarkoittaisi, että otettaisiin takaisin käyttöön jonkinlainen varallisuusvero, minkä punamultahallitus poisti Eero Heinäluoman ollessa valtiovarainministerinä. Jutta Urpilainen perusteli: "Veropohjaa on seuraavan vaalikauden aikana vahvistettava oikeudenmukaisella ja tehokkaalla tavalla."

Puoluekokousedustajat eivät kuitenkaan hyväksyneet omaisuusveron palauttamisesta tehtyjä aloitteita. Seuraavan kerran asia tulee esille, kun puoluevaltuuston puheenjohtajan Jouni Backmanin vetämä verotyöryhmä ottaa kantaa asiaan. Backman sanoi kuitenkin jo eilen, että paluuta vanhaan ei tässä asiassa ole syytä haikailla. Hän muistutti varallisuusverolla aikoinaan kerätyn vain vaatimattoman määrän verotuloja. - "Joka puolella on siirrytty verottamaan omaisuudesta saatavaa tuloa, koska siitä saa suuremmat verotuotot", Backman sanoi.

RAUHAA JA RAKKAUTTA

Rauhanaate pysyy keskeinä arvona demareilla. Mutta lukekaapa, miten Jutta Urpilainen muotoili: "Presidenttien Ahtisaari ja Halonen perintö velvoittaa Suomea vahvaan rooliin niin rauhanturvaamisessa, rauhanvälittämisessä kuin ihmisoikeuksissa." Kaukopartiomies Koivisto ei saanut nimeään demarien presidenttilistaan tässä yhteydessä.

Keskeiseksi arvoksi nousi puoluekokouksessa myös rakkaus. Uusi puoluesihteeri Mikael Jungner julisti - puheenjohtajan luvalla kuulemme - SDP:n rakkauden, intohimon ja ilon puolueeksi. Tässä kohtaa tuli hauskasti mieleeni, että johan oma rakkaani tiesi tämän oikeaksi linjaksi kunnallisvaaleissa 2008; vaimoni Ulla Vaaran iskulause vaaleissa oli "turvaa, iloa, rakkautta", ja tuloksena oli Ullan tähän asti selvästi suurin äänimäärä.

Mikaelin oman rakkauden suurin kohde on vaimo Maria Jungner, demari hänkin, Espoon kaupunginvaltuutettu. Maria Jungner on vanhan tutun telkkariviihdemiehen Aarre Elon tytär. Pientä rakkautta Mikael Jungner tuntee myös ruotsinkielistä HIFK:ta kohtaan, vaikka oikeampi kohde olisi ruotsinkielisen Hjallis Harkimon Jokerit, jonka taustalta historiasta löytyy TUL:n seura Töölön Vesa.

Mikael Jungnerin taustalta löytyvät mm. opiskelijademareiden puheenjohtajuus ja pääsihteeriys. Noina vuosina Jungnerin kanssa pyörivät samoissa demariopiskelijoiden (SONK) kuvioissa myös Pertti Rauhio ja Timo Räty, nykyisin eduskunnan hallintojohtaja ja AKT:n puheenjohtaja.

kari.naskinen@gmail.com

Taistojen tiellä

Puoluekokouksessa Joensuussa on koko ajan ollut hyvä fiilinki. Tunnelma kohosi huippuunsa perjantain iltajuhlassa, kun puheenjohtaja Jutta Urpilainen nostatti puoluekokousväen laulamaan yhdessä Taistojen tiellä. En muista, milloin edellisen kerran olisin kokenut niin voimakkaan tunne-elämyksen kuin tuon yhteislaulun aikana. Eivätkä muistaneet monet muutkaan. Kun kyselin vanhemmilta demarikonkareilta vastaavanlaisia muistoja, niin siltä tuntui, että jotain samaa on ilmeisesti tapahtunut kaukana historiassa Rafael Paasion puheenjohtajuuden aikana.

Puoluekokouksen puheista heijastui myös se, että SDP on tehnyt jonkinlaista paluuta juurilleen. Pertti Paasiokin sanoi Jutta Urpilaisen puheista, että niistä saattoi erottaa jopa sosialistisia elementtejä. Tässä on merkittävä linjantarkistus tai voisiko tästä sanoa, että hapuileva vaihe on nyt ohitettu. Viime syksynä mm. puolueen ohjelmajohtaja Juha Eskelinen pohti sitä, pitääkö demaripuoluetta kutsua keskustavasemmistolaiseksi, punavihreäksi vai edistykselliseksi. Nyt tätä haikailua ei tarvitse harrastaa.

Edellinen puoluesihteeri Ari Korhonen niin ikään viime syksynä kertoi, että kun SDP oli lähdössä kehittämään sisuaalista ilmettään, niin värimaailmaan tarvittaisiin raikkautta, jotta kuvattaisiin uutta tulemista ja nousua. En ole täällä Joensuussa nähnyt uudesta ilmeestä toistaiseksi muuta kuin puolueen hieman uudelleen muotoillun merkin. Uutta siinä on, että kulmat ovat vähän pyöristyneet. Saattaa sopia paremmin uudelle puoluesihteerille Mikael Jungnerille, joka pääsee vauhtiin paremmin pyöreäkulmaisella merkillä kuin vanhalla neliskulmaisella.

Tämän lauantaipäivän yksi asia lahtelaisittain oli, että Arpo Heinonen valittiin SDP:n kunniajäseneksi. Hän toimi mm. puoluehallituksen jäsenenä 1994-2000.

Eilen perjantaina valittiin Mika Kari toiselle kaksivuotiskaudeksi puoluehallitukseen. Hämeen edustajiksi puoluevaltuustoon valittiin Tuula Kilpinen, Eino Järvinen, Hannele Rämö, Kari Kaistinen ja Rauno Kurki.

kari.naskinen@gmail.com

Suomalainen dokumenttielokuva elää parasta aikaansa

Elokuvakerhossa näin 1960-luvulla Robert Flahertyn hienoja dokumenttielokuvia, mieleen ovat jääneet Nanook, pakkasen poika (1922), Tabu – tarina Etelämereltä (1931) ja Louisiana Story (1948). Ne tuntuivat vähän kummallisuuksilta elokuvakerhon ohjelmistossa. Voi kyllä olla niinkin, että näin nämä elokuvat Jyväskylän Kesän ohjelmistossa ja Peter von Baghin esitteleminä. Ovat joka tapauksessa kaikki klassikoita elokuvan historiassa. Tällä hetkellä Lahdessa menee elokuvateattereissa kolme pitkää dokumenttielokuvaa. Harvinainen tilanne. Onkin niin, että suomalaisella dokumenttielokuvalla ei koskaan aikaisemmin ole ollut näin hyvää asemaa.

