New York Times valitsi vuoden 2020 jonkin viikon parhaaksi kirjaksi Sophie Blackallin lastenkirjan If You Come to Earth. Kirjailija oli Unescon ja Pelastakaa lapset -järjestön kampanjoiden yhteydessä tavannut eri puolilla maailmaa tuhansia lapsia ja kirjoitti ikään kuin lasten näkökulmasta tervetuloviestejä Jumalalle, jos tämä tulisi käymään tänne ihmisten ilmoille: ”Asumme kaikenlaisissa paikoissa, kaikenlaisissa kodeissa, kaikenlaisissa perheissä. Jokainen meistä on erilainen. Mutta me kaikki olemme hämmästyttäviä. Ja yhdessä jaamme yhden kauniin planeetan.”
Entä jos Jumala tosiaan tulisi? Sellainen tapahtuma olisi sikäli ratkaiseva, että vain Jumalan näyttäytyminen meille todistaisi hänen olemassaolonsa. Kaikkien aikojen hässäkkä siitä myös syntyisi, kun Jumala alkaisi todistaa omaa asemaansa.
Nyt olisi ajankohtaista, että Jumala pölähtäisi Budapestin stadionille tänään MM-kisojen päätöspäivänä. Ensin hän tietenkin pitäisi puheen etusuoralla, minkä jälkeen hän menisi vesiesteelle, joka on täytetty illan 3000 metrin estejuoksua varten. Kävelisi veden päällä reunalta toiselle, ja sen jälkeen sanoisi simsalabim ja vesiesteen vesi muuttuisi Egri Bikaveriksi tai Palinkaksi. Muitakin ihmetekoja kyllä pitäisi näyttää, esimerkiksi olisi pantava Uri Gellerin lusikantaivuttelua paremmaksi ja taivutettava illan keihäänheittoa varten telineessä olevia keihäitä kaksinkerroin.
Jos vierailu kestäisi pitempään, pitäisi Jumala kutsua heti maanantaiksi globaaliin aamutelevisioon, koska Budapestissakin ovat menossa globaalit kisat, kuten Tuomas Raja on 50 kertaa sanonut. Kysymyksiä riittäisi.
Budapestista Jumala pitäisi saada maailmankiertueelle, ja vihdoin hän joutuisi vastaamaan siihen kysymykseen, miksi hän sallii monenlaisten pahuuksien tapahtuvan. Jos hän kerran on kaiken hallitseva ihmeolio, niin eikö hän voisi vaikkapa tämän maapallovierailun kunniaksi lopettaa Ukrainan sodan ja ilmastonmuutoksen pahenemisen ainakin eteläisellä pallonpuoliskolla, jossa ollaan syyttömiä tähän katastrofiin?
Olio? Mielenkiintoista olisi tosiaan nähdä, millainen Jumala on. Näyttääkö samanlaiselta vanhalta äijältä kuin kirkkojen alttaritaulussa vai olisiko enemmän nykyaikainen jeppe? Tai olisiko ihmisen kaltainen ollenkaan?
Siitäkin muodostuisi uudenlainen filosofinen ja uskonnollinen kysymys, mikä Jumalan asema olisi tällaisen maallisen esittäytymisen jälkeen. Menisikö hohto koko touhusta? Kävisikö niin kuin uskonnollinen filosofi Blaise Pascal kirjoitti Ranskassa 1600-luvulla, että jos Jumala tulisi ihmisille tutuksi, häneen uskomisella ei olisi enää mitään arvoa?
Pascalin jumalakäsitystä on Ismo Teikari käsitellyt Tilastokeskuksen nettisivulla, sillä Pascalin mielestä kysymys on myös tilastollinen, kuten Teikari selostaa:
Jos Jumalan olemassaolo olisi yhtä todennäköistä kuin vastakkainen tila, olisi tilanne sama kuin kolikon heitossa. Jos panos on elämä, ja voittona kaksi elämää, odotusarvo antaa aiheen pelata tällä panoksella - ja vielä enemmän jos voittona olisi ääretön määrä elämää ja onnea. Todennäköisyyttä ei voi tietää, mutta voittona on kuitenkin äärettömästi onnellista elämää, ja asetettava panos on äärellinen. Siten vaikka voiton mahdollisuus olisi yksi äärettömästä mahdollisuuksien määrästä, toimisit Pascalin mukaan harkitsemattomasti ellet sijoittaisi panostasi tähän peliin. Pascalin päätelmä siis oli, että kannattaa pelata Jumalan olemassaolon puolesta, jossa panoksena on hurskas elämä.
kari.naskinen@gmail.com