Syyskuussa tulevat voimaan uudet, yhdenmukaiset ohjeet siitä, millaisista ylinopeuksista rangaistaan. Liikennettä häiritsevät ja aiheuttavat jopa vaaraa alinopeutta ajavat. Nyt kun saadaan yhdenmukaiset ohjeet, olisi autoilijoille saatava tiedoksi, että auton nopeus ei ole se, mitä auton oma nopeusmittari näyttää. Se näyttää aina liian vähän. Otetaan esimerkiksi tie, jolla nopeusrajoitus on 80 km/t: kun mittarin viisari on 85:n kohdalla, on auton todellinen nopeus 80-82 km/t; kun mittarissa on 90, on todellinen nopeus noin 85 km/t. Tämä tarkoittaa, että oman mittarinäyttönsä mukaan kahdeksaakymppiä ajavat ovat liikenteessä alinopeustulppina ja aiheuttavat muille turhia ohituksia.
Uusien ohjeiden mukaan saa vain huomautuksen, jos kahdeksankympin alueella nopeus on 86 km/t. Tällainen ylitys sallitaan siksi, että ensin poliisi ottaa huomioon teknisen varmuusvähennyksen 3 km/t ja antaa sitten huomautuksen kolmen kilometrin ylinopeudesta. Näin taataan autoilijoiden oikeusturva mittausvirheiden takia. 70 euron rikesakon saa, jos kahdeksankympin alueella nopeus on 87-95 km/t. Rikesakko on 100 euroa, jos nopeus on 96-100 km/t. Jos ajaa yli satasta, mennään päiväsakkojen puolelle. Tässä on yksi kummallisuus: jos on kovin pienituloinen, voi selvitä yli satasta ajaessaan pienemmillä sakoilla kuin jos alle satasta ajaessaan saisi 100 euron rikesakon.
Selväpiirteisten sakotusrajojen lisäksi on uusissa ohjeissa hyvää se, että niitä aletaan noudattaa koko maassa. Tällä hetkellä käytännöt vaihtelevat. Joissakin poliisipiireissä ja tietyillä tieosuuksilla noudatetaan nollatoleranssia, kun taas jossakin, varsinkin Pohjois-Suomessa, saa posotella suurempia ylinopeuksia kuin nyt uusissa ohjeissa määrätään. Sellaistakin tiedonjyvää on, että "lentävät" (LP) sallivat suurempia ylinopeuksia kuin paikallispoliisit.
Uusia ohjeita on ehditty arvostella siitä, että ne lisäävät töitä: huomautuksia joudutaan kirjoittamaan niin paljon, että työntekijöiden määrä ei riitä tämän byrokratian hoitamiseen. Vaikka johan tilanne on tällainen nytkin: osa kameravalvonnassa kärähtäneistä ei saa sakkoja, koska poliisilla ei ole kapasiteettia käsitellä kaikkia tapauksia. Tässä on kysymys autoilijoiden oikeusturvasta: sakkolappu pitää saada sakotettavalle kahden viikon sisällä, koska sakotettavaa ei voida vaatia muistamaan ajamisiaan tätä pitemmältä ajalta. Tämä muistaminen on oleellinen asia, koska autoilijan on tunnustettava rikkeensä - jos ei tunnusta, joutuu käräjille.
kari.naskinen@gmail.com
Lahdessakin näkyy Aleksanterinkadulla joskus kerjäläinen. Muualla sama juttu, ja Helsingissä kerjäläisiä on jo useampia. Tämä on herättänyt pahennusta niin paljon, että Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (Kok) kirjoitti asiasta oikein Helsingin Sanomiin ja vaati kerjäämisen kieltämistä lailla. Samaa mieltä on Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Ben Zyskowicz, jonka mielestä kerjääminen julkisella paikalla olisi kiellettävä.
Samalla kannalla ovat Perussuomalaiset: puolueen kunnallisvaaliohjelmassa viime syksynä vaadittiin, että kerjäämiseen olisi oltava samanlainen kirjallinen lupa viranomaisilta kuin rahankeräyksen järjestämiseen. - "Tarpeen niin vaatiessa on eduskunnan lopetettava ylimääräinen kansanvaellus ja sen mukanaan tuoma kerjäämisilmiö säätämällä kerjäämisen Suomessa käytännössä kieltävä irtolaislaki", sanottiin vaaliohjelmassa.
Kokoomuksen ja persujen lähtökohdat samansisältöisille vaatimuksilleen ovat erilaiset. Kokoomuksessa katsotaan, että kerjäläiset rumentavat kaupunkikuvaa ja ovat muutenkin tahra korkean suomalaisen elintason näyteikkunassa. On nöyryyttävää, että Stockmannille tai Amos Anderssonin taidegalleriaan ostoksille menevä kokoomuslainen joutuu silmätysten kurjan köyhälistön edustajan kanssa.
Perussuomalaisten Timo Soini yrittää taiteilla puolueensa rasistisiiven ja asiallisemman porukan välissä, mutta esimerkiksi jyrkkä suhtautuminen kerjäläisiin kuvaa niitä perusperiaatteita, jotka puolueen sisällä vallitsevat. Persut näkevät kerjäläiset yhtenä osana maahanmuuttoa, ja sitä on vastutettava kaikin keinoin.
