Pentti Nikula on ainoa suomalainen yleisurheilija, jolla on ollut hallussaan hyppylajien maailmanennätys. Ensimmäisenä maailmassa hän myös ylitti viisi metriä. Suomalainen seiväshyppy-kesä oli varsinaisesti 1962, jolloin Belgradin EM-kisoissakin neljän parhaan joukossa oli kolme suomalaista, Nikula tietenkin kultamitalimiehenä.Kesäkilpailukausi 1962 kesti toukokuun alusta lokakuun loppuun. Jo sitä ennen Nikula oli hypännyt Itä-Berliinissä Euroopan halliennätyksen, ja Lahdessa Radiomäen kentällä toukokuun alussa syntyi ulkoratojen EE-tulos 472. Kaikki halusivat nähdä Nikulan ja ihmeellisen lasikuituseipään. Tuona kesänä Nikula kilpaili 40 kertaa. Se oli Suomessa suuren yleisurheilubuumin aikaa, mikä huipentui Münchenin olympiakisoihin. ME-vuonnaan 1969 Jorma Kinnunen kilpaili 45 kertaa, vuonna 1970 Pauli Nevala kilpaili 54 kertaa ja Mikko Ala-Leppilampi juoksi 45 kilpailua.
Enää tällaisiin lukuihin ei ole mahdollisuutta, kun yleisurheilu on näivettynyt. Television miljoonakorvausten takia kansainvälinen yleisurheilu on muuttunut muutamien huippujen showkiertueeksi, ja Suomessa joitakin vuosia räpistellyt Eliittikisasarjakin on kuihtumaan päin.
Näinä päivinä lehdissä on juttuja Nikulan seiväshyppyurasta, sillä helmikuun 3. päivänä hän täyttää 70 vuotta. Näissä merkeissä on tamperelaisen Aamulehden entinen urheilupomo Urho "Ursa" Salo on tehnyt Nikulasta elämäkertakirjan Seiväskomeetta. Lähes 300-sivuinen kirja kertoo Nikulasta "kaiken", mutta lisäksi se on hyvä kuvaus noista 60-luvun hienoista vuosista laajemminkin. Salo ja Nikula käyvät kirjassa läpi muutkin tuon ajan seiväsmiehet.
Kertoopa Nikula myös niistä kahdesta kerrasta, jolloin hän tapasi kahteen pekkaan Paavo Nurmen kanssa. Jälkimmäinen tapaaminen 1963 venyi parituntiseksi keskusteluksi Bremenissä, jossa Nurmi oli Saksan yleisurheiluliiton kutsumana vieraana. Kun Nikula sitten huomasi, että kohta alkaa maaottelun yhteyteen järjestetty iltajuhla, hän sanoi Nurmelle, että nyt pitää lähteä ostamaan solmiota. Silloin Nurmi kiskoi oman solmionsa suoraksi antaen sen Nikulalle, ja niin juttutuokio jatkui.
Yksi ratkaiseva vuosiluku oli 1961. Silloin sai alkunsa suomalaisen seiväshypyn lasikuitutarina. Urheilun Kuva-Aitan päätoimittajana tuolloin ollut "Pesa" Vuorio huomasi talvella amerikkalaisesta Track & Field News -lehdessä kuvia USA:n hallikisoista, joissa Aubrey Dooleyn seiväs oli ponnistusvaiheessa taipunut luokille. Vuorio pani toimittaja "Jume" Melartin viemään lehden valmentaja Valto Oleniukselle Pajulahteen, ja "Valtsuhan syttyi heti", muistelee Vuorio.
Olenius puolestaan pani asian eteenpäin SUL:n toiminnanjohtajalle Armas Valsteelle, hän taas otti yhteyttä Eeles Landströmiä Michiganin yliopistossa valmentaneeseen Don Canhamiin, jolla oli urheiluvälinekauppa. Canham lähettämät ensimmäiset lasikuituseipäät tulivat Suomeen heinäkuussa 1961. Seipäät kiikutettiin tullista suoraan Eläintarhan kentälle. Nikula kommentoi Suomen Urheilulehdelle: "Vielä en osaa sanoa mitään varmaa, mutta kun teen tuttavuutta lasikuidun kanssa, niin enköhän siitä jonkinlaiseen käsitykseen pääse".
Kesällä 1961 Nikulan parhaaksi tulokseksi jäi Radiomäellä syyskuussa hypätty 451. Helmikuussa 1962 syntyi Itä-Berliinissä halli-EE 471. Varsinainen pamaus tuli juhannuksena: maailmanennätys 494 Kauhavalla.
Nikulan nopea nousu maailman ykköseksi synnytti ennennäkemättömän innostuksen. Pikkupojat hyppivät seivästä kentillä tai kotipihoilla ja katsomot täyttyivät yleisöstä. Niin minäkin; olin silloin 15-vuotias ja ostin sähkötarvikeliikkeestä muoviputken, joka vähän taipui. Olin jo hypännyt korkeutta 160, mutta kun en sillä muoviputkella päässyt kuin 180, palasin korkeushyppyyn. "Seiväshyppyurani" sai hienoa jatkoa lokakuussa 1970, kun juuri Lahteen tulleena nuorena toimittaja pääsin tekemään juttua Pajulahteen. Kolmas juttuni Etelä-Suomen Sanomissa kertoi siitä, kun Pentti Nikula ja Kauko Nyström kävivät luovuttamassa seiväsprofessori Oleniukselle komean kellon kiitokseksi vuosien mittaisesta yhteistyöstä; kelloseppä Nyström oli kaivertanut kelloon muistotekstin "58-68 hyppääjät".
Vuonna 1962 Nikula valittiin Viikkosanomien äänestyksessä vuoden suosituimmaksi suomalaiseksi. Vuonna 1994 Nikula ikuistettiin Helsingin EM-kilpailujen kunniaksi myös postimerkkiin.
Nikula edusti vuoteen 1963 Someron Esaa, vuodesta 1964 Lahden Sampoa ja 1968-69 Asikkalan Raikasta. Nykyisin Vääksyssä eläkepäiviä viettävä mestari teki pääosan työstään Päijät-Hämeen liiton edunvalvontapäällikkönä.
kari.naskinen@gmail.com