Lähes päivittäin on suomalaisissakin tiedotusvälineissä uutisia Kiinan talouselämän hurjasta vauhdista, vaikka se tänä vuonna vähän hidastunut onkin.
”Ne jyrää meitin. Pojaat! Ne jyrää
meitin”, sanoo
Tuntemattomassa sotilaassa joku
sotilas vihollisen panssarivaunujen tullessa
päin.
Nyt jyrää Kiinan talousihme kohti länttä ja lännessä:
-
Uusiutuvan
energian ala kasvatti volyymiaan merkittävästi viime vuonna, eniten
Kiinassa. Alan työvoimasta 46 % on Kiinassa.
- Kiina syöksyy
tulevaisuuteen samaan aikaan, kun EU uhkaa jäädä sutimaan
paikoilleen.
- Hongkongin pörssin tunnetuin osakeindeksi Hang
Seng nousi viime viikolla 15,7 %.
- Eurooppalaiset
autojenvalmistajat kärsivät kiinalaisten sähköautojen
rynnäköstä.
- Kiinassa on nopeiden junien (yli 180 km/t)
rataverkko 45 000 km, toiseksi suurin on Espanjan 4000 km.
Kiinan
talous räjähti kasvuun varsinaisesti 1992, kun länsivallat olivat
purkaneet Taivaallisen rauhan aukion opiskelijamielenosoitusten
aseellisesta murskaamisesta 1989 määrätyt talouspakotteet.
Samoihin aikoihin Deng
Xiaoping antoi
täyden tukensa kapitalistisille markkinauudistuksille ja
kansainväliselle yhtestyölle. Tätä linjaa on viimeiset kymmenen
vuotta jatkanut Xi
Jinping
ja nyt Kiina on jo 15 vuotta ollut maailman suurin
vientimaa.
Kirjan kirjoittajat työskentelevät Kiinan parissa: vastaavat toimittajat Outi Luova on Turun yliopistosta ja Juuso Kaaresvirta Suomen Pankista. Viiden Kiina-ekspertin lisäksi mukana ovat energia-asiantuntija Lauri Myllyvirta ja strategisen ennakoinnin asiantuntija Sari Arho Havrén. Kirjassa he tuovat selvästi esille senkin, että juuri nyt Kiinan talouskasvu on hiipumassa ja että lukuisia ongelmia on, joten tarkastellaan myös Kiinan tämänhetkisten haasteiden syitä ja suunnitelmia niiden korjaamiseksi.
1. SUOMI, 71. KIINA
Kiina on jättimäinen. Siellä on yli sata miljoonakaupunkia ja maatalousmaata eniten maailmassa. Miljardöörejä on ennätysmäärä, mutta myös köyhyyttä on paljon ja tuloerot ovat valtavat. Talouden isojen lukujen takana kaikki ei tietenkään ole alkuunkaan kunnossa, mistä osoituksina ovat esim. korruptio, 2000-luvulla huonontunut lehdistönvapaus ja kiinalaisten sijoittuminen kansainvälisessä onnellisuusvertailussa vasta 71:nneksi.
Onnellisimman maan Suomen viennistä Kiinan suhteellinen osuus on ollut prosentuaalisesti korkeimpia Euroopassa jo parin vuosikymmenen ajan. Historiallista ansiota tässä on varmasti se, että aivan ensimmäisten joukossa Suomi tunnusti Kiinan kansantasavallan tammikuussa 1950 ja diplomaattisuhteet solmittiin saman vuoden lokakuussa. Suomi olikin ensimmäinen kapitalistimaa, jonka kanssa Kiina solmi kahdenvälisen kauppasopimuksen 1953.
Suomeen ulkomailta tehdyistä suorista investoinneista noin seitsemän prosenttia on tullut Kiinasta. Vastaavasti suomalaisyritykset ovat perustaneet Kiinaan noin 250 tytäryritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on noin 15 miljardia euroa ja joissa työskentelee noi 63 000 ihmistä.