Lain mukaan kerjääminen ei ole kiellettyä. Järjestyslain perusteella kerjäämiseen on puututtava vain, jos se on häiritsevää tai aggressiivista. Kun KOPin kulmalla maassa istunut nuori nainen toivoi saavansa eteensä panemaansa kuppuun kolikoita, se ei ollut häiritsevää. Jalkarannasta kaupungille tulleen lahtelaisen esteettiseen silmään se kuitenkin osui häiritsevästi, ja Liipolasta torille piipahtanut perussuomalainen ajatteli, että seuraavaksi tuo menee sossuun ja vie meille suomalaisille kuuluvia rahoja.
EU:n keskeisiä periaatteita on ihmisten vapaa liikkuvuus. Suomi ei voi poiketa tästä, eikä Suomi voi sulkea silmiään siltä, että maailmassa on myös sellaista köyhyyttä ja kurjuutta, jota meillä ei ole.
kari.naskinen@gmail.com
Paavo Lipposesta EU:n presidentti ja Ari Vatasesta Kansainvälisen autoliiton (FIA) presidentti?
Ainakin demareiden olisi pidettävä näppinsä erossa Lipposesta. Sosiaalidemokraateilla ei ole mitään syytä tukea Lipposta missään asiassa, sillä Lipponen on kaiken pahan alku sillä tiellä, millä SDP nyt on alenevan kannatuksensa kanssa. Lipposen hallitus lopetti rikkailta perittävän varallisuusveron ja pani muutenkin käyntiin Suomen uusliberalistisen kehityksen. Lipposen hallitusten jälkiä seuraten on oikeistohallitusten ollut helppo viedä Suomea sellaiseen valtiojärjestelmään, missä vaaleilla valituilla poliitikoilla ei enää ole mitään päätettävää, koska uusliberalismissa julkisen sektorin tilalle tuodaan yksityisomistusta ja markkina-ajattelua.
Toinen kahjo on Vatanen. Ennen EU-vaaleja Vatanen sanoi, että käsitys ihmisen vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta. Lisäksi Vatanen sanoi, että ihmisiä syyllistetään turhaan materiaalisesta hyvinvoinnista. Jos ei syyllistettäisi, ymmärrettäisiin, että ilmastonmuutos ja muut sellaiset asiat ovat pelkästään hyviä, koska ne todistavat ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisestä. Vatasen käsitykset maailmasta ovat sitä tasoa, että hän todennäköisesti pitää maapalloa litteänä, ja luotu 4000 vuotta sitten.
Lipponen ja Vatanen kuuluvat siihen ihmisryhmään, joille taivaskaan ei ole rajana, kun pitää itseään tuoda esille. Molemmat olisivat kaikkein mieluiten itsevaltiaita; Lipponen sitä jo olikin pääministerivuosinaan.
SDP:n pitäisi irtisanoutua kaikista Lipposen hankeista, ja FIA:n suomalaisen jäsenjärjestön Autoliiton pitäisi äänestää FIA:n johtoon Jean Todtia.
Uusliberalistisessa pörssihuumassa Suomen valtio liberalisoi myös työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan. Niille annettiin lupa tehdä sijoituksia entistä suuremmilla riskeillä vapaan keinottelun vapailla markkinoilla. Näin on sitten pelattukin ja tuloksena on, että lakisääteisissä työeläkerahastoissa on nyt rahaa kymmeniä miljardeja euroa vähemmän kuin vuosi sitten.
kari.naskinen@gmail.com
Osa kaupunginvaltuutetuista haluaisi, että Lahdessa siirryttäisiin demokratiasta vähemmistödiktatuuriin. Kun kaupunginvaltuuston tekemä päätös ei miellytä, lähtee valtuustossa tappiolle jäänyt vähemmistö hakemaan muutosta oikeusteitse keinotekoisin perustein.
Demokratia on kuitenkin sellainen järjestelmä, että siinä enemmistön päätökset voittavat. Edustuksellisessa demokratiassa päätöksentekoelimen päätös on aina oikea riippumatta siitä, syntyykö se 1:n tai 50:n äänen enemmistöllä. Tätä eivät Ranta-Kartanon kaava-asiassa häviölle jääneet ymmärrä.
Pitkin kevättä tämä vähemmistö ruikutti sitä, miksi nyt yhtäkkiä on niin kiire päättää asiasta, miksi ei rauhassa ja ajan kanssa pohdita asiaa. "Yhtäkkiä" tarkoitti tämän vähemmistön mielestä sitä, että koko prosessiin käytetyt viisi vuotta ei ollut riittävä aika, olisi pitänyt käyttää toiset viisi vuotta. Myös asukastilaisuuksia pidettiin, mutta kovin vähän niissä ihmisiä oli paikalla.
Todellisuudessa kävi niin, että vähemmistöläiset eivät olleet kiinnostuneita koko asiasta kuin vasta loppuvaiheissa. Sama koski sitä "kansalaisliikettä", joka alkoi kerätä nimiä hanketta vastustavaan adressiin.
Tällainen nimienkeruu sinänsä oli naurettavaa puuhaa. Kuukaudenpäivät sitten istuskelin torikahvilassa yhden tuttavan kanssa ja keskusteltiin siinä asiasta. Tuttava oli kirjoittanut nimensä adressiin. Kysyin, miksi?
"No kun sanoivat, että se alue rakennetaan umpeen", vastasi hän.
"Ketkä sanoivat?"
"Se oli joku nainen, joka nimiä keräsi."
"Millaiset piirrokset tai kuvat sait nähtäväksesi niistä suunnitelmista."
