Suomen kielen sana järjestys poikkeaa germaanisissa kielissä olevista latinalaisperäisistä vastineistaan, ruotsiksi se on ordning, saksaksi Ordnung, englanniksi order, ranskaksi ordre. Nämä muut viittaavat määräämiseen ja käskemiseen, mutta suomen kielessä järjestys perustuu järkeen ja vuorojärjestykseen – riviin järjesty. Käskemiseen perustuva järjestelmä edellyttää tottelemista, ja kyllähän suomalainen järjestys lähtee myös siitä, että totellaan, mutta yhtä komennuksellinen se ei ole.
Oikeustieteen tohtori ja työoikeuden dosentti Kalevi Hölttä pohtii kirjassaan Järjestys – oikeutta ilman valtiota (Into, 2023), mikä on lopulta oikeampi järjestys – tässä sana tarkoittaa kuitenkin sitä, pitääkö järjestystä ylläpitää valtiota varten vai valtiota järjestyksenpitoa varten. Tohtorinväitöksensä Hölttä teki aiheesta ”Toimintaoikeudet ja työtaisteluvapaus” (2012). Uudessa kirjassaan Hölttä lähtee Suomen perustuslaista, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Tämä § 18 on kuitenkin sillä tavalla ristiriitainen, että elinkeinovapaus sallii työnantajan ottaa ja erottaa työntekijöitä, mikä käytännössä tarkoittaa oikeuden työhön joutuvan väistymään omistusoikeuden tieltä. Tätä vahvistaa nyt myös Suomen uuden hallituksen ohjelma.
Kuka määrittelee, milloin vaarantuminen on kyseessä? YJT on myös sellainen asia, että siihen vedoten poliisi voi rajoittaa yleistä kansalaistoimintaa. Eikä muuta kuin pippurisumutetta silmille, jos ei muu auta. Hölttä tulkitsee ”yleisen järjestyksen” olevan jäänne vanhasta sääty-yhteiskunnasta, jossa jokaisella oli oma paikkansa ja jokaisella oli velvollisuus pitäytyä oman asemansa mukaisessa käytöksessä. Jopa yliopiston oppikirjassa vuodelta 1965 on maininta, että oppi valtiosta on jumalallista alkuperää, ja Martti Lutheriinkin vedottiin, koska tämä oli kirjoittanut, että ”esivallan miekka on Jumalalta, eikä esivalta sitä hukkaan kanna”.
Suomen kielen valtio-sanakin on omaperäinen. Valta on skandinaavista perua, mutta siitä johdettu valtio on suomalainen keksintö. Valtio on kaiken yläpuolella, koska sillä on yksinoikeus väkivallan käyttämiseen. Muita valtion monopolialoja ovat armeija, oikeuslaitos, ulosottolaitos ja vankilat. Nykyisin tätä valtaa on myös yksityistetty turvallisuus- ja vartiointialan yrityksille, joiden toiminnassa on viime aikoina tullut esille vallattomuutta eli röyhkeitä väärinkäytöksiä. Näin on valtio ulkoistanut omia tehtäviään alempien, alistettujen luokkien hallinnoimiseksi ja kurissapitämiseksi.
Puoluejärjestelmästäkään Hölttä ei paljon perusta: ”Puolueiden jäsenmäärärätkin ovat vähentyneet olennaisesti viime vuosina, ja ne ovat käytännössä vain valtion taloudellisesti tukemia vaaliorganisaatioita.”
Suomen tuoreen Nato-jäsenyydenkin on Hölttä ehtinyt kirjaansa ottaa: ”Puolueettomana maana Suomeen ei kohdistunut 80 vuoteen sotilaallista uhkaa. Naton myötä Suomen armeija on alistettu vieraalle vallalle, joten asevarustelu kiihtyneen vielä pitkään.”
Höltän yhteenveto on yksiselitteinen: Valtion tarpeellisuus perustuu viimekädessä omistusoikeuden suojeluun. Tämä on todettu myös oikeudellisessa ja oikeushistoriallisessa tutkimuksessa. Omistusoikeuden pyhyys oli myös Ranskan vallankumouksen suurin saavutus. Kapitalismissa omistusoikeus antaa vapauden ja riippumattomuuden valtion ja yhteiskunnan vallasta. Järjestyksenpitoa tarvitaan vain alempien luokkien holhoamiseen. Nykyaikainen kapitalismi onkin valtion ja yksityisten omistusten yhteenkietoutunutta valtaa, jossa valtio näyttäytyy kansan yläpuolelle asettuneena ja kansasta vieraantuneena koneistona.
Höltän peruskysymys kirjassa on, missä määrin valtio on tarpeellinen nykyisessä laajuudessaan. Oikeusjärjestys siis pitää olla, mutta tarvitaanko siihen välttämättä valtiota? Hän esittelee teorioita valtion käsitteestä, alkuperästä ja tarkoituksesta ja luo historiallisen katsauksen valtiomuotoihin. Kysymys valtiottomasta oikeusjärjestyksestä liittyy marxilaiseen teoriaan valtion kuoleutumisesta kapitalisminjälkeisessä kommunistisessa yhteisössä. Toistaiseksi tällaiset kuoleutumiset ovat epäonnistuneet, kun Neuvostoliitossakin sosialismi lopahti täysin keskeneräisenä, ja Kiinassakin vasta edetään sosialismia ja sen jälkeen kommunismia kohti.
Kirja on mielenkiintoista ajattelua Höltältä. Teoriassa tietenkin mahdollistakin, mutta käytännössä ei voi ajatella olemassaoloa ilman valtiojärjestelmää. Mutta teoriassa: jos ei olisi valtiota, ei olisi myöskään politiikkaa. Olisi vain oikeusjärjestelmä ja siihen liittyen oikeudenmukaisuus kaikissa asioissa. Eli ei onnistu niin kauan kuin ihmiset ovat asioita ratkomassa.
Valtion kaikkialle ulottuvan koneiston ylivaltaa pitäisi kuitenkin pystyä hillitsemään, mutta päinvastoin tällä hetkellä vaikuttaa, että nykyteknologian avulla kaikenlainen ihmisten valvonta (ja alistaminen) vain tehostuu. Yksityiselämän ja viestinnän suoja heikkenee jatkuvasti, kun digitaaliset tekoälykeksinnöt paranevat koko ajan, tosin paljolti kansalaisten itsensä sallimina, koska me niin kovasti tykkäämme Facebookista, Microsoftista, Googlesta ja Amazonista.
kari.naskinen@gmail.com