Vanhemman polven elokuvissakävijät muistavat sen ajan, kun ennen ”varsinaisen elokuvan” elokuvan alkua näytettiin erilaisia lyhytfilmejä, oli uutiskatsauksia, lapsellisia valistuselokuvia ja muita pr-luonteisia pätkiä. Ne oli kärsittävä alta pois. Näitä 5-15 minuutin pituisia elokuvia piti esittää, koska ne laskivat elokuvalipuille määrättyä huviveroa 5 %.

Tämä veronalennus olikin hyvä täky. Kun lyhyitä elokuvia oli tehty ennen verolakia (1932) 20-30 vuosittain, tehtiin näitä veronalennuselokuvia heti vuonna 1933 yli 250. Sotien aikana myös Puolustusvoimat ja Valtion tiedotuslaitos alkoivat tehdä lyhytelokuvia sotapropagandaksi kotirintamalle.

Tunnetut pitkien elokuvien ohjaajatkin tekivät dokumenttielokuvia. Erik Blomberg teki elokuvan poroerottelusta 1947 ja Suomen kommunistisen puolueen 30-vuotiselokuvan 1948. Valentin Vaalan Jääkenttien halki Suomeen (1963) jopa palkittiin festivaaleilla Milanossa. Matti Kassilakin ohjasi dokumenttielokuvia.

Vuonna 1964 lyhytelokuvan veroedut poistettiin, ja se lopetti aika tarkkaan dokumenttielokuvien tekemisen. Televisiokin oli tullut pilaamaan elokuvamarkkinoita, joten elokuvalla kaikkiaan meni tuolloin huonosti.

Nyt on toisin. Lahdessa nyt nähtävät elokuvat ovat Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen ohjaama Miesten vuoro, Joonas Neuvosen Reindeerspotting ja Virpi Suutarin Auf Wiedersehen Finnland. Lisäksi tänä vuonna on valmistunut ainakin kolme muuta pitkää dokumenttielokuvaa: Mikko Ronkaisen Freetime Machos, Tahvo Hirvosen Stadilaista tangoa etsimässä ja Kalle Kujalan Rautaa rajan taa.

Myös televisio on nykyisin hyvä dokkareiden esittäjä. Esimerkiksi maanantai-illan Kotikatsomo-ohjelmassa on silloin tällöin erinomaisia dokumenttielokuvia. Sen sijaan Jim-kanavan pölvästejä amerikkalaisia elokuvia ei pidä sekoittaa varsinaisiin dokumenttielokuviin.

En ole tämän vuoden pitkistä suomalaisista dokumenttielokuvista nähnyt kuin Miesten vuoron (kuva). Se on sydäntäriipaiseva kertomus miehistä ja niiden jutuista. Miehet istuvat saunassa ja puhuvat – eivät jääkiekosta eivätkä naisseikkailuista, vaan elämiensä vaikeista kohdista. Tippa linssissä joutuu joitakin tarinoita kuuntelemaan. Ne kertovat syntymästä, kuolemasta, rakkaudesta, ystävyydestä, eroista, kuolemasta. Elokuva kuvaa ja kuuntelee miehiä, kamera kääntää välillä objektiivin suomalaiseen maisemaan, ja kokonaisuudesta syntyy kuin… mikä tämä nyt on… balladi, runo, kunnianosoitus miehelle…

Sauna on paikka, jossa juro ja ujo suomalainen mies puhuu sydämensä puhtaaksi. On helpompaa puhua ongelmistaan kaverille lauteilla kuin hakeutua terapeutin hoitoon. Saunassa on turvallista kyyneleet silmissä puhua elämän tuskaa tai nauraa onnea. Kyyneleitä on helpompi vuodattaa, kun silmät ovat löylyssä märät muutenkin.

Kamera vierailee monenlaisissa saunoissa: joulusauna, paperitehtaan sauna, sotaveteraanien sauna, kapiaisten sauna jne. Muutamina kevennyksinä on väläyksiä erikoisista saunoista; joku on tehnyt saunan vanhasta puhelinkopista, joku autosta.

Elokuvatekijät sanovat, että saunassa vallitsee todellinen demokratia. Ammatti ja muut roolit jätetään pukuhuoneisiin, ja löylyihin astellaan alastomina omina itsenämme kaikkine virheinemme ja erheinemme. Saunassa ei ole väliä onko putkimies, toimitusjohtaja, bussikuski, lapsi, nuori tai vanha - kaikki ovat siellä tasa-arvoisina nauttimassa samasta hetkestä ilman minkäänlaista erottelua.

”Eri tarinoiden kautta haluamme etsiä elokuvan keskeistä sanomaa: elämä on helpompaa jos on joku jota rakastaa”, sanovat Berghäll ja Hotakainen.

Entä mitä sanoo ranskalainen kriitikko Émile Vuillermoz dokumenttielokuvasta: ”Dokumentaari selittää tapahtumia, se paljastaa ne eleiden kautta. Se nostaa täyteen päivänvaloon kohtalon salaiset strategiat.”

kari.naskinen@gmail.com

Porvarit kaipaavat ryhmäkuria

Oikeiston taholta on perinteisesti annettu ymmärtää, että ryhmäkuri on paha asia. Siinä puolueorganisaatio sitoo vapaan maan vapaiden kansalaisten käsiä. Tästä on syytetty nimenomaan vasemmistopuolueita, koska eihän esimerkiksi yksilönvapautta korostava Kokoomus voi ryhmäpäätöksiä tehdä. Tämä tietenkin on täyttä kukkua, sillä ryhmäpäätöksiä ovat aina tehneet kaikki puolueet silloin tällöin.