SUUNNITELMATALOUTTA
Kiinan talouselämän sekajärjestelmästä huolimatta siinä on vahva suunnitelmatalouden perinne. Vapautuminen on joka tapauksessa merkittävää, ja esim. kaupungeille sallitaan itsenäistä toimintaa, joskin tätä omatoimisuutta on keskusvalta alkanut taas kaventaa.
Suunnitelmataloudessa on kuitenkín ongelmakohtia. Ensinnäkin sen tavoitteita ja päätöksiä on hankala peruuttaa. Sitten on se, että taloutta ohjaavat toisaalta valtionhallinnon yksiköt, mutta niin myös kommunistisen puolueen organisaatio, joka lopulta on valtionhallintoon nähden määräävässä asemassa. Myös yksityisissä yrityksissä pitää olla puolueyksikkö, jos yrityksessä on töissä vähintään kolme puolueen jäsentä. Tämä koskee myös ulkomaisia yrityksiä. Puolueyksiköillä halutaan varmistaa, että myös yksityisyritykset noudattavat puolueen linjauksia. Puolueella on lähes sata miljoonaa jäsentä, joten kyllä heitä työpaikoillakin on. Toisaalta tuo jäsenmäärä on siinä mielessä pieni, että Kiinan väkiluku on kaikkiaan 1,4 miljardia.
Kirjassa todetaan, että siirtymä suunnitelmataloudesta markkinatalouteen on koko ajan käynnissä, mutta uudistuksia otetaan käyttöön hitaasti ja ensin pienimuotoisesti.
Suomalaisia yrityksiä Kiinassa on noin 350: UPM, Kone, Nokia, Wärtsilä, Marimekko, Nordea-pankki, OP Yrityspankki, Oilon jne. Suomalaisyritykset ovat sijoittaneet Kiinaan yhteensä noin 11 miljardia euroa.
Kiinalaisia yrityksiä maassa on yli 50 miljoonaa ja ukomaalaisomisteisia on runsaat puoli miljoonaa. Suurin osa isoista valtionyrityksistä on listautunut pörssiin, ja niissä on ainakin pieni osa yksityistä omistusta. Suurimmat yritykset ovat nousseet maailman suurimpien joukkoon toimialoillaan. Kirjassa oleva tilasto maailman suurimmista yrityksistä on vuodelta 2020:
1. Walmart, USA
2. Sinopec Group, Kiinan valtio
3. State Grid, Kiinan valtio
4. China National Petroleum, Kiinan valtio
Suurimpien 50:n joukossa on 12 kiinalaista yritystä. Suomessa tunnetaan melko vähän kiinalaisia brändejä, vaikka ovathan tuttuja mm. Huawei, Tiktok, Temu ja BYD.
ILMASTONMUUTOS
Kiina on savupiipputeollisuuden suurvalta ja se on suurin kasvihuonekaasupäästäjä, osuus koko maapallon päästöistä noin 30 prosenttia. Mutta toisaalta, kuten Lauri Myllyvirta kirjoittaa: ”Kiina on markkinajohtaja monissa hiilineutraalin talouden keskeisissä teknologioissa. Se on maailman suurin tuuli-, aurinko-, vesi- ja ydinvoiman rakentaja, näiden voimalaitosten komponenttien valmistaja, sähköautojen, akkujen ja pitkän etäisyyden sähkön siirtolinjojen rakentaja sekä luotijunien valmistaja ja luotijunayhteyksien rakentaja.”
Kirja on erinomainen katsaus aiheeseensa juuri nyt, kun Kiinalla on maapallon avaimet käsissään. Jos Xi Jinping antaa määräyksen, että ensi vuodenvaihteen jälkeen kukaan ei saa syödä punaista lihaa, ei ajaa jollakin vanhalla bensakärryllä, eikä tehdä huvimatkaa lentäen, on Dubain ilmastosopimuksen ehdot täytetty. Kiina ratkaisee.
kari.naskinen@gmail.com