Television päiväohjelmissa olevien kotimaisten elokuvien joukossa oli taas kertaalleen Carl von Haartmanin käsikirjoittama ja ohjaama Korkein voitto (1929). Kyllä se uusintansa joka kerta ansaitsee, sillä se on yksi parhaita suomalaisia mykkäelokuvia, ja historiallinen siinäkin mielessä, että on aivan viimeisiä meillä tehtyjä mykkäelokuvia. Suomessakin siirryttiin äänielokuvakokeiluihin juuri samoihin aikoihin.
Aatelismies Carl von Haartman (1897 - 1980) oli 1920-luvulla hakeutunut USA:n länsirannikolle, jossa hän lopulta ensimmäisenä suomalaisena pääsi töihin kiinni Hollywoodissa. Hänellä oli taustanaan sotilasuraa ratsuväen koulusta Italiassa ja Suomen valkoisesta armeijasta, josta hänet erotettiin 1924 ja tämän jälkeen suku lähetti hänet Amerikkaan pois sukua häpäisemästä. USA:n länsirannikolla hän toimi rakennusmiehenä, karjapaimenena ja autonkujettajana, kunnes puhumalla taustastaan pääsi sotilasasiantuntijaksi Hollywoodin suurtuotantoihin, tunnetuimpana Willian A. Wellmanin Siivet (1927). Pienen sivuroolinkin Haartman sai tästä elokuvasta, jossa mukana oli myös 26-vuotias Gary Cooper. Kaikkiaan hänen filmografiaansa tuli Hollywoodissa kymmenkunta elokuvaa, joiden ohjaajina olivat mm. kovat nimet Victor Fleming, John Ford, Howard Hawks, Henry King ja Erich von Stroheim. Aikamoinen lista, ja kun kokemusta tällaisten mestareiden elokuvista oli tullut, ei ollut yllätys, että hänen ensimmäisestä itse ohjaamastaan elokuvasta tuli erinomainen.
Suomi-Filmi
Oy:n tuottama Korkein
voitto on
vakoiluelokuva, jossa Haartmanin itse esittämä paroni Henrik von
Hagen tapaa Helsingissä entisen rakastettunsa, balettiteatterin
kanssa vierailulle Suomeen tulleen Vera Vasiljevnan (Kerstin
Nylander).
Vera on tietenkin venäläinen, mutta tätä ei elokuvassa sanota,
koska suomettumista oli jo ilmassa. Jännittäviä vaiheita syntyy,
kun Veran tärkein tehtävä ei ole tanssiminen, vaan Suomenlahden ja
Mäkiluodon
linnoitusten ja aseistusten
tallentaminen naamioidulla valokuvakameralla ja luonnostelemalla
niitä piirustuslehtiöön.
Tämä onnistuu, kun Vera saa jallitettua paronin retkeilemään
kanssaan Suomenlinnaan ja muuallekin.
Puolitoista
tuntia kestävän elokuvan
nimi tulee ensin siitä, että Kämpissä istuskellessaan hän näkee
sanomalehdestä, että raha-arpajaisten päävoiton numero on sama
kuin hänen povitaskussaan olevassa arvassa. On
siis varaa kuskata Veraa mihin tämä van haluaa. Vera kuitenkin jää
kiinni, kun rakastuu paroniin, hylkää vakoojatoimeksiantajansa (Aku
Korhonen)
ja jää sitten kiinnikin joutuen Helsingin
keskusvankilaan.
Sieltä pois päästessään häntä
odottaa
vankilan portilla paroni, jota halatessaan Vera sanoo, että ”tämä
on korkein voittoni”.
Yleisömenestys ei tämä uuden tyylin elokuva ollut. Toisenkin mahdollisuuden von Haartman sai, mutta 1900-luvun alun sortovuosista kertova historiallinen draama Kajastus (1930) ei myöskään menestynyt, minkä jälkeen ohjaaja jatkoi omia seikkailujaan Espanjan sisällissodassa Francon joukoissa ja palasi sieltä Suomen talvi- ja jatkosotiin edeten everstiluutnantiksi asti. Lopulta hänet erotettiin 1944 taas armeijasta poliittisten mielipiteidensä ja "heikon sotilaallisen koulutuksen" vuoksi. Sitten taas Espanjaan, jossa menestyi liikemiehenä siitä päätellen, että von Haartman kuoli Aurinkorannikolta ostamallaan maatilalla 83-vuotiaana.
kari.naskinen@gmail.com