Forssan työväentalossa järjestetään ensi sunnuntaina juhlaseminaari, kun Suomen sosialidemokraattisen puolueen tunnetun Forssan ohjelman hyväksymisestä on nyt tullut kuluneeksi 120 vuotta (kuva). Enää ei SDP:n poliittisessa ohjelmassa mainita sosialismi-sanaa, ja Forssassa voidaankin sunnuntaina juhlia varsinaisesti päätöstä pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehittämisen käynnistämisestä. Edes työväenliike-sanaa ei nykyisessä puolueohjelmassa ole.
Puolueen
pitemmässä periaatejulistuksessa sosialismi kuitenkin esiintyy
muutamassa kohdassa, eikä tätä tekstiä olla muuttamassa myöskään
puoluekokouksessa Jyväskylässä syyskuun ensimmäisenä
viikonvaihteena. Siellä riittää yhdeksi isoksi asiaksi valita
uudeksi puheenjohtajaksi
Antti
Lindtman,
joka
pitää juhlapuheen myös sunnuntaina Forssassa.
Kun
puolueen
lehdessä
oli iso juttu tästä sosialismin aaveesta, oli jutussa sellainenkin
kohta, että ”sosialismin rippeet voisi siirtää ansaitusti
työväenliikkeen museoiden hyllyille. Harvalla tulisi niitä aidosti
ikävä.” (Demokraatti 8.6.2023)
Heti sen perään
tutkijatohtori Mikko
Kemppainen Tampereen
yliopistosta kuitenkin sanoi,
että sosialismi-sanasta luopuminen olisi käytännössä
itsesensuuria ja historiallista identiteetin kadottamista.
Lisäksi
tosiasia on, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta seisoo
nimenomaan sosialististen aatteiden perustalla: verotuksella otetaan
rikkailta enemmän ja annetaan köyhimmille. Tämä pohjoismainen malli on myös parempi kuin oli Neuvostoliiton yritelmä, joka jäi kokeilun asteelle, kun se rappeutui epädemokraattisessa järjestelmässä henkilöpalvonnan ja -pelon takia.
Ruotsin demareille
sosialismista puhuminen on helpompaa, koska siellä se ei tarkoita
talojen ja tavaroiden ”sosialisoimista”, vaan:
”Sosiaalidemokratian
tavoitteena on yhteiskunta, joka perustuu demokratian ihanteisiin ja
kaikkien ihmisten tasa-arvoon ja oikeuteen. Demokraattisen
sosialismin tavoitteena on vapaista ja tasa-arvoisista ihmisistä
koostuva solidaarinen yhteiskunta.”
Sen
verran voisi SDP joka tapauksessa justeerata terminologiaa, että
lisäisi puolueen nimeen yhden a-kirjaimen: sosiaalidemokraattinen
puolue viittaisi nimenomaan sosiaalisuuteen, eikä sosialistiseen
vallankumoukseen. Uutta
yhteiskuntajärjestelmäähän
SDP ei tavoittele, vaan kaiken perusideana on säännelty
markkinatalous, joka on todettu maailman parhaaksi systeemiksi. Nyt
on kuitenkin terästäydyttävä niin, ettei äärioikeistolaisuuden
nousu pääse populismilllaan tuhoamaan sitä, mikä pantiin alulle
120 vuotta sitten.
FORSSAN
OHJELMA 1903
SDP
otti 120 vuotta sitten tavoiteohjelmaansa
yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, kahdeksan tunnin työpäivät,
palkalliset sairaus- ja äitiyslomat, maksuttoman oppivelvollisuuden,
maksuttomat koulutarvikkeet ja -ruokailun, aborttioikeuden ym. Muita
tavoitteita olivat:
□
Täydellinen
yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja painovapaus.
□
Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava
valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava
yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset
asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.
□
Kaikkien henkilöllisten ja välillisten verojen poistaminen
yleisellä asteettain nousevalla tuloverolla, jolloin ansioton
arvonnousu ja korkotulot sekä perintö on verotettava ankarammin
kuin omasta ansiosta tai työstä johtuvat tulot. Verotettavan
omaisuuden ilmoittamisvelvollisuus.
□ Maksuton oikeudenkäynti
ja oikeusapu. Korvaus viattomasti syytetyille, vangituille ja
tuomituille.
□ Terveydenhoito valtion ja kuntain asiaksi.
Maksuton lääkärinapu ja lääkkeet sekä synnytysapu. Maksuton
hautaus.
□ Sotilastaakkaa on vähennettävä ja
kansanpuolustus järjestettävä vakituisen sotaväenoton sijaan.
Rauhan aatetta on käytännössä toteutettava.
□ Kaikkien
rajoitusten poistaminen, jotka asettavat naisen yleis- tai
yksityisoikeudellisessa suhteessa ala-arvoisempaan asemaan kuin
miehen.
□ Yleinen kieltolaki väkijuomain valmistamisen ja
kaupan suhteen.
Vaikka
puolueen periaatejulistukseen ei Jyväskylän puoluekokouksessa
puututa, niin konkreettisempi poliittinen
ohjelma
käsitellään nykyisin jokaisessa puoluekokouksessa. Poliittisessa
ohjelmassa määritellään
tavoitteet,
joiden kautta haluttua visiota rakennetaan. Yksi
nyt esille tuleva asia tässä satasivuisessa nivaskassa on
ajankohtainen äärioikeistolaisuuden nousu, mikä käytännössä
tarkoittaa Perussuomalaiset-puoluetta:
”Populistiset
liikkeet Suomessa ja muualla saavat käyttövoimansa ihmisten
kokemasta epätasa-arvosta, osattomuudesta ja turvattomuuden
tunteesta. Ihmisten kokema huoli omasta ja lähimmäisten
tulevaisuudesta ja toimeentulosta luo käyttövoimaa populisteille,
jotka pyrkivät kanavoimaan huolen maahanmuuton ja
monikulttuurisuuden vastaisuuteen. EU:n lähialueilla käytävien
sotien ja kriisien johdosta Eurooppaan on tullut paljon pakolaisia ja
muita maahanmuuttajia, mitä populistiset toimijat käyttävät
huolen ja epävarmuuden levittämiseen. Näin poliittinen ilmapiiri
on kiristynyt ja polarisoitunut, mikä aiheuttaa haasteita
demokratioille ja poliittiselle keskustelulle.
Suomeenkin
on syntynyt poliittisia järjestöjä, jotka kieltävät joiltain
ihmisryhmiltä ihmisarvon. Demokraattisten yhteiskuntien toiminta
perustuu YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa määritetylle jokaiselle
ihmiselle kuuluvalle ihmisarvolle. SDP ei hyväksy
muukalaisvihamielisyyttä, rasismia eikä syrjintää missään
muodossa.
Demokraattisten yhteiskuntien haasteena on, että
osa populistisista liikkeistä käyttää järjestäytymisen oikeutta
ja sananvapautta pyrkiessään kumoamaan demokraattisen
yhteiskuntajärjestyksen. Vihapuhe kaventaa demokratiaa ja vähentää
halukkuutta osallistua päätöksentekoon. Häirintä kaventaa
erityisesti tyttöjen ja naisten vapautta ja mahdollisuuksia
osallistua ja toimia yhteiskunnassa. Häirintä, vihapuhe ja
maalittaminen eivät kuulu demokratiaan, ne kaventavat näkökulmia
sekä keskusteluun osallistujien määrää.”
kari.naskinen@gmail.com