Kokoomuksen tiukasta kurimenettelystä oli tyypillinen esimerkki Heinolan reumasairaalaa koskenut äänestys. Kun Tuija Nurmi ja Ilkka Viljanen halusivat vaalipopulistisista syistä osoittaa olevansa sairaalan pelastamisen kannalla, he joutuivat jäämään pois äänestyksestä, koska Kokoomuksen ryhmäpäätöksen mukaan reumasairaala piti äänestää nurin.

Kreikka-äänestyksessä puolestaan kepulaiset protestoivat hallitusta vastaan, mutta eivät uskaltaneet painaa ei-nappia, vaan osa kepulaisista jäi pois äänestyksestä (8) tai äänesti tyhjää (3).

Lahdessakin porvarit itkevät tällä hetkellä ryhmäkurin perään. Lahden oikeistolehdet ovat olleet hädissään, kun muutamissa asioissa viime aikoina ei äänestysjakauma ole noudattanut puolueidenvälisiä rajoja - "tämä havainnollistaa sitä, kuinka sekavassa tilanteessa lahtelainen päätöksentekokoneisto on tällä hetkellä". Tämän takia porvarilehdet ovat sitä mieltä, että Kokoomuksen ja SDP:n on löydettävä yhteinen sävel omissa ryhmissään.

Näin asioihin suhtaudutaan aina tilanteen mukaan. Yksilönvapauspuolueessakin ovat asiat huonolla tolalla, kun sen yksilövaltuutettuja ei saada kuriin juuri oikeita asioita edistämään pyrittäessä.

Kuva on Lahden kaupungintalolta valtuustosalista.

kari.naskinen@gmail.com

Viro ja Ukraina saatava MM-kisoihin

Jääkiekon MM-kisojen kauneimmat misut katsomossa ovat olleet tshekkejä. Urheiluohjelmien kuvaajilla on tunnetusti hyvä silmä, ja tästä oli todisteena tämänpäiväinen ottelu Tshekki - Ruotsi, jonka katsomokuvissa ei nähty yhtään ruotsalaista tyttöä, mutta tshekkiläisiä joka toinen minuutti.

Suomalaisia kiekkokaunottaria kuvaajat ovat myös löytäneet, mutta suomalaisilla ja tshekeillä on yksi ero: kun suomalainen näkee kuvansa jäähallin isolta kuvaruudulta, hän nousee kaljapäissään seisomaan ja riehuu kädet pystyssä kuin hullu - tshekkikaunottaret ovat viileitä, korjaavat ehkä vähän asentoaan, että näyttää vielä kauniimmalta.

Toivomus Kalervo Kummolalle: järjestä Viro ja Ukraina MM-kisojen A-sarjaan, ja saisi siellä olla enemmänkin Itä-Euroopan ja entisestä Neuvostoliitosta erkaantuneita maita. Virolaiset ja pitkäsääriset ukrainalaiset ovat ihmisrodun parhaita edustajia. Niin kyllä ovat venäläisetkin, mutta venäläiset naiset eivät ole kovin innostuneita jääkiekkohalleihin menemään.

Kummola on alan miehiä. Kun eduskunnassa kähistiin pari vuotta sitten siitä, että kansanedustajat "ahdistelevat" naisia (pelkkä katsekin tulkittiin ahdisteluksi), Kummola sanoi niin kuin asia on: "Johonkin se katsekin on pantava, jos samaan hissiin hyppää naisedustaja tai avustaja rinnat törröllään ja kolme ylintä nappia auki. Jos katse hakee alimman napin kohtaa, on ahdistelija, jos ei, on outo ihminen joka ei huomaa mitään."

kari.naskinen@gmail.com

Sosialismi pelastaa

Sosialismia on taas tarvittu. Ensin tähän järjestelmään piti turvautua Yhdysvalloissa ja nyt Euroopassa. Aina hädän tullen, kun markkinatalous joutuu pulaan, huudetaan apuun valtioita, jotka kapitalistimaissakin edustavat sosialistista järjestelmää. Ilman kansalaisilta kerättyjä verovaroja olisivat tällä hetkellä kusessa sekä isot autotehtaat, pankit että muutkin markkinatalouden tukipylväät.

Esimerkkejä löytyy lähempääkin. Lahdessakin veronmaksajia tarvitaan jatkuvasti pelastamaan yksityisiä bisneksiä. Parhaillaan vaikertaa Lahden Messut Oy, joka tekee konkurssin, ellei kaupunki lähde sitä rahoittamaan. Jääkiekkoyhtiötä kaupunki päätti jo tukea, ja kohta on edessä myös vanhan yksityisen konserttitalon pelastaminen. (Päijät-Hämeen maakuntalauluksikin pitäisi säveltää ”Yrittäjät valittavat aina”.)

Kokoomukselle ja elinkeinoelämälle tällainen systeemi kelpaa. Kokoomuksen ideologia sekä valtakunnan että paikallisella tasolla on kaiken mahdollisen yksityistäminen – koko terveydenhoito, päiväkodit, rautatiet, yliopistot… Riskit tässä uusliberalistisessa ajattelussa ovat pienet, sillä jos pieleen menee, vastuun kantaa lopulta kuitenkin sosialistinen veronkeruujärjestelmä.

Porvareiden mallimaa on tietenkin USA. Siellä on päädytty johdonmukaisesti kasvattamaan tuloeroja, koska näin uskotaan talouspolitiikan toimivan parhaalla mahdollisella tavalla. Rikkaille on annettu entistä suurempia verohelpotuksia, koska ajatellaan, että näin talouselämän pyörät pyörivät aina vain paremmin. Tätä Amerikan mallia ajetaan takaa myös Vanhasen – Kataisen hallituksessa. Sen ideologinen peruslinjaus on, että hyvätuloisten etuuksia pitää lisätä.

Television MOT-ohjelmassa (24.8.2009) lainattiin Sauli Niinistöä ja Björn Wahlroosia: ”Pitää sietää se, että jotkut rikastuvat, kokonaisuuden vuoksi. Yleensä taloudessa ei mene hyvin, elleivät tuloerot kasva.”

