sunnuntai 20. lokakuuta 2024

Thelma ja Loviisa eivät putoakaan kuolemaan


Ne koittaa alistaa, me tullaan kovempaa
Ja kun mä oon sun kaa, me vastaan maailma
Ne tietää, ettei ne meitä tuu kiinni saamaan”,
laulaa Sara Siipola pop-kappaleessaan Thelma & Louise.


Lahden kaupunginteatterissa tarina jatkuu, vaikka näytelmä Thelma & Loviisa ei varsinaisesti tuohon elokuvaan (1991) liity muuten kuin perusteemoiltaan. Minna Harjuniemen kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Thelma ja Loviisa myös lähtevät ulos miesten hallitsemasta maailmasta ja haluavat sanoa viimeisen sanan. Istutaan autoon, joka ei tällä kertaa ole Ford Thunderbird, vaan Ford Mustang, lähdetään pitkin Nelostietä kohti pohjoista mökille.

Ohjelmalehtisessä lainataan feministitoimittaja
Anu Silfverbergin kirjoitusta elokuvasta, joka päättyy siihen, kun Thelma ja Louise ajavat Grand Canyonin reunan yli: ”He ylittävät reunan ja kuva pysähtyy kesken ilmalennon. He ovat olleet siinä kaikki nämä vuodet, maan ja ilman rajalla. He lentävät siellä niin kuin komeetta.” Lahdessa lopputilanne on kovin toisenlainen. Thelma ja Loviisa lähtevät tässäkin käsi kädessä pois kohti näyttämön takaseinää, mutta matka jatkuukin videonäytössä teatterin aulaan, jossa he spraymaalipurkit käsissään ovat Arto Pennasen hienon Seitsemän veljestä -maalauksen edessä. Yllättäen he eivät kuitenkaan sotke maalausta elokapinallisesti, vaan lopulta palaavat näyttämölle, jossa näytelmän naiset ja muuten sivuosissa olleet miehet viettävät leppoisaa elämää aurinkoisella rannalla. Happy End.

Jos tapahtumat teatterin yläaulassa olisi tehty videonauhalle, olisi maalauksen voinut peittää muovikelmulla ja sitten sotkea se maalilla, mutta nyt ratkaisu on lempeä.
Tosin Ridley Scottin elokuvastakin on jokin dvd-versio, jossa on toisenlainen loppu: ilmalennon jälkeen jonkin ajan kuluttua leikataan alas, jossa Thunderbird jatkaa matkaa isossa pölypilvessä (löytyy Youtubessa).

Keskeinen hahmo näytelmässä on myös
Marilyn Monroe, jonka suuri julkisuuskuva oli miesten maailman rakentama. Tässä kuvassa Marilyn oli bimbo, kuuman seksikäs, pehmeän kevytmielinen, turhamaisuuden monumentti. Minna Harjuniemi kirjoittaa ohjelmalehtisessä, että Marilynilla ei ollut todellista liittolaista, ystävää, ketään jonka käteen tarttua. Marilyn oli kuin bimbouden ja blondiuden ruumiillistuma. Harmi vain, että roolin tekevän Nella Tynin puheilmaisu on paikoin puuroa, koska r- ja s-kirjainten ääntäminen menee suhinaksi. Thelmaa esittävän Anna Pitkämäen artikulointi taas suttaantuu niissä kohdissa, joissa hän oikein innostuu puhumaan niin lujaa ja nopeasti, että sanat menevät yhteen pötköön. Jos oltaisiin muutama vuosikymmen takanapäin, voisi näyttämöllä olla myös teatterista 80-luvulla eläkkeelle jäänyt Thelma Saastamoinen.

Loviisana on Tampereen yliopistossa teatteritaidetta opiskeleva Saara Paasikoski, näyttelijänä kaikin puolin niin taitava, että hänet kannattaisi valmistuttuaan kiinnittää Lahteen vakituisesti.

Tuttuja roolihenkilöitä näytelmässä ovat myös
Minna Canth, Wivi Lönn, Dolly Parton, Harvey Keitel, Pyhä Lucia, Pyhä Agatha, Martta Niskavuori ja Malviina Multia. Kymmenen metriä pitkä räsymattohuivi on Loviisa Niskavuorella, jota Liisa Vuori esittää erinomaisesti. Tämäkin räsymatto oli Niskavuoren tuvan lattialla, kun Niskavuoria edellisen kerran 1987 Juhani-näyttämöllä esitettiin. Onkohan taas tammikuussa, kun Niskavuoren Heta tulee?

Nykyteatterin yhtä trendiä edustaa Pyhä Lucia -sketsi. Se trendi, että hauskaa olla pittää. Komediaa väännetään väkisin kaikkeen sopivaan ja sopimattomaan rakoon. Ajatellaan, että teatterin talous pelastetaan kaikkein heppoisimmalla viihteellä.

Toinen lisääntynyt tapa on se, että lavasteita siirtelevät ylimääräiset miehet kesken esityksen. Teatteritekniikkaan on Lahdessakin pantu miljoonia, mutta sitten hommia tulevat hoitamaan kaikenmaailman hanslankarit. Tämä on pelkästään ohjaajien ”taiteellisen näkökulman” vaativaa turhaa ja häiritsevää touhuamista.

”Joo sä oot hullu mut mä oon hullumpi
Jos joku sua puukottaa, tai koskee ilman lupaa
Sä voit luottaa siihen et alan sille hautaa kaivaa”

kari.naskinen@gmail.com