Juuri ilmestyneessä Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 2/2024 kerrotaan tasavallan presidenteistä, joiden yhteydessä urheilu on ollut yksi osa presidentintekijyyttä. Jutun kirjoittanut urheilutietokirjailija Kalle Virtapohja aloittaa tunnetuimmasta esimerkistä Urho Kekkosesta, mutta löytää urheiluyhteyksiä melkein kaikkien presidenttien taustalta. Parnasson numerossa 2/2024 puolestaan käydään läpi Pentti Saarikosken päiväkirjoja, joissa myös urheilijat ovat hyvin esillä.
Presidenteistä
valtaosa on ollut yksilöurheilun ystäviä, poikkeuksina vain
lentopallomies Mauno
Koivisto ja
koripallomies Martti
Ahtisaari.
Tietyllä tapaa myös Alexander
Stubb
on joukkuelajien ystävä, koska hän henkilöityy jääkiekkoon
isänsä kautta: Göran
Stubb on
Jääkiekkoliiton entinen toimitusjohtaja
ja HIFK:n jääkiekkojaoston entinen puheenjohtaja. Jo
pienenä poikana Alex nähtiin
Helsingfors IFK:n edustusjoukkueen harjoituksissa Nordenskiöldinkadun
hallissa
pian sen jälkeen, kun hän oppi kävelemään. Vähän myöhemmin
hän pelasi itsekin HIFK:n junioreissa. Nykyisin
hänen leipälajinsa
on kuitenkin triathlon.
Yksilöurheilusta presidenttien
mielilajeina Virtapohja luettelee: K.J.
Ståhlberg purjehti,
P.E.
Svinhufvud
ampui ja metsästi, Kyösti
Kallio
oli hiihtänyt, Risto
Ryti
harrasti kävelypalavereita, C.G.E.
Mannerheim
ratsasti ja metsästi ja
J.K. Paasikivi oli
oman ilmoituksensa mukaan ollut innokas voimistelija ja urheilija.
Viimeinen yksilölajien harrastaja Urho
Kekkonen
oli
kovin: oli Suomen paras korkeushyppääjä, teki
maailmanennätyksenkin vauhdittomassa kolmiloikassa, oli
Suomen Urheiluliiton kova puheenjohtaja
ja
hiihti presidenttivuosinaan jopa tuhat kilometriä talvessa. Jos
kalastamisenkin laskee urheiluksi, niin sen lajin presidentti oli
Lauri
Kristian Relander.
Pipolätkää
ja rullaluistelua harrastava Sauli
Niinistö on
pelannut jääkiekkoa Vladimir
Putinin kanssa.
Tarja
Halosen suosikki
oli naisvoimmistelu ja muutenkin voimistelu, sillä hän toimi
lajiliiton hallituksessakin. Eli jokainen
on
mukana.
Kaikki viittaa edelleen siihen, että urheilun
merkitys säilyy
jatkossakin varsin suurena presidentinvaaleja ajatellen. Virtapohja
kirjoittaa, että ”tasaisissa vaalikamppailuissa urheilu ja
toiminta urheilun parissa voi tuoda ratkaisevan kilpailuedun, kun
tiedetään, miten vahvoja siteitä urheilun parissa
syntyy”.
OLYMPIAMITALISTI
VOIMISTELUNOPETTAJANA
Arto Köykän Parnasso-jutussa sanotaan, että julkaistuissa runoissaan Saarikoski mainitsi huippu-urheilun kokoelmassa Katselen Stalinin pään yli ulos – päiväkirjamainen merkintä:
”Huomenna
Pertti
Pousi hyppää
pituutta,
ylihuomenna
kolmiloikkaa.
Saa nähdä tuleeko maailmanennätys.”
Proosassa
on enemmän urheilusankareita. Vuoden 1964 olumpiakisoja Saarikoski
seurasi tarkasti ja myöhemmin romaanissa Ovat
muistojemme lehdet kuolleet sai
kahden kultamitalin Eero
Mäntyranta runsaasti
huomiota. Samoista kisoista näytti Saarikoskea kiinnostaneen Arto
Tiainen,
mutta kultamitalisti Veikko
Kankkonen sai
vain lyhyen maininnan. Huomiota
saivat myös Juha
Mieto ja
Ragnar
Persson.
Vanhemmista
tekijöistä ei Veikko
Hakulista näkynyt
lainkaan Saarikosken teoksissa, mutta Sixten
Jernberg oli
lyhyesti esillä, samoin
Benjamin
Vanninen.
Kekkosen
urheulusaavutukset Saarikoski luonnollisesti tunsi ja muista
yleisurheilijoista
hän
otti päiväkirjoissaan tai muissa kirjoissaan esille
seuraavat:
Mikko
Ala-Leppilampi
Bob
Beamon
Wayne Collett
Seppo Hovinen
Jorma
Jaakola
Pentti Kahma
Tapio Kantanen
Ossi
Karttunen
Jorma Kinnunen
Hannes Kolehmainen
Markku
Kukkoaho
Carlos Lopes
Vincent Matthews
Miklos
Nemeth
Pentti
Nikula
Paavo Nurmi
Jesse Owens
Mona-Lisa
Pursiainen
Pekka Päivärinta
Ville Ritola
Hannu
Siitonen
Pekka Vasala
Lasse Viren
Juha Väätäinen
Emil
Zatopek
Virenin
olympiavoitosta Münchenissä
oli Saarikoski
niin innoissaan, että tarjoutui rahapulassaan kirjoittamaan
Virenista kirjan. WSOY:n
Hannu
Tarmio kommentoi:
”Olitkohan ihan tosissasi?” Kirjat
Virenistä tekivät Pentti
Vuorio ja
Mauno
Saari.
Muitakin
lajeja penkkiurheilija
Saarikoski
seurasi niin aktiivisesti, että mainintoja saivat
monet:
Moottoriurheilusta Rauno
Aaltonen, Hannu Mikkola, Timo Mäkinen, Jarno Saarinen.
Jääkiekosta
Veli-Pekka
Ketola, Vaclav Nedomansky.
Nyrkkeilystä
Cassius
Clay,
Jorma
Ojaharju.
Pesäpallosta
Pentti
Katainen.
Tenniksestä
Björn
Borg.
Jalkapallosta
Torbjörn
Nilsson.
Urheiluselostajista
Saarikoski luetteli Paavo
Noposen, Adolf Turakaisen ja
Anssi
Kukkosen.
Naisten
urheilu ei Saarikoskea kiinnostanut, Mona-Lisa Pursiaisen lisäksi
hänen näkökenttäänsä jäivät vain hiihtäjät
Marjatta
Kajosmaa ja
Hilkka
Kuntola.
Suurimmat
kiinnostuksenkohteet hiihto ja yleisurheilu
olivatkin.
Asiaa
tai ei -kirjassaan
hän pohti: ”On satanut lunta, niin että maa taas on valkoinen,
sataisi vielä sen verran että pääsisi hiihtämään, se olisi
paras lääke masennukseen.”
Jutun Parnassoon kirjoitti
rovasti ja teologian tohtori Arto Köykkä, joka väitteli tohtoriksi
Saarikosken tuotannon uskonnollisesta kielestä. Väitöskirjan nimi
on ”Sakeinta
sumua käskettiin sanoa Jumalaksi”.
kari.naskinen@gmail.com