Jorma Ollilan sanontana puolestaan oli, että ”alentamalla veroja saadaan talouteen aikaan myönteinen kierre”.

Yhdysvalloissa tämän kierteen kanssa on jo kaksi kertaa menty metsään, kuten taloustieteen nobelisti Robert Solow tv-ohjelmassa kertoi: 1930-luvun alussa USA ajautui suureen lamaan ja nyt on käynyt samalla tavalla – ”En pidä sattumana sitä, että USA:n historian suurimmat tuloerojen kasvun jaksot päättyivät historian pahimpiin talouskriiseihin. Niiden välillä on vahva yhteys.”

KATAINEN HALUAA
OLLA KUIN REAGAN

MOT-ohjelmassa sanottiin, että rikkaiden suunnaton rikastuminen tuli mahdolliseksi, kun valtaan tuli Ronald Reagan, ja reaganilaista talouspolitiikkaa kiihdytti vielä viime vuosina George W. Bushin hallinto. Suomessa Jyrki Katainen haluaa Reaganiksi, ja Matti Vanhanen seuraa sivusta hyväksyvästi, minkä naisseikkailuiltaan ehtii.

Suomessakin rikkaiden verotusta kevennetään ja kaikki mahdollinen julkishallinnon toiminta pyritään yksityistämään. Verotuksessa tavoitteena on tasavero. Tähän päästään sillä, että ansiotulojen verotusta kevennetään (Ollilan toivoma tapa) ja siirretään verotusta välillisiin veroihin ja muihin valtion keräämiin maksuihin. Näin veroprogression merkitys pienenee, koska välillisiä veroja maksavat kaikki saman verran riippumatta maksukyvystä. Kunnallisverokin on epäoikeudenmukainen tasavero. Kaiken huippu on, että kunnallisveroa ei tarvitse maksaa ollenkaan pääomatuloista. Sellainen ihminen, joka ei käy töissä, vaan elää pääomatuloilla, ei maksa kunnallisveroa!

Tilanteesta Suomessa kertoo nyt se, että tyytyväisiä Vanhasen - Kataisen hallituksen veropolitiikkaan ovat ne, jotka ansaitsevat vähintään 45 000 euroa vuodessa (kuukausipalkka vähintään 3750 euroa). Tämä tulos saatiin Yle Uutisten teettämässä kyselyssä (Taloustutkimus Oy).

Tällainen veropolitiikka lisää entisestään eriarvoisuutta. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos on laskenut, miten hallituksen tekemät muutokset vero- ja etuusperusteisiin vaikuttivat viime vuonna eri tuloluokissa. Kun henkilön tulot olivat 45 000 euroa, oli nettohyöty 987 euroa. Vastaavasti 22 000 euron tuloilla hyöty oli 410 euroa ja 15 000 euron tuloilla 212 euroa.

OECD:n raportin mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa vuosina 1995 - 2005 erittäin paljon, vain Kanadassa ne kasvoivat enemmän.Vuoden 2007 lopussa Suomessa oli yli 700 000 köyhää. Projektipäällikkö Heikki Viitamäki Valtion taloudellisesta tutkimuslaitoksesta on laskenut, että hallituksen päätöksillä köyhien määrä kasvoi viime vuonna 9000:lla.

JUNGNER HYLÄTTÄVÄ

Kreikka-rähinän aikana Jyrki Katainen sanoi radiossa, että SDP:n nykyjohto on tuhonnut puolueessaan Paavo Lipposen perinnön. Hyvä niin, koska näin SDP on osaltaan tehnyt paluuta sosialistiseksi puolueeksi.

Nykyisessä sosialidemokratiassa pitäisi linjaa reivata lisääkin sosialismin suuntaan. Siksi ei Mikael Jungneria pidä valita puoluesihteeriksi. Vaikka en miestä tunne, niin sellainen kuva julkisuudessa on, että Jungner edustaa hyvin selvästi demarien oikeistosuuntausta. Nyt kun politiikka on palannut politiikkaan, on SDP:n kannettava vastuunsa vasemmistolaisena puolueena. Eivät demarit tarvitse näkyvälle paikalle lipposmaista, varallisuusverovähentäjätyyppistä piiloporvaria.

Jungnerin edustama Helsingin demokraatit on SDP:n ensimmäinen osasto, jonka nimestä sana sosialismi on jätetty kokonaan pois. Osaston jäsenillä ei ole mitään sitä vastaan, jos koko puolueen nimi jossain vaiheessa muuttuu esimerkiksi Suomen demokraateiksi.

Sosialidemokratian on edelleen oltava yhteiskunnallista uudistustyötä sosialismin arvojen perustalta, kuten puoluekokouksessa Turussa 1999 hyväksytyssä periaateohjelmassa todetaan. Tuossa ohjelmassa hyväksyttiin SDP:n politiikan ne perusarvot ja lähtökohdat, joille puolueen muu ohjelmatyö ja poliittinen toiminta nojaavat. Jungner ei tähän työhön sovi.

kari.naskinen@gmail.com

Kun on kokoomuslainen, soveltuu Lahdessa kaikkeen

Lahden museonjohtajaksi valittiin äskettäin Riihimäen Kokoomuksen varapuheenjohtaja Timo Simanainen ja eilen valittiin Lahden opetuspäälliköksi Espoon opetuslautakunnan kokoomuslainen jäsen Lassi Kilponen äänin 7-4.

Erikoista opetuspäällikön valintaprosessissa oli, että ainakin yhdeltä hakijalta oli kysytty myös puoluekantaa. Lain mukaan työnhakijalta saa työhaastattelussa kysyä vain sellaisia henkilötietoja, jotka ovat työsuhteen hoitamisessa tarpeellisia. Lahdessa näköjään katsotaan, että Kokoomuksen jäsenyyttä tarvitaan työn hoitamisessa.

