Lahden edustajat eivät menneet tärkeään junanratakokoukseen

Lahtelaisten edunvalvonta ei läheskään aina ole ollut tyydyttävää. Lahti-seuran tällä viikolla ilmestyneessä jäsenlehdessä entinen kaupunginjohtaja Kari Salmi kirjoittaa mielenkiintoisesta hankkeesta rautatien rakentamiseksi Lahden ja Tampereen välille (Hollolan Lahti 3/2023). Valmiina oli 1800-luvun lopulla jo 12 kilometrin matka Tampereelta Kangasalle ja sitten alettiin selvittää radan jatkamista edelleen Lahteen. Tuossa vaiheessa Lahti oli jo merkittävä junapaikkakunta, sillä Riihimältä Lahteen ja edelleen Pietariin oli rata vihitty käyttöön keisari Aleksanterin II:n nimipäivänä 11.9.1870. Kangasalan - Lahden ratahanke kuitenkin lässähti, kun sitä varten järjestettyyn kuntakokoukseen Tampereelle joulukuussa 1912 eivät Lahden edustajat menneet ”sattuneiden esteiden” takia. Muut olivat edustettuina: Tampere, Kangasala, Hauho, Koski H.l., Lammi ja Sahalahti.

Kari Salmi on Historian ystäväin liiton puheenjohtaja, joka nyt on löytänyt rata-asiaa koskevan selvityskirjan Rautatie Tampereelta Kangasalan kautta Lahteen, painettu 1913 Lahden kirjapaino- ja sanomalehti-osakeyhtiössä Rautatienkadun ja Loviisankadun kulmassa. Parissa muussakin kirjassa asia on esillä ja käy ilmi, että voimakkaimmin ratahanketta pyrki ajamaan Tampereen kauppaseura. Lahdessakin asia tietenkin kiinnosti ja sitä varten perustettuun rautatievaliokuntaan nimettiin apteekkari Hjalmar Fellman, insinööri J. Th. Lindroos, pormestari Otto Lyytikäinen, toimittaja F.O. Viitanen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Oskar Nordqvist ja kaupungininsinööri Kaarlo Tawast.

Jo 1898 oli keisarillinen Suomen senaattikin käsitellyt asiaa ja perustanut rautatiekomitean tutkimaan Kangasalan - Lahden rautatien taloudellisia edellytyksiä. Ehdotetulla radalla katsottiin olevan monta hyvää puolta, mutta hanke ei vielä silloin vaikuttanut täysin kypsyneeltä. Vuonna 1900 tehtiin anomuksia radan rakentamiseksi pappis-, porvari- ja talonpoikaissäädyssä, mutta asia ei edistynyt.

Lahtelaisten väliin jättämän kuntakokouksen jälkeenkin tekivät suomalaisen puolueen kansanedustajat Kalle Kaakko-oja ja E.S. Yrjö-Koskinen anomuksen uuden radan aikaansaamiseksi, mutta eduskunta päätti, ettei se tuossa vaiheessa ota uusien rautateiden rakentamista koskevia anomuksia käsiteltäväkseen. Näin hanke vähitellen hiipui, vaikka tamperelainen kartanonomistaja, insinööri ja Tampereen Kone ja Terä Oy:n osaomistaja Elis Waldens koetti pitää sitä eri tavoin hengissä.

Kuvassa on Kangasalan rautatiesema, jonne junat alkoivat Tampereelta liikkua 1882. Sotien jälkeen maantieliikenne muodostui kuitenkin tehokkaammaksi, eikä Kangasalan aseman tienoille muodostunut kylä kovin isoksi kasvanut. Vuonna 1964 asema alennettiin pysäkiksi ja liikenne loppui kokonaan 1990-luvulla.

Kari Salmi lainaa Elis Waldensin selvityksestä monia hyviä puolia, joita tällä Hämeen poikkiradalla olisi ollut: ”Harvassa ratasuunnitelmassa ovat yhtyneet niin kaikin puolin onnelliset edellytykset kuin tässä suunnitelmassa. Rata ei tulisi ainoastaan olemaan tiheään asutun maakunnan paikallisena liikesuonena ja suuren kauppakaupungin vetomagneettina, vaan sillä tulisi olemaan suuri merkitys ja vaikutus koko maan rautatieverkossa.”

Rata linjattiin piirustuksissa pitkin Kangasalan ”harjurannaksia” Pälkäneen kirkonkylän, Hauhon, Tuuloksen, Lammin ja Hollolan kautta Lahteen. Näin radan varteen olisivat tulleet kunnat kansakkaine kylineen ja vainioineen. Suurimmat hyötyjät olisivat Waldensin mukaan olleet kuitenkin Tampere ja Lahti, joka ”olisi maantiteellisen asemansa kautta Itä- ja Länsi-Suomen tärkein kosketuspiste ja sen merkitys liikepaikkana Loviisan ja Heinolan ratain valmistuttua yhä tulisi nousemaan ja se olisi rautatiepolitiikassamme ensiluokan paikkoja”.

Ennen kaupungiksi tuloaankaan Lahti ei kutenkaan ollut täysimittaisesti innostunut hankkeesta. Tämän paljastaa se, että 1898 pidetyssä kuntakokouksessa Pälkäneellä ei Hollolan Lahden edustajia ollut, vaan siellä asiaa resuneerasivat Tampere, Kangasala, Pälkäne, Hauho, Tuulos, Lammi, Sahalahti ja Hämeenlinna. Hollola oli kyllä kutsuttu, mutta se ei ollut noteerannut kutsua. Tässä kokouksessa vain Hämeenlinnan edustaja vastusti hanketta, koska heidän mielestään olisi mieluummin rakennettava rata Hämeenlinnasta Jyväskylään.

Tampereen - Lahden radan torjuminen kuuluu siihen menettelytapaan, jossa poikittaisliikenteen olosuhteita ei edelleenkään hoideta kunnolla. Tästä on lähimpänä esimerkkinä valtatie 12 varsinkin osuudella Tampere - Kouvola. Kysymys on valtakunnantason ajattelusta liikennepolitiikassa, mutta kertoo myös paikallisen edunvalvonnan heikkoudesta. Pirkanmaan, Hämeen ja Kaakkois-Suomen kansanedustajien (49) olisi yksissätuumin hoidettava vt 12 kuntoon. Lahdessa ei hyviä edunvalvojia ole ollut sitten Teemu Hiltusen ja Kari Salmen – tai jotkut ovat kyllä sitä mieltä, että Pekka Timonen oli toimelias nimenomaan tällä sektorilla.

kari.naskinen@gmail.com