torstai 5. helmikuuta 2009

Kokeiltaisko vaihteeksi sosialismia?


Kokeilu kommunismilla ei onnistunut, ja nyt ollaan kusessa myös kapitalismin kanssa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander onkin tässä tilanteessa päätynyt ehdottamaan taas yhdenlaista "kolmatta tietä", kevyttä sosialismia, mikä aloitettaisiin Nordean ottamisella Ruotsin ja Suomen valtioiden haltuun. Tätä mallia voitaisiin sen jälkeen laajentaa muillekin aloille.

Koska pankit eivät tällä hetkellä halua antaa yrityksille elvyttävää lainoitusta, pitäisi valtiolla olla tällainen "vähittäispankki" hoitamaan asioita. Suomen Pankki ei tällaiseen toimintaan sovellu.

Nordeasta tällainen valtionpankki olisi helpointa tehdä, sillä sen suurin yksittäinen omistaja on jo nyt Ruotsin valtio. Englannissa melkein kaikki pankit on jo valtion kokonaan tai osaksi omistamia.

Lähihistoria Nordealla on sellainen, että Suomen valtiollakin on siinä osansa. Kun konkurssikuntoon ajautuneet KOP ja SYP pelastettiin veronmaksajien kustannuksella, ne ensin fuusioituivat Meritaksi ja sen jälkeen ruotsalaiseksi Nordeaksi. Tästä huolimatta suomalaisilla pankkivalvojilla ei ole mahdollisuutta päästä tarkastamaan Nordean tilinpitoa eikä taseita; sama koskee tanskalaista Sampo-pankkia. Muidenkaan maiden pankkivalvojat eivät pääse tarkastamaan kaikkia pankkien kahdenvälisiä tilisiirtoja, joita on tehty esimerkiksi emopankin ja sen tytäryhtiöiden välillä. Sitä kautta pankkien taseiden ulkopuolelle on kätketty aikapommeja, jotka tikittävät piilotappioita.

Globaalitalous on muutenkin iso mörkö. Finanssialan keskusliiton toimintakertomuksesta selviää, että suomalaisten vakuutusyhtiöiden sijoitusten käypä arvo oli vuoden 2007 lopussa yhteensä 112 miljardia euroa. Sijoituksista 47 % oli osakkeissa, 40 % rahoitusmarkkina-välineissä ja 9 % kiinteistöissä. Rahoitusmarkkinasijoituksia oli yhteensä 45 miljardia euroa. Niistä 38 miljardia euroa oli joukko-velkakirjalainoja, joista 33 miljardia euroa oli ulkomaisia. Kiinteistösijoituksia yhtiöillä oli yli 10 miljardin euron arvosta. Kaikista sijoituksista oli tehty ulkomaille 59 % eli yli 66 miljardin euron arvosta.

Mitähän nytkin tapahtuu niille yritysten elvyttämiseen annettaville miljardeille? Kun yritykset ovat monikansallisia, niin paljonko elvytyspanostuksista jää hyödyttämään yritysten Suomessa olevia toimintoja?

kari.naskinen@gmail.com