Sekä Simanaista että Kilposta haastatteli soveltuvuustesteissä konsulttifirma Personnel. Sen konsulttijohtaja Petri Heikinheimo sanoi pari vuotta sitten Radio Voiman haastattelussa yleisen käytännön olevan se, että haastateltavalta kysellään asioista, jotka vaikuttavat hänen kykyynsä hoitaa työtehtäväänsä. - "Haastateltavan perhetilanne ja puolison ammatti voivat vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa sitoutua työpaikkakunnalle ja alkoholinkäyttö saattaa vaikuttaa työtehtävien hoitoon, niinpä nämä asiat tulevatkin esille työhaastatteluissa", sanoo Heikinheimo, jonka puoliso on Lahden entinen kaupunginvaltuutettu, Kokoomuksen Arja Heikinheimo.

Petri Heikinheimoa haastateltiin radiossa sen jälkeen, kun Lapin Kansa oli perunut Johanna Korhosen työhönoton tämän paljastuttua lesboksi. Petri Heikinheimo sanoi, ettei työnantajalle kuulu onko haastateltava parisuhteessa naisen vai miehen kanssa, koska se ei olennaisesti vaikuta hänen kykyynsä hoitaa työtään. Myös työlaki sanoo yksiselitteisesti, ettei työntekijöitä saa asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolisen suuntautumisen tai poliittisen näkökannan mukaan.

Johanna Korhonen vei asian oikeuteen ja sai isot korvaukset. Lahden opetuspäällikön virkaa hakeneet voisivat nyt tehdä samoin.

kari.naskinen@gmail.com

Vakionopeudensäädin kiellettävä

Helsingin Sanomien autosivulla viime lauantaina oli juttu siitä, miten "ikäautoilijat" hyötyvät uudesta ajoneuvotekniikasta. Yhtenä hyödyttäjänä mainittiin vakionopeudensäädin. Se on kuitenkin niin vaarallinen kapistus, että se tulisi kieltää.

Kun auton vauhti säädetään vakioksi ko. laitteella, kuljettaja voi pitää jalkansa auton lattialla, tai lepuuttaa niitä miten haluaa. Entä kun tulee äkkitilanne, jolloin tarvitaan nopeaa jarrutusreagointia? Onko varma, että lattialla oleva jalka nopeassa tilanteessa osuu jarrupolkimeen? Voi hyvinkin olla, että jalka osuukin kaasupolkimelle. Eivät kaikki ole niin kokeneita autoilijoita, että jalat toimivat paniikkitilanteessa juuri oikein.

Vakionopeudensäätimen käyttö voi osoittautua vaaralliseksi myös, jos ajaja saa sairauskohtauksen. Ajaja menettää ehkä tajunsa, mutta auto jatkaa vakionopeudella eteenpäin.

Ajamisen helpottamista edistävät laitteet ovat muutenkin vaarallisia. Tämä koskee myös automaattivaihteistoa. Ei ole liikenneturvallisuuden kannalta suotavaa, että kuskit sen kun vaan ajelevat - pitää ajajan virkeänä, kun joutuu ajattelemaan vaihtamista, joutuu seuraamaan nopeusmittaria jne.

kari.naskinen@gmail.com

Lahdessa keksitty uusi keino hillitä ajonopeuksia

Kaupungin tekninen lautakunta päätti, että pysäköintiä Fellmaninpuistoa ympäröivillä kaduilla ei muuteta maksulliseksi. Peruste on hieno: jos pysäköinti tulisi maksulliseksi, kadut muuttuisivat tyhjiksi, mikä puolestaan aiheuttaisi sen, että ajonopeudet kaduilla nousisivat.

Asia on varmasti perusteellisesti tutkittu, sillä lautakunnan puheenjohtaja on itsekin liikenne-ekspertti, kuljetusalalla toimiva yrittäjä Simo Räihä (Kok).

Tätä nerokasta liikenneturvallisuuskeksintöä kannattaa nyt ottaa käyttöön laajemminkin. Tehdään kaupungin kaikki kadut sellaisiksi, että ne houkuttelevat ilmaiseen pysäköintiin. Mikä olisikaan helpompaa kuin tällä uudella loistoidealla myös vähentää liikennettä esimerkiksi Aleksanterinkadulta - molemmat puolet kadusta vapaaksi pysäköinnille, niin liikennöinti tulisi hankalaksi, jolloin Aleksille ei viitsisi autolla yrittääkään.

kari.naskinen@gmail.com

Ahonen vai Litmanen?

Urheilulehti panee viikoittain järjestykseen eri kaupunkien parhaat urheilijat. Tämän viikon numerossa on vuorossa Lahti, jonka kaikkien aikojen parhaaksi urheilijaksi arvioidaan Janne Ahonen. Toiseksi paras on Jari Litmanen. Järjestyksen pitäisi olla päinvastainen. Litmanen on Suomen paras jalkapalloilija kautta aikojen ja kuului parhaimmillaan myös koko maailman ykköspelaajiin. Kun Litmasen laji on maailman suosituin, niin perustellusti voi väittää, että Litmanen on jopa kaikkien aikojen paras suomalainen urheilija. Ahosen lajia harrastetaan vakavasti kymmenessä maassa, ja kun Paavo Nurmi aikoinaan teki mainetekojaan, ei juoksuharrastuskaan ollut kovin laajaa.

Urheilulehden lista:

1. Janne Ahonen
2. Jari Litmanen
3. Veikko Kankkonen
4. Siiri Rantanen
5. Toni Nieminen
6. Jari Puikkonen
7. Kari Eloranta
8. Petri Pasanen

9. Olli Hanski

10. Mikko Ilonen

Makuasioitahan nämä ovat, mutta pudottaisin listalta pois Siiri Rantasen. Naisten urheilu Siiri Rantasen 50-luvulla oli niin mitätöntä, että silloin kansainvälisiin saavutuksiin ylti varsin helposti. Sen sijaan listalle kuuluisi Lahden Kalevan uimari Petteri Lehtinen, jolla on lahtelaisista kaikkein eniten SM-mitaleita, 53 (23 - 17 - 13).

kari.naskinen@gmail.com

Etelä-Eurooppa muodostaa EU:n huijarien kerhon

"On ongelmallista, että yksi EU-politiikan osa-alue, rahapolitiikka, on suljettu demokraattisen vaikuttamisen ulkopuolelle", sanoo tämän päivän Helsingin Sanomissa professori Teivo Teivainen, kansainvälisen poliittisen taloustieteen tutkija. Tämän hämärän osa-alueen pimeintä kulmausta edustavat Etelä-Euroopan maat, joista Kreikka on nyt ajautunut koko EU:n ja Euro-raha-alueen tulevaisuuden vaarantavaan selvitystilaan.

