”Puhun niin totta kuin osaan”, sanoi pääministeri Anneli Jäätteenmäki valehdellessaan meille kaikille päin naamaa.
Amerikassa päättyivät juuri valehtelemisen MM-kisat. Siellä kultamitalit annettiin kahdella tasapäiselle infantiilille Donald Trumpille ja Gianni Infantinolle, joka on Suomen Palloliitonkin suuri kamu.
Tänä vuonna ilmestyi fil. tri Vesa Heikkisen kirja Eduskunta – valehtelijoiden klubi? En ole sitä lukenut, mutta eiköhän siinäkin Jäätteenmäki kuulu klubin tunnetuimpiin jäseniin. Valehtelemista ei eduskunnassa ole varsinaisesti kielletty, mutta valehdella-sanaa ei ainakaan toisesta ihmisestä puhuttaessa ole soveliasta käyttää. Jos käyttää, puhemies keskeyttää ja neuvoo puhumaan siivosti. Valehtelemisesta ei muodollisesti ole kysymys, jos vain puhuu "muunneltua totuutta", mikä siellä on vakituinen tapa.
Esimerkiksi pääministeri Alexander Stubb esitti eduskunnalle vääriä prosenttilukuja ns. hallintarekisterikiistassa ja joutui pyytämään anteeksi. Vaikka tässä oli kysymys vain Stubbin tunaroinnista tai huonosta matikkapäästä prosenttilaskuissa, Stubbin uskottavuus kärsi niin paljon, että hän hävisi Kokoomuksen puheenjohtajakilpailun Petteri Orpolle. Nyt sitten Orpo johtaa valehtelun SM-turnausta.
Presidenttien henkilöhistoriaan valehtelu kuuluu siinä missä muidenkin. Urho Kekkonen pani muut valehtelemaan puolestaan, kun kansanedustaja J. Juhani Kortesalmi (SMP) esitti eduskunnassa 1978 kirjallisen kysymyksen siitä, onko Neuvostoliiton puolustusministeri tehnyt Suomelle esityksen yhteisten sotaharjoitusten järjestämisestä. Marsalkka Dmitri Ustinov oli Suomen-vierailullaan tehnyt tämän esityksen suoraan Kekkoselle. Kortesalmelle vastannut puolustusministeri Taisto Tähkämaa (Kesk) kiisti, että tällaista esitystä olisi tehty. Vastauksen olivat Tähkämaan luettavaksi kirjoittaneet yhdessä Kekkonen ja puolustusvoimain komentaja Lauri Sutela.
Tällaisia valheita on joskus oikeutettua käyttää, jos sellaista edellyttää ”yleinen etu”.
Filosofi Friedrich Nietzsche kirjoitti olevan välttämätöntä, että jotakin täytyy aina pitää totena. Jonkin on oltava totta tai lähimpänä totuutta, ettei koko homma leviäsi käsiin.
Juuri on ilmestynyt suomeksi Martin Heideggerin Nietzsche-kirja kahtena Vastapainon julkaisemana niteenä (533 + 416 sivua), joissa perusteellisesti käydään läpi Nietzschen filosofiaa. Valheesta ja totuudesta kirjoittaessaan hän sanoi: ”Tämä maailma on vallantahtoa – eikä mitään muuta!” Ja tieto on valtaa. Tiedon takana taas on ennemmin totuus kuin valhe. Nietzsche otti esimerkin kaikkein yksinkertaisimmasta: ”Alkulima kurkottaa valejalkojaan ulospäin etsiäkseen jotakin, joka vastustaa sitä, - ei nälästä vaan vallantahdosta. Se mitä kutsutaan ravitsemukseksi, on pelkkä seurannaisilmiö, jossa käytetään hyödyksi alkuperäistä tahtoa tulla vahvemmiksi.”
Poliitikot ovat alkulimaa pitemmälle kehittyneitä, mutta heidänkin vallantahtonsa on ovelaa, niin niljakasta, ettei siitä aina saa otetta. Se vaatii myös valkoisten ja vakavampienkin valheiden esittämistä aina kun tarvetta vähänkin on. Kun edesmennyt lahtelainen paikallispoliitikko Pentti E. Rantanen (SDP → Kok) käveli joskus kaupungilla poikkeuksellisesti aurinkolasit silmillä, hän vastasi kysyjille: ”Valta sokaisee.”
Nietzsche ei ilmeisesti ollut samanlainen huumorimies kuin Rantanen ja hän kirjoitti totuuden olevan järjen tuntomerkki. Läheskään aina ei järki kuitenkaan voita, kuten tämän ajan maailmassa nähdään. Mutta mitä on totuus? Nietzschen mukaan se on metaforien liittouma, joka on unohtunut illuusioksi – summa inhimillisiä suhteita, jotka on runollisesti ja retorisesti tehostettu, siirretty ja koristeltu ja jotka pitkän käytön jälkeen näyttävät kansasta kiinteiltä ja velvoittavilta.
”Totuus on eräänlainen erehdys, ilman jota tietynlainen elävä olento ei voisi elää. Elämän säilyminen ja voima ovat lopulta ratkaisevia, eivät abstraktit totuudet.” Ristiriitaisia nämä filosofin ajatukset.
Rantanen oli yksiselitteisempi. Kun hän oli loikannut Kansalliseen Kokoomuksen, siellä jotkut kysyivät, että etkös sinä aina ole ollut sosialisti. Rantanen vastasi: "Olenhan minä, kun olen varsinainen kansallissosialisti."
kari.naskinen@gmail.com