Jääkiekossa kaikki hyvin, mutta suomalaisten entiset ykköslajit yleisurheilu ja hiihto menevät heikompaan suuntaan. Mitaleja kyllä tulee edelleen, mutta harrastajamäärät pienenevät näissä molemmissa vanhan ajan lajeissa. Yleisurheilun tilastopankkiiri Arto Pasanen on taas kilpailukauden alkaessa laatinut katsauksen nykytilanteeseen, joka paljastaa asioiden sen laidan, että suurin kiinnostus on nykyisin yksinkertaisimpiin ja helpoimpiin lajeihin.
Jos ei lähde harrastamaan jääkiekkoa tai muita kivoja palloilulajeja, niin yleisurheilussa vetää parhaiten pikajuoksu. Onhan se helpompaa kuin aitajuoksu tai kiekonheitto. Pasanen oli tutkinut, montako viime vuoden tilastotulosta kussakin lajissa mahtui Suomen kaikkien aikojen tuhannen parhaan tuloksen joukkoon. Paras tilanne oli 100:lla ja 200 metrillä, joissa kummassakin tehtiin viime vuonna 84 tuhannen parhaan listalle ylettynyttä tulosta. Kenttälajeista parasta kehitystä tapahtui seiväshypyssä: 60 tulosta tuhannen parhaan joukkoon; näinkin hyvä lukema kertonee siitä, että tuhannen listalla on vielä paljon terässeipäillä tehtyjä tuloksia.
Toisenlainen tuhannen tilasto koskee pelkästään viime kesää ja kertoo eri lajien vetovoimasta. Edes tuhatta tilastotulosta ei saatu seuraavissa miesten lajeissa:
400 aj 883 tilastotulosta
Kuula 853
Keihäs 799
Pituus 793
Moukari 757
110 aj 749
3-loikka 621
Murtomaahiihdolla ei mene yhtään paremmin. Rekisteröityjen kilpahiihtäjien määrä on pudonnut 15 vuodessa 9000:sta 3500:aan. Jalkapallossa on 150 000 lisenssipelaajaa ja jääkiekossa 80 000.
Yksi syy palloilulajien jatkuvasti kasvavaan suosioon on, että jos oikein hyvin onnistuu, pääsee joskus miljoonatuloihin NHL:ssä tai Mestareiden liigassa.
VISAILUTIETOA
Arto
Pasasen tilastotutkinnasta
löytyy
myös mielenkiintoisia tietoja
kahden sukupolven
olympiaedustuksista.
Vanhimmat tapaukset ovat
vuosilta 1906-36, jona aikana Verner Järvinen ja
myös hänen kolme poikaansa osallistuivat olympiakisoihin. Neljäs
poika pärjäsi hyvin Kalevan kisoissa, mutta ei päässyt
olympiakisoihin. Näin meni:
Isä
Järvinen voitti Ateenan välikisoissa 1906 olympiakultaa
vauhdittomassa antiikin kiekonheitossa ja pronssia normaalissa
kiekonheitossa sekä Lontoossa 1908 pronssia antiikkisessa
kiekonheitossa. Pojista Matti Järvinen voitti
keihäänheiton Berliinissä
1936,
Akilles Järvinen oli
hopealla 10-ottelussa Amsterdamissa
1928 ja Kalle Järvinen oli
kahdestoista kuulantyönnössä Los
Angelesissa 1932. Yrjö
Järvinen ei
heittänyt keihästä olympiakisoissa, mutta oli pronssilla Kalevan
kisoissa 1924.
Jorma
Kinnunen oli
olympiahopealla Mexicossa 1968 ja Kimmo Kinnunen neljäs
Barcelonassa 1992.
Nina
Holmen
juoksi
yhdeksänneksi 1500 metrillä
Montrealissa
1976
ja Janne
Holmen
oli
maratonilla yhdeksästoista Pekingissä 2008.
Antti
Rajamäki
oli
juoksemassa pikaviestin Suomen ennätystä Münchenin välierässä
1972, mutta loppukilpailuun ei Suomi selviytynyt.
Susanna
Rajamäki oli
kolmastoista 7-ottelussa Sydneyssä
2000.
Äiti ja poika alkuerissä: Eeva
Hongisto
800
metrillä Mexicossa 1968 ja
Visa
Hongisto
200
metrillä Pekingissä 2008.
Äiti ja tytär karsinnoissa: Ringa Ropo pituushypyssä Barcelonassa 1992 ja Ella Junnila korkeushypyssä Tokiossa 2021.
Eilen
sain tennishallissa LVS:n
valmentajiin kuuluvalta
Antti Tiitiseltä
visailukysymyksen:
kuka LVS:n pelaaja on voittanut Björn
Borgin?
Vastaus oli, että Seppo
Nurmi joskus
juniorina Hangon turnauksessa, mutta vuosiluku ehti jo
unohtua.
Koska
kahvipöydässä istui myös LHS:n punapaita Markku
Pukka,
saimme Tiitiseltä toisenkin ja kummallisemman kysymyksen:
Innsbruckissa 1980 hyppäsi ensimmäisenä LHS:n Jari
Larinto,
mutta kuka LHS:n mies hyppäsi toisena? Tuossa kilpailussa oli käynyt niin,
että sakea lumipyry keskeytti hyppäämisen heti Larinnon jälkeen
ja mäkeä piti ruveta lanaamaan parempaan kuntoon. Kun homma oli
saatu valmiiksi, Larinto kiipesi takaisin torniin ja aloitti
kilpailuhypyt uudestaan.
kari.naskinen@gmail.com