EU:n jakamilla tukimiljoonilla huijaaminen on kaikille tuttua, mutta mitään sille ei näköjään mahdeta. Tyypillisen esimerkin muodostavat Kreikan, Espanjan, Italian ja Portugalin oliivinviljelijät, joita EU tukee noin 15 miljardilla eurolla vuodessa. Tukijärjestelmä on sellainen, että mitä enemmän oliiviöljyä tuotetaan, sitä enemmän tukea saa. Määrien ilmoittamisesta EU:lle vastaavat öljynpuristamot, joiden ilmoituksissa on rutkasti ilmaa. Lisäksi oliiviöljyä tuodaan EU:n ulkopuolisista maista, mutta nekin määrät pannaan kirjauksissa itse viljellyiksi. Oliiviöljyyn myös sekoitetaan esimerkiksi hasselpähkinäöljyä, joten sillekin saada EU-tukiaiset. EU:n tilintarkastustuomioistuin on tehnyt oliivialasta erityisraportin, ja sen mukaan ei väärin maksettuja rahoja ole peritty takaisin. (Sisilian mafian Cosa nostran toiminta 150 vuotta sitten alkoi nimenomaan oliivibisneksestä.)

Lahdessa lauantaina pidetyssä Työllisyysvoimala-seminaarissa kertoi Metallin puheenjohtaja Riku Aalto, että vastoin EU-säädöksiä Espanja tukee omia telakoitaan 20 prosentin osuudella tuotantokustannuksista. Tästä on kohta seurauksena, että jos Suomen telakat eivät saa pikapuoliin uusia tilauksia, nousee telakkamaakunnan Varsinais-Suomen työttömyysaste vuoden loppuun mennessä 25 prosenttiin.

Kreikan herrojen junailema huijausoperaatio on yksi osa tällaista eteläeurooppalaista EU-peliä. Tosin Sirkka-Liisa Anttila on sanonut, että Kreikan kriisi on Paavo Lipposen syytä - niin kuin sekin, että Suomi hävisi jääkiekossa Tanskalle. Pitää vain muistaa, että Sirkka-Liisa Anttila on jo kerran tuomittu perättömästä lausumasta (valehtelusta todistajana) oikeudenkäynnin yhteydessä ja sai puolen vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Myös suomalaiset työeläkevakuutusyhtiöt ovat lirissä, kun ovat lähteneet operoimaan Välimeren rannoille. Niiden sijoitukset Kreikkaan, Espanjaan ja Portugaliin ovat yli miljardi euroa. Kukaan ei nyt takaa, että sijoitukset riskimaihin saataisiin joskus takaisin.

Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari on oikeassa vaatiessaan, että työeläkevaroja on suunnattava Suomeen, sosiaali- ja terveyshankkeisiin sekä asumiseen, kulttuuri- ja liikuntapalveluihin. Vaikka tällaiset sijoitukset Suomessa eivät tuottaisikaan kuten riskisijoitukset joskus maailmalla, auttaisivat ne kuitenkin Suomea ja sen asukkaita. Työeläkevaroilla voisi Suomessa rakentaa ikäihmisille ja lapsiperheille sosiaali- ja terveyspalveluja, joista työeläkeyhtiöt saisivat vuokratuloja työeläkelain mukaisesti tuottavasti ja turvaavasti.

P.S. 11.5.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, ettei eduskunnan tule antaa hallitukselle avointa valtakirjaa yli 8 miljardin euron takauksiin ja suurten lainajärjestelyjen käynnistämiseen. Takuiden myöntäminen tulee tehdä tapauskohtaisesti ja niihin tarvitaan eduskunnan hyväksyntä.

Mahdollisissa konkreettisissa tukipäätöksissä demarit edellyttävät pankkien ja sijoittajien oman vastuun toteuttamista. Näin on toimittu esimerkiksi Saksassa. Sen sijaan Suomessa näyttää siltä, että veronmaksajat joutuvat kantamaan koko vastuun suuria voittoja hakeneiden sijoittajien pelastamisesta.

On täysin mahdollista, että tukipaketista huolimatta Kreikka ajautuu velkojen uudelleenjärjestelyyn. Tällöin menetettäisiin myös suomalaisten veronmaksajien rahoja.

Demarit ovat myös sitä mieltä, että Suomen on toimittava aktiivisesti, jotta rahoitusmarkkinoiden sääntelyä viimein kiristetään. Euroalueella on otettava käyttöön pankkivero ja Suomen on edistettävä globaalin rahoitusmarkkinaveron syntymistä.

kari.naskinen@gmail.com

Vihreät osoittavat mieltään itseään vastaan

Ministeri Anssi Sinnemäen johtamien vihreiden toiminta on kuin poliittisesta sketsihupailusta. Nyt ne osoittavat mieltään hallitukselle, jossa itse ovat asioista päättämässä. Plakaateissa ja rintanapeissa lukee ”Ei ydinvoimaa” ja ”Oikeutta eläimille”, mutta toiminta on täsmälleen päinvastaista. Ei ihme, että perusteilla on jo uusi Vihreä puolue.

Nykyisten eduskunta- ja hallitusvihreiden lista nyökyttelystä eli hallituksessa olemisen hyväksymisestä on surkuhupaisa:

- Saimaannorpan suojelun laiminlyönti
- Pallas-Yllästunturin kansallispuiston rakennuskiellon murentaminen (lisää hotellihuoneita)
- Kehitysyhteistyörahojen jättäminen alle kansainvälisen vaatimustason
- Salakuuntelulaki Lex Nokia
- Pakkotyön hyväksyminen (Tehy-laki)
- Itsemääräämisoikeuden vieminen ympäristöhallinnolta (aluehallintouudistus)
- Suunnitelma Metsähallituksen tekemisestä osakeyhtiöksi
- Merentutkimuksen pilkkominen
- Yliopistojen toimintakyvyn lamauttaminen
- Ydinvoiman massiivinen lisärakerntaminen.