"Ei siinä mitään kuvia ollut, mutta se nainen sanoi, että täyteen rakennetaan."
"Miten rakennetaan?"
"No en minä siitä... ainakin korkeita taloja."
Tällaista on se paljon puhuttu kansalaisvaikuttaminen. Pieni klikki lähtee liikkeelle ja kusettaa ihmisiä oman asiansa taakse, sitten viedään nimilista kaupungintalolle ja sanotaan, että näin paljon meitä on vastustamassa asiaa. Nimiä tässä adressissa oli 5000, joista joka neljäs ei-lahtelaisia. Lahden asukkaista nimensä listalle oli kirjoittanut 4 prosenttia. Nimeään ei ollut kirjoittanut 96 prosenttia.
Turhanpäiväiset oikeusprosessit hidastavat monien hankkeiden eteenpäinmenoa, kuten Lahdessakin on viime vuosina nähty. Tokmannin iso keskusvarastokin on nyt Mäntsälässä, koska valitukset viivästyttivät Kujalan logistiikka-alueen rakentamisen aloittamista.
Ranta-Kartanon tapauksessa valitukset hidastavat kaavamuutoksen loppuun saattamista useilla vuosilla, kun todennäköistä on, että valittaminen ei lopu Kouvolan hallinto-oikeuteen. Tällä kertaa vahinko ei ole kuitenkaan niin iso, koska pari vuotta sinne tai tänne ei haittaa. Paljon aikaa ja vaivaa kuitenkin tuhlaantuu, sekä rahaa veronmaksajilta, koska vastinelausuntojen antaminen on työläs tehtävä kaupungintalolla.
kari.naskinen@gmail.com
Kuva on Lahden kaupungin strategia-asiakirjan kannesta. Strategia ulottuu vuoteen 2025. Sen yksi keskeisiä tavoitteita on, että Lahti asettuu kestävää kehitystä tavoittelevien kaupunkien eturiviin. Ainakin tavoitetasolla ollaankin jo kärjessä. Tämä käy selville Kuntaliiiton kyselyn tuloksista. Kysely koski mm. sitä, millaisin toimenpitein ja tavoittein kunnissa tehdään ilmastotyötä. Vastausten mukaan vain neljännes kunnista tekee aktiivisesti työtä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.
Suomi valtiona on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja 30 %, mikäli tavoitteeseen sitoutuu riittävästi muita valtioita. Lahden strategiassa mennään pitemmälle: tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen puolittaminen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2025 mennessä.
Yhtä rohkeita tavoitteita ei muualla ole. Lähimmäksi Lahden tavoitetta asettuvat Kuopio (vähennystavoite 40 %), pääkaupunkiseudun neljä kaupunkia (39 %), Uusikaupunki (30 %), Maarianhamina (25 %), Pori (20 %) ja Turku (20 %).
Ruotsissa ollaan aktiivisempia. Siellä jo puolet kunnista on tehnyt laajemman ilmastonmuutoksen torjumista koskevan suunnitelman. Ruotsissa kunnat tavoittelevat keskimäärin 30 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2015 mennessä.
Lahdessa on jo tähän mennessä tehty operaatioita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: Lahti Energia on vähentänyt hiilenkäyttöä, Kolavan kaatopaikalla on metaanikaasupäästöjä pystyttä vähentämään yli puolella ja kaatopaikkakaasua on ryhdytty käyttämään myös teollisuuslaitoksen lämmitykseen (Hartwall).Tämän päivän Helsingin Sanomissa Lahti saakin kiitosta. Suomen ympäristökeskuksen professori Jyri Seppälä kirjoittaa, että "vain harvat kunnat, kuten Lahti ja Uusikaupunki, ovat pystyneet näkemään energiatehokkuuden keinona saada säästöjä ja sitä kautta parantaa tulevaisuudessa talouttaan".
Kaupungin strategian mukaan Lahti tulee kehittämään yhdyskuntarakennettaan ja liikennejärjestelmäänsä kevyen ja julkisen liikenteen ehdoilla, siis tavoitteena henkilöautoliikenteen väheneminen.
Yhdyskuntarakenteen kehittäminen ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen näkökulmista on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että on hyväksytty Ranta-Kartanon alueen kaavamuutos. Seuraava vastaavanlainen päätös on toivottavasti se, että luovutaan toriparkkisuunnitelmasta eli henkilöautojen houkuttelemisesta enenevässä määrin kaupungin keskustaan.
Strategia edellyttää, että kehitetään asukkaiden viihtyisyyttä, terveyttä ja hyvinvointia edistävää elinympäristöä. Tämä tarkoittaa, että pakokaasuliikennettä poistetaan keskustasta.
Kuntaliiton selvityksessä eivät muut Päijät-Hämeen kunnat juurikaan ole esillä, Lahden lisäksi vain kaksi:
- Kärkölässä on alakoulun, päiväkodin ja vanhusten palvelutalon lämmitys vaihdettu öljystä hakkeeseen (öljynsäästö 50 000 litraa vuodessa); kaukolämpöverkko yhdistetään ensi tammikuussa Koskipower Oy:n puujätteellä toimivaan voimalaitokseen (öljynsäästö 220 000 litraa vuodessa).
- Hämeenkosken kunnanviraston ja vanhainkodin lämmitys on vaihdettu öljystä hakkeeseen.
kari.naskinen@gmail.com
Joitakin aikoja sitten paljastui valvontakameran kuvista, että kaksi ostoskeskuksen vartijaa oli Helsingissä hakannut ja potkinut maahan kaatamaansa miestä. Turussa taas vartija oli selvittänyt jotakin kahakkaa pesäpallomailalla.
Nyt sisäministeriö haluaisi laajentaa "turvatyöntekijöi-den" valtuuksia. Vartijat ja järjestyksenvalvojat ovat kaksi eri asiaa, mutta oleellista ministeriön ehdotuksessa on, että tällaisille poliisiorganisaatioon kuulumattomille järjestyksenpitäjille annettaisiin nykyistä enemmän valtuuksia puuttua asioihin.
Ministeriö ei perusteluissaan sitä sano, mutta pohjatyötä uudistushankkeelle on tehnyt se, että poliisien määrää on järjestelmällisesti vähennetty jo vuosien ajan. Nyt on sitten hyvä sanoa, että kun poliisin resurssit eivät riitä, pitää tätä toimintaa yksityistää.
Järjestyksenvalvojat ja vartijat muodostavat nykyisin oman ammattikuntansa, joka suurimmalta osaltaan on varmaankin ammattitaitoistakin. Silloin tällöin esiin tulevat ongelmat kuitenkin paljastavat, että rekrytointi näihin tehtäviin ei aina ole onnistunut. Poliisit joutuvat tässä suhteessa läpäisemään tiukemman seulan. Poliisikoulutukseen hakeutuvilta edellytetään hyvää terveyttä, ja ammattiin soveltuvuuden arvioinnissa kiinnitetään huomiota henkilön persoonallisuuteen ja elämäntapoihin, hänen tulee olla yhteistyö- ja oppimiskykyinen, viestintätaitoinen sekä luonteeltaan poliisin ammattiin sopiva. Poliisiksi pyrkivän luotettavuutta ja vuorovaikutustaitoja osoittaa se, että hän on noudattanut sääntöjä ja pysynyt erossa rikkeistä. Potkimisen tai pesäpallomailalla lyömisen ei katsota osoittavan oikeanlaisia vuorovaikutustaitoja.
Valtion tuottavuusohjelma ja yleinen ajan henki joka tapauksessa ovat ajaneet siihen, että julkisen vallan tähän asti hoitamia tehtäviä pyritään siirtämään yksityissektorin hoidettaviksi. Milloinhan aletaan suunnitella Puolustusvoimien yksityistämistä?
kari.naskinen@gmail.com
Tämän päivän Helsingin Sanomissa on taas juttu suomalaisen metsäteollisuuden bisneksistä Uruguayssa. Aikaisemmin tänä vuonna Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen kehui Uruguayta fantastiseksi ympäristöksi, ja eilen UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen sanoi, että "me haluamme olla edelläkävijä metsäteollisuudessa".
Stora Ensolle, UPM:lle, Metsä-Botnialle ja M-realille Uruguay on paratiisi. OECD:n huhtikuussa julkistaman listan mukaan Uruguay on yksi maailman pahimmista veroparatiiseista, muut ovat Costa Rica, Malesia ja Filippiinit. Doing Business -raportti puolestaan paljastaa, että työntekijöiden irtisanominen on kaikkein helpointa maailmassa nimenomaan Uruguayssa.
Ei ihme, että Suomen metsäteollisuus hakeutuu Uruguayhin. Suomen metsäteollisuuden ulkoistaminen työnantajien paratiisiin on niin räikeä temppu, että siihen ovat kiinnittäneet huomiota jopa suurpääoman tiukimmat puolustajat:
"Tropiikissa sellua syntyy halvalla. Palkitsevinta on eukalyptuksen ylivoimaisen nopea kasvu. Asia on tarpeen mainita siksi, että meillä elämöidään epäolennaisuuksilla, esimerkiksi paperityöntekijöiden palkoilla." (Aamulehti 20.5.)
Metsä-Botnia, M-real, Stora Enso ja UPM ovat löytäneet perille fantastiseen paratiisiin. Ei tarvitse kantaa murhetta työntekijöiden oikeuksista, ei veroista, ei ay-liikkeestä täällä raukoilla rajoilla, ei mistään muusta kuin vihreän eukalyptuskullan vuolemisesta.
kari.naskinen@gmail.com
Katsoin Pedro Almodovarin kidnappaus- ja rakkauselokuvan Sido minut! Ota minut! (1990). Tuli mieleen, että mitähän kaikkea oli takana siinäkin kidnappaustapaukses-sa, missä Herlinin miljonäärisuvun perijätär Minna Nurminen oli pari viikkoa panttivankina, kun rosvo odotteli lunnasrahoja.
Tapaus oli kummallinen, ja kummallista oli myös lehdistön toiminta. Suomalaisittain ainutlaatuinen, harvinaisen mielenkiintoinen rikos jäi iltapäivälehdissäkin yllättävän vähälle setvimiselle sen jälkeen, kun kidnappaaja oli saatu kiinni. Normaalisti tällaista juttua olisi vatkattu viikkotolkulla, mutta nyt asia oli kerralla loppuun käsitelty. Katsokaapa vain, niin tämä tapaus tullaan oikeudessakin käsittelemään suljetuin ovin - kyllä rahalla sentään jotakin saa.
Tämän rikoksen yhteydessä oli monta sellaista asiaa, jotka panivat salapoliisikirjallisuudenystävän mietteliääksi. Yksi keskeisistä kysymyksistä on, miten oli mahdollista, että koko homman takana oli vain yksi mies. Niin monimutkainen ja vaativa oli operaatio ollut, että se ei tunnu uskottavalta yhden miehen tekemäksi.