Lisäksi Vihreä liitto on lähtenyt mukaan poliittisiin lehmänkauppoihin, mitkä näkyvät virkanimityksinä. Uudenmaan maakuntaliittoon perustettiin uusi johtajanvirka vihreitä varten; tämä perustui Kokoomuksen ja vihreiden väliseen sopimukseen. Toinen tällainen sumpliminen tapahtui, kun Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (kuntayhtymä HSY) toimitusjohtajaksi runnottiin taas näiden puolueiden sopimuksella vihreä Raimo Inkinen.

Kun vihreiden aktiivit ovat vaatineet, että puolue lähtisi oppositioon, on puheenjohtaja Sinnemäki vastaannut, ettei kannata, koska oppositiossa ei saa mitään aikaan. Mitähän vihreät ovat hallituksessa saaneet aikaan - tai pitää katsoa tuota listaa edellä.

"Vihreän liiton toiminta on hirveää katsottavaa. Me emme erota nykyisiä vihreitä Kokoomuksesta mitenkään. Vihreä liitto on pahempi uhka ympäristölle kuin esimerkiksi nykyiset vasemmistopuolueet", sanoi Ville Rantanen viime vuoden lopulla esitellessään uuden Vihreän puolueen perustamista.

Uuden puolueen tavoitteissa onkin jotain alkuperäistä Koijärven henkeä: yksityisautoilu lakkautettava kokonaan, energiankulutus pudotettava 10-20 % nykyisestä, kapitalismi yhteiskuntajärjestelmänä kaadettava, jatkuvan talouskasvun tavoittelu lopetettava.

Ensisijaisina liittolaisina Vihreä puolue pitää kaikkia niitä vallankumouksellisia tahoja, jotka suhtautuvat aikamme ympäristökatastrofiin sen vaativalla vakavuudella ja yleisestikin ympäristöradikaaleja tahoja (anarkistit, ekofasistit, kommunistit, kommunalistit, ekososialistit, survivalistit, primitivistit, konservatiivivallankumoukselliset jne.).

Valtiollisiin vaaleihin Vihreä puolue ei kuitenkaan aio osallistua, vaan sen toimintatapoihin kuuluu enemmänkin suora kansalaistoiminta. Nykyisillä vihreillä tapana onkin väärä toiminta. Jos radikaalivihreä kuitenkin haluaa äänestää eduskuntavaaleissa, Rantanen suosittelee heille esimerkiksi sosiaalidemokraatteja, jotka ovat vähemmän ympäristövihamielisiä kuin nykyiset hallituspuolueet.

kari.naskinen@gmail.com

Pylväitä, pakinoita ja muita juttuja

Kirjoittajan kuvalla varustettuja, ainakin jonkin verran hänen mielipiteitään sisältäviä juttuja sanotaan nykyisin kolumneiksi. Kumma sana, sillä se pohjautuu latinan kielen sanaan columna, mikä tarkoittaa pilaria, pylvästä. Johtuu tässä yhteydessä siitä, että kun joskus sata vuotta sitten englantilaisissa lehdissä alkoi ilmestyä lyhyitä mielipidekirjoituksia, joita ei kuitenkaan sijoitettu yleisönosastoon, niistä tehtiin yhden palstan levyisiä luiruja, ja tällainen juttu sai sitten nimekseen column (suom. pylväs). Kun tämä juttu on julkaistu tämän päivän Viikko-Hämeessä, tätä siis sanotaan kolumniksi. Näin internetissä julkaistuna tämä on mitä lie, kai sellainen blogiteksti...

Aikaisemmin kolumneja kirjoittivat etupäässä toimitusten ulkopuoliset asiantuntijat. Varsinkin viimeisten kymmenen vuoden aikana kolumnit ovat kuitenkin menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa (ja arvonsa). Nyt kun sanomalahteen tulee toukokuun lopulla näppylänaamainen kesäharjoittelija, niin kesäkuun puolivälissä se on jo lehden ”kolumnisti”.

Myös lehtien omat toimittajat ovat melkein kaikki kolumnisteja. Lehdet ovat nykyisin täynnä toimittajien henkilökohtaisia kommentteja yläkoulun ainekirjoitustyyliin. Loppukesä ja syksy ovat erityisen runsasta kolumniaikaa, kun jokainen toimittaja kirjoittaa omista lomakokemuksistaan.

Kolumnien näkökulma on vaihtunut yleisestä yksityiseen. Kun vaikkapa Max Jakobsson aikaisemmin Helsingin Sanomissa kirjoitti maailmanpolitiikan kuvioista, niin nyt tärkeintä on se, mitä kolumnistille itselleen on tapahtunut. Kolumnien pääasia ja päähenkilö on Minä.

PAKINA

Aiheen tähän juttuuni sain nimimerkki Origon eli pakinoitsija Jouni Lompolon kuolemasta. Aiheen sikäli, että myös pakina alkaa hävitä lajikartalta. Tyylipuhtaat pakinat ovat jo harvinaisuuksia. Lahdessa tätä lajia harjoittaa enää Tonttilan mies Pertti Huopainen Etelä-Suomen Sanomissa, jossa pakinoitsijana kunnostautui aikoinaan varsinkin päätoimittaja Juhana Lahtinen, selvä Väinö Nuortevan (Olli) hengenheimolainen. Muutama vuosi sitten edesmennyt Esko Keränen oli myös tyylipuhdas pakinoitsija.

Pakinan määritelmäksi voidaan panna, että se on lyhyt, kevyehkö ja huvittava kirjoitus, joka sisältää jopa kaunokirjallisia, sanataiteellisia piirteitä. Pakina-sana on johdettu sanasta pakista – sellaista kevyttä lörpöttelyä, hyväntuulista puhisemista.