Oliko siis apureita, ja jos oli, niin kuuluivatko he jotenkin sisäpiiriin? Entä Tukholma-syndrooma? Miksi tämänkaltaista spekulaatiota ei ole lehdissä käyty? Pakko tulla siihen johtopäätökseen, että Herlin on liian kova nimi joutuakseen tällaiseen pyöritykseen. Toista se on, kun nimi on Lundgren; jo kaksi päivää Amadeus Lundgrenin tangovoiton jälkeen lööpit huusivat, että rattijuoppo, rattijuoppo...
Onkohan se turkulainen kidnappaaja muuten nähnyt Almodovarin elokuvan, tai tämän tarinatyypin alullepanijan, Willian Wylerin Neitoperhon (1965)?
kari.naskinen@gmail.com
Tangomarkkinoiden toinen juontaja, Pohjanmaalta kotoisin oleva nainen, puhui niin rumaa murretta, että pilasi koko ohjelman. Tämä on pohjalaisten tapa muutenkin. Ovat kuin Suomen omistajia. Ketkään muut kuin pohjalaiset eivät yleissuomalaisissa yhteyksissä venytä tai vanuta suomen kieltä yhtä rumalla tavalla.
Tämä on yksi osoitus siitä leuhkuudesta, mikä pohjanmaalaisten luonteeseen kuuluu. Pohjalaiset ovat oikein ylpeitä siitäkin, että samaan sakkiin ovat kuuluneet sellaiset suurrikolliset kuin Matti Haapoja, Isontalon Antti ja Rannanjärvi, ja samaa sakkia olivat tietenkin lapuanliikkeen väki ja pääosin myös IKL:n kannattajat.
Eivätkä asiat mitenkään ole muuttuneet. Tuoreiden tilastojen mukaan Etelä-Pohjanmaa on nopeimmin väkivaltaistuva alue Suomessa. Vaikka koko maan henkirikollisuus on laskussa, Suomesta löytyy yhä alueita joissa murhat ja tapot lisääntyvät. Yksi tällainen on Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskus Seinäjoki.
Onneksi sentään Tangomarkkinoiden voitto jäi Suomeen eikä mennyt Pohjanmaalle, vaikka vähältä piti.
kari.naskinen@gmail.com
Martti Ahtisaari on osoittanut, mihin kaappiin hänen saamansa Nobelin rauhanpalkinto kuuluu. Se on asetettu Kirkkonummella olevan golfkentän baariin nähtäväksi.
Ei siinä mitään, eikös Matti Nykäsenkin mitalit kierrelleet milloin missäkin.
Muiden presidenttien olisi myös tuotava ansiomerkkinsä ja vastaavat esille. Esimerkiksi Mauno Koivistolle ja Tarja Haloselle myönnetyt Vapaudenristin suurristit pitäisi panna kiertueelle ABC-asemille.
kari.naskinen@gmail.com
Heinäsuon kesäteatterissa on tänä kesänä pureuduttu tämän teatterilajin syvimpään ytimeen. Näytelmä on Seppojuhani Ruotsalaisen Hunajaa, johtaja Ketarainen, ja ainakin tässä Hollolan versiossa kysymys on alusta loppuun siitä yhdestä ja samasta. Tämän alemmas ei rimaa enää voi laskea. Tai kyllä voi - jos ensi kesänä jatketaan samalla linjalla, voivat miesnäyttelijät esiintyä ilman housuja ja naiset tissit paljaina.
Näytelmän keskeinen sisältö on, mitä tapahtuu, kun viagraa nappaillaan siellä sun täällä. Joensuussa on kuulemma syntynyt ensimmäinen viagralapsikin, ei istu eikä konttaa, vaan seisoo koko ajan. Entä mitä vanhemmalla naisella on rintojensa välissä sellaista mitä ei ole nuoremmalla naisella - napa.
Tässä Heinäsuon typeryyden maksimoinnissa on kyse siitä, mistä muutenkin? Johan kirkkokin houkuttelee jäsenistöään pysymään mukana kuvittamalla sanomaansa väärinpäin olevan kirkkoveneen kuvalla.
kari.naskinen@gmail.com
Kuntien eläkevakuutusyhtiön toimitusjohtaja Markku Kauppinen tyri sen verran pahasti, että päätti erota tehtävästään. Mutta ei hätää. Herroilla on selustat turvattu. Kauppisellakin on turvanaan ns. johtajasopimus, mikä takaa hänelle muhkean erorahan. Miksi kaikilla työssä olevilla ei ole tällaista sopimusta?
Kauppisen ja Kevan sopimus on tietenkin salainen. Tämä on ymmärrettävää, sillä erorahan suuruus ei kestäisi päivänvaloa. Kun Jyväskylän kaupunginjohtaja Pekka Kettunen lähti lätkimään, hän sai erorahana 200 000 euroa. Kauppisen tapauksessa summa on vähintään tätä luokkaa. Tällaisten kultaisten kädenpuristusten arvo on yleensä 1-2 vuoden palkka, ja Kauppisen ansiotulot olivat vuonna 2007 yli 200 000 euroa. Vastaavanlaiset sopimukset on melkein kaikilla kaupunginjohtajilla, myös Lahden Jyrki Myllyvirralla.
Erorahasopimus on kummallinen. Erorahan saa johtajasopimuksen perusteella esimerkiksi sellaisessakin tapauksessa, että johtaja saa potkut, joihin johtaja myöntyy ilman vastaanhangoittelua.
Ilman tällaista erorahasopimusta Kauppisen eroaminen olisi ihmeellinen juttu. Jos Kauppinen on viaton Keskustapuolueen vaalirahakähmintöihin, kuten hän väittää, ei syytä eroon olisi ollut. Helppo oli kuitenkin 60-vuotiaana lähteä lätkimään, kun saa ilmaista rahaa muutaman sata tonnia ja kohta alkaa eläkekin juosta.
Kesken kaiken lähteminen on Kauppiselle sikälikin edullista, että jos hän olisi jäänyt töihin eläkeikäänsä asti, häneltä olisi jäänyt 400 000 euron eroraha saamatta. Kyllä herrana on helppo olla.
Helppoa on myös vaalirahoituksen järjestäminen. Ensin sovitaan, että Keva maksaa välikäden (Oka Oy) kautta Novalle 20 miljoonaa euroa tontti- ja kiinteistökaupoista. Ylihintaa on 400 000 euroa, mutta Nova lupaa antaa tuon summan Keskustapuolueelle. Minkäänlaiset selvitykset eivät tällaista koplausta paljasta, ja pelkäksi arveluksi tämä tietenkin jääkin, ennen kuin joku joskus koko tämän vyyhdin paljastaa.
kari.naskinen@gmail.com
Tax tarkoittaa englannin kielessä veroja. Kun kunnallispoliitikot joskus kuukauden kuluttua alkavat rakentaa ensi vuoden talousarvioita, on yksi keskeinen kysymys, paljonko verotustaakkaa lisätään. Lisäämään joudutaan, koska valtion kunnille maksamat osuudet eivät riitä kattamaan niitä kasvavia menoja, joita aiheutuu kunnallisalan palkkaratkaisujen ja uusien tehtävien takia varsinkin nyt, kun verotulot ovat laman takia pienentyneet.
Kuntatalous on kovilla. Noin 30 kriisikuntaa on jo valtion erityistarkkailussa. Lahdella ei ole pelkoa tällaisesta, mutta kunnallisveron korottamisesta tullaan täälläkin käymään vakavaa keskustelua. Lahden veroprosentti on nyt 19. Sillä asetutaan aika lailla keskiarvoon, sillä kunnallisverohaarukka koko maassa on 16,5 - 21.
Yhden mielenkiintoisen veroajatuksen heitti viime vuoden lopulla pääministeri Matti Vanhanen Keskustan puoluevaltuuskunnassa. Hän esitti, että kunnallisveroprosentille asetettaisiin kattoraja. Idea tyrmättiin heti monelta taholta, yhtenä perusteena se, että näin kunnilta vietäisiin itsemääräämisoikeutta, mikä niille on perustuslaissakin annettu.
Tällä perusteella on ehdotusta turha vastustaa, sillä kuntien itsemääräämisoikeus on pirstaleina jo nyt. Kunnilla ei ole minkäänlaista sananvaltaa, kun valtiovalta määrää niille uusia tehtäviä. Kunnallisveronkin osalta valtio pelaa omaa peliään, kun verotukseen tehdään vähennysoikeuksia. Sipoolaisilta voi myös kysyä, mitä mieltä he ovat kunnan itsemääräämisoikeudesta.
Mutta mitäpä jos Vanhasen mallin mukaisesti määrättäisiin, että kunnallisvero ei saa olla korkeampi kuin vaikkapa 17 prosenttia tai 19 prosenttia? Jos kunta ei selviäisi palvelutehtävistään tällä, tulisi valtio apuun.
Kuntatalouden erikoistutkija Heikki Helin on tähän sanonut, että näin ei ainakaan kannustettaisi kuntia terveeseen taloudenhoitoon. Niin kai, mutta pitäisi luoda niin tiukka seurantajärjestelmä, ettei lepsuiluun olisi mahdollisuuksia. Kun kerran valtio pystyy nyt panemaan suitset Nivalalle ja muille kriisikunnille, niin miksei tällainen kontrolli toimisi yleisemminkin.
Kunnallisverolle ylärajan asettaminen olisi myös oikeudenmukaisuuskysymys. Ei verotuksen tulisi olla erilainen riippuen asuinpaikkakunnasta. Kunnallisvero ei ole oikeudenmukainen siksikään, että se on tasavero eli se peritään kaikilta saman prosenttimäärän perusteella. Jos kuntien verotuloaukkoa paikattaisiin valtion verotuloilla, perustuisi kuntienkin tulopohja nykyistä enemmän progressiiviseen verotukseen, jollainen valtion tulovero on.
Nykyisen yhteiskunnallisen ajattelun (nykyisen hallituksen) peruslähtökohta kuitenkin on, että mieluiten koko verotusjärjestelmän pitäisi perustua tasaveromalliin. Tätä mallia noudattaa Kokoomuksen voimakkaasti ajama tuloveron alentaminen ja vastapainoksi kaikkien muiden verojen ja maksujen korottaminen. Valtion tulovero on ainoa rikkaimpia ja köyhimpiä tasa-arvoisemmin kohteleva vero, kaikissa muissa veroissa ja maksuissa rasitus on sama rikkailla ja köyhillä.
kari.naskinen@gmail.com
Lauantaina 4.7. se taas alkaa, Ranskan ympäriajo, maailman kovin urheilukilpailu. Vaikka maantiepyöräilyn seuraaminen on joskus älyttömän tylsää, on tästä Eurosportin 20 vuotta sitten meille suomalaisillekin penkkiurheilijoille tuomasta tapahtumasta tullut yksi vuoden kohokohdista.
Juuri se näennäinen tylsyys pitää sisällään sen jännitteen, mikä kilpailuun sisältyy. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavassa silmänräpäyksessä. Muutamalla rajulla polkaisulla voi etapin voitto ratketa, tai huolimattomalla tilanteen seuraamisella voi menettää koko kilpailun yleisvoiton.
Formula- ja rallikilpailuissa puhutaan aina tallimääräyksistä. Maantiepyöräily on kokonaisuudessaan tallikilpailu. Jokaisessa joukkueessa on kapteeni, jonka eteen muut työskentelevät. Kapteenin tärkein apuajaja on "luutnantti", joka aina ajaa lähellä kapteenia ja joka yleensä on myös se ajaja, joka vetää kapteenia viimeisissä kovissa kireissä, esimerkiksi rankoissa mäkikireissä maaliin.
Kapteeni voi myös vaihtua kilpailun aikana. Esimerkiksi Bjarne Riis lähti vuoden 1997 Ranskan ympäriajoon edellisvuoden voittajana ja joukkueensa kapteenina hakemaan toista voittoa. Kilpailun aikana tilanteet kuitenkin muuttuivat niin, että oli syytä vaihtaa kapteenia. Uudeksi kapteeniksi nimettiin Jan Ullrich ja hän voittikin kilpailun.
Apuajajien tehtävänä on siis tehdä kaikkensa kapteenin hyväksi. On mäkiapuajajia ja tasaisen maan apuajajia. Apuajajat myös seuraavat koko ajan muiden irtiottoja, he myös noutavat huoltoautosta juomapullot ja sadevehkeet. Tällaisessa roolissa on nyt myös lahtelainen Jussi Veikkanen (nro 109) ranskalaistallissa Francaise des Jeux.
Kaiken takana toimii tallipäällikkö. Jokaisella ajajalla on nappi korvassa, johon tallipäällikkö antaa puhelimella ohjeita. Koko ajan on ajajilla tilanteista täysi tieto.
Irtiotot ovat maantiekilpailun suola. Yksittäisen kilpailijan tekeminä ne kuitenkin harvoin onnistuvat. Mukaan tarvitaan yleensä 3-5 ajajaa, jolloin ilmanvastusta voidaan vähentää vetovuoroja vaihtelemalla. Jos 45 km:n tuntivauhdissa pääsee ajamaan kahden muun ajajan "imussa", rasitus on 30 prosenttia vähäisempi kuin yksin ajaessa. Jos irtiotossa on neljä ajajaa, he vetävät vuorotellen 15-20 sekunnin jaksoissa. Pääjoukossa vetovastuu on aina sillä joukkueella, jonka ajaja johtaa yleiskilpailua. Sääntö tämä ei ole, mutta kuuluu joukkuekilpailun etiikkaan, hyviin tapoihin.
Tour de France alkaa huomenna lauantaina ja päättyy kolmen viikon kuluttua 26.7. Huilipäiviä on vain kaksi. Yksi kovimmista ratkaisupaikoista on toiseksi viimeisen etapin loppunousu, 21 kilometriä pitkä Mont Ventouxin mäki, jonka nousuprosentti on 7,6 (nousua keskimäärin 76 metriä tuhannen metrin matkalla).
Vielä ehtii ennen starttia lukea Jukka Pakkasen kirjan Raateleva nousu (Kirjapaja, 2009), jossa mm. siteerataan italialaista kirjailijaa Dino Buzzatia (1906 - 1972): kun Fausto Goppi ja Gino Bartali kilpailivat Italian ympäriajon voitosta 1949, näki Buzzati tuossa myyttiseksi kasvaneessa kamppailussa eksistentiaalisen ulottuvuuden - ajaja oli kuin olemassaolon armottomuuteen heitetty ihminen vastassaan vihamieleiset luonnonvoimat, tai kuin Franz Kafkan Linnan tehtävästään epätietoinen maanmittari K.
Viime vuonna Jussi Veikkanen oli Italian ympäriajon 7. etapilla kuudes. Etapin voitti Alessandro Bertolini. Nyt Veikkanen lähtee parantamaan tätä toistaiseksi kovinta saavutustaan.
KAIKKIEN AIKOJEN PARHAAT
MAANTIEPYÖRÄILIJÄT
1. Eddy Merckx, 37 suurvoittoa vuosina 1966-76 (voittanut Tourin, Giron ja Vueltan), tunninajon maailmanennätys 1972
2. Jacques Anquetil, 25 suurvoittoa 1953-66 (voittanut Tourin, Giron ja Vueltan), tunninajon maailmanennätys 1956
3. Fausto Coppi, 20 suurvoittoa 1940-54 ja tunninajon maailmanennätys 1942
4. Bernard Hinault, 25 suurvoittoa 1977-85 (voittanut Tourin, Giron ja Vueltan)
5. Gino Bartali, 24 suurvoittoa 1936-53
6. Miguel Indurain, 9 suurvoittoa 1990-96 (5 Touria ja 2 Giroa), olympiavoitto, aika-ajon MM, tunninajon maailmanennätys 1994
7. Lance Armstrong, 9 suurvoittoa 1993 - 2005 (7 Touria) ja MM
8. Roger de Vlaeminck, 19 suurvoittoa 1970-79
9. Rik Van Looy, 18 suurvoittoa 1956-68
10. Constante Cirardengo, 16 suurvoittoa 1914-28
Alberto Contador voitti Pariisi - Nizzan 2007, Tourin 2007, Giron 2008 ja Vueltan 2008. Jos Contador nyt voittaa Tourin, hän nousee kymmenen parhaan listalle.
Viides pyöräilijä, joka on voittanut kaikki kolme suurta ympäriajoa, on Felice Gimondi (vuosina 1965-69).
kari.naskinen@gmail.com
Kristian Smedsin Tuntematon sotilas päättyy kovaan rokinrämpytykseen, josta erottuvat sanat ”Suomi kuolee”. Suomenlinnan kesäteatterissa päättyy Q-teatterin Siniväriset toteamukseen ”Suomi hukkuu”. Q-teatterin näytelmän ovat kirjoittaneet Kati Kaartinen, Okko Leo ja Outi Nyytäjä.
Talvisodan hengestä aina puhutaan. Enää ei ole sellaista tilannetta päällä, mikä ajaisi ihmiset tekemään kaikki samaa asiaa yhdessä jonkun puolesta, sanotaan Siniväristen käsiohjelmassa. Tokko sotakaan olisi enää sellainen asia, joka yhdistäisi kansaa samalla tavalla kuin 70 vuotta sitten.
Yhteishengen ja yhteisöllisyyden puuttumisen huomaa monissa yhteyksissä. Autoilijatkaan eivät enää pidä yhtä – eivät enää vilkuttele valoja vastaantulijoille varoittaakseen poliisien ratsiasta.
Siniväriset palaa sotavuosiin Lotta Svärd -järjestön kautta. Vaikka Lotta Svärd perustettiin nimenomaan oikeistolaisen Suojeluskunta-järjestön sisareksi, se kuului sotavuosina siihen tiiviiseen yhteisöön, joka Suomea puolusti. Ainakaan kaikki lotat eivät liittyneet järjestöön poliittisista syistä, mutta selvästi poliittisaatteellinen Lotta Svärd oli. Jäseniksi ei kelpuutettu kommunisteja eikä juutalaisia. Saksalaishenki vallitsi tässäkin järjestössä, ja keväällä 1943 lottien puheenjohtaja Fanni Luukkonen kävi Adolf Hitlerin päämajassa ottamassa vastaan ainoana ei-saksalaisena naisena Kotka-ritarikunnan ristin ansioistaan ”bolsevismia vaastaan käymästään taistelusta”.
Jotain tällaista tarvittaisiin nytkin, vai? Tätä pohditaan varsinkin Outi Nyytäjän kirjoittamassa osassa, jossa henkiinherännyt Fanni Luukkonen alkaa kouluttaa uutta amatsoniryhmää. Synninpäästöä Lotta Svärd ei näytelmässä kuitenkaan saa. Se tehdään selväksi, että lottajärjestön ideologinen pohja oli sama kuin suojeluskunnilla: kodin, uskonnon ja isänmaan suojeleminen kaikenmaailman kommareilta ja muilta vääränvärisiltä. Vaikka lotat eivät käyttäneet aseita, oli Lotta Svärd selvästi maanpuolustusjärjestö. Se perustettiin 1921. Ennen talvisotaa siihen kuului yli 100 000 naista ja 25 000 pikkulottaa.
Suomenlinnassa ei joistakin ennakkojutuista huolimatta lyödä lottia lyttyyn. Lottien huoraamista sivutaan, mutta ei tuo nyt mikään kummallinen asia ollut, jos rintamalotat välillä helpottivatkin sotilaiden alapaineita. Enemmän näytelmä käsittelee sitä aikakautta, joka nyt on jonkinlaisessa päätösvaiheessaan, kuolemassa tai hukkumassa. Outi Nyytäjä puhuu jo demokratiankin loppumisesta. Ainakin se on pahassa kriisissä, mistä todisteina ovat vaalien jatkuvasti pienenevät äänestysprosentit. Kriisissä on myös puoluejärjestelmä, koska puolueet ovat munineet maineensa. Jos ihmiset saisivat nyt päättää, he taitaisivat lakkauttaa puolueet, ja vaaleissa äänestettäisiin vain henkilökohtaisia ehdokkaita ilman minkäänlaisia yhteisötunnuksia. Näin päästäisiin eroon ikävistä yhteisöllisyyden rippeistä ja voitaisiin entistä selvemmin toimia vain yksilöinä.
kari.naskinen@gmail.com
Syyskuussa tulevat voimaan uudet, yhdenmukaiset ohjeet siitä, millaisista ylinopeuksista rangaistaan. Liikennettä häiritsevät ja aiheuttavat jopa vaaraa alinopeutta ajavat. Nyt kun saadaan yhdenmukaiset ohjeet, olisi autoilijoille saatava tiedoksi, että auton nopeus ei ole se, mitä auton oma nopeusmittari näyttää. Se näyttää aina liian vähän. Otetaan esimerkiksi tie, jolla nopeusrajoitus on 80 km/t: kun mittarin viisari on 85:n kohdalla, on auton todellinen nopeus 80-82 km/t; kun mittarissa on 90, on todellinen nopeus noin 85 km/t. Tämä tarkoittaa, että oman mittarinäyttönsä mukaan kahdeksaakymppiä ajavat ovat liikenteessä alinopeustulppina ja aiheuttavat muille turhia ohituksia.