”Hyvältä pakinoitsijalta vaaditaan luontaista tyylitaitoa, jota on melkein mahdoton oppia”, sanoi Mika Waltari teoksessaan Aiotko kirjailijaksi? (WSOY, 1935). Tyylin hyvin oppineita ovat nykyisistä kirjoittajista ainakin Ilta-Sanomien Seppo Ahti (Bisquit) ja Aamulehden Matti Pitko.

Poliittiset pakinoitsijat olivat ennen vanhaan kovia tekijöitä. He liikkuivat pakinan ja "asiatekstin" välimaastossa. Juorkunan Jussin, Urho Kekkosen, Simpan, Puumiehen ja Aimo Kairamon pakinat olivat monta kertaa suoraan politiikan toimintaan vaikuttaneita läimäyksiä, joissa tyylilajeina olivat komiikka, ironia, satiiri ja parodia, nykyisin sanottaisiin vittuilu.

Oman lisänsä takavuosien pakinaperinteeseen toi sekin, että niitä kirjoitettiin nimimerkeillä, eikä niiden takana olleita henkilöitä aina tiedetty. Kekkonen oli tästä paras esimerkki (Känä, Lautamies, Pekka Peitsi, Veljenpoika, Liimatainen). Nyt arvuutellaan, onko kepun tuleva puoluesihteeri Timo Laaninen Mäntyniemen Porttivahti (Suomenmaa).

Täällä meidän nurkilla on mielenkiintoinen tapaus Itä-Hämeessä (Heinola) kirjoittava nimimerkki Kassara. Äskettäin hän otti esille kansanedustaja Ilkka Viljasen (Kok) ”muistamattomuuden”. Myös jääkiekkoyhtiö Pelicans Oy:n puheenjohtajana toimiva Viljanen sanoi julkisuudessa, että Pelicans on ”ainoa urheiluseura, jota kaupunki ei subventoi”. Sitten kuitenkin paljastui, että Lahden veronmaksajien omistama Lahti Energia Oy sponsoroi jääkiekkoyhtiötä 150 000 eurolla vuosittain. Asia nousi esille kaupunginvaltuustossakin.

Kassara kommentoi, että on syytä kauhistua. Ensinnäkin siitä, että samalla kun kaupungin pienille yhdistyksille jakamat pienet avustukset ovat suurennuslasin alla, niin samaan aikaan todella isot rahat liikkuvat toisaalla. Toiseksi siitä, että valtiopäivämies puhui ns. muunneltua totuutta.

”Miten pihalla maakunnan reuna-alueen edustajat tulevat olemaan uudessa Suur-Lahdessa isojen poikien päätöksenteosta, kun Lahden nykyisetkin valtuutetut ovat”, ihmetteli Kassara.

kari.naskinen@gmail.com

Lahtelaista jalkapallokulttuuria

FC Lahti Oy:n toimitusjohtaja Hasse Kallstöm jakaa ensi maanantaina FC Lahden otteluun pääsylipun ostaville kortongit. Etelä-Suomen Sanomien tämänpäiväisessä kuvassa Kallström esittelee, millaisessa asennossa kortonia käytetään. Harmi, ettei Kallströmin isä 52 vuotta sitten osannut käyttää ko. suojavälinettä.

Vai onkohan kuitenkin niin, että olen väärässä? Jospa Kallström on vohkinut ideansa maailmalta, vaikkapa FC Barcelonan tai Manchester Unitedin kotiotteluista.

kari.naskinen@gmail.com

Kun autetaan Kreikkaa, autetaan varsinaisesti rikkaita pankkeja

Jos Suomen eduskunta hyväksyy Kreikalle myönnettävän 1,6 miljardin euron lainan, sillä kieltämättä autetaan Kreikkaa, mutta varsinainen auttamisenkohde ovat isot eurooppalaiset pankit, jotka ovat lainoittaneet Kreikan valtiota. Erityisesti saksalaiset ja ranskalaiset pankit ovat syytäneet rahaa Kreikkaa ja yhdessä sumuttaneet muuta Eurooppaa.

Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz on sanonut, että USA:n politiikka pankkiensa pelastamisessa perustui voittojen yksityistämiseen ja velkojen sosialisoimiseen. Tätä samaa politiikkaa toteutetaan nyt EU:ssa. Vaarallinen tie - seuraavaksi ovat jonossa Espanja, Portugali, Irlanti ja Italia.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (Kok) on sanonut, että ei mitään hätää, kyllä lainat saadaan takaisin korkoineen päivineen. Heko heko. Kaikki tietävät, että sinne menevät kuin Kankkulan kaivoon, sillä Kreikalla ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa lainoja takaisin, vaan joskus kymmenen vuoden kuluttua ne on pakko antaa anteeksi taas jollakin globaalilla solidaarisuusperusteella.

Kreikka itse on tyrinyt asiansa. Kreikkalaiseen hyvinvoinvaltiojärjestelmään kuuluu esimerkiksi, että kampaajat pääsevät eläkkeelle 50-vuotiaina, koska he joutuvat ammatissaan haistelemaan vaarallisia kemikaaleja. Kun sitten eläkeputki on saatu auki, niin sen jälkeen homma onkin hoidettu pitkäksi aikaa, koska lapset perivät vanhempiensa eläkkeet. Jos viitsii olla töissä, siitä saa ylimääräisiä etuja: virkamies saa bonusta, jos tulee töihin ajoissa, ja metsurille maksetaan erillinen korvaus siitä, että hän tekee töitä ulkosalla.

Tällaisia välimerellisiä kulttuureita meillä on nyt kavereina EU:ssa ja Euro-rahaliitossa. Kyllä jo pitäisi ruveta suunnittelemaan sitä, miten Kreikka saadaan irti rahaliitosta.

Toisaalta on tässä ruljanssissa yksi hyväkin puoli. Kreikan tapaus todistaa, että millän ei ole mitään väliä. Meidän tarvitsee Suomessakin vähät välittää mistään, ei haittaa vaikka talous menisi täyttä häränpyllyä, kyllä muut EU-maat auttavat taas jaloilleen. Ei muuta kun hurlumhei.

kari.naskinen@